Junot Diaz: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä
Yhdysvallat 2007 (suom. 2008)
288 sivua, LIKE
Pulizer 2008
MIKSI?: Tämän voisi melkein laskea Satun lanseeraamaan "viimeinkin" haasteeseen, sillä minun on pitänyt lukea tämä jo pitkään.
LYHYESTI: Lukijalle tulee tutuksi Dominikaanisen tasavallan fuku-kirous ja sieltä kotoisin olevan nörtti-Oscarin perheen monet vaiheet myös Yhdysvalloissa.
FIILIS: Tämä on kummallinen kirja, josta ei ole ihan helppo kertoa. Toisaalta romaani kertoo surullisen tarinan Oscarista, joka ei sovi mihinkään: ei tuoliin (kun on niin lihava), ei kouluun (kun on vaan kiinnostunut sci-fistä ja roolipeleistä ja epätoivoisesti tytöistä) eikä oikein kanslaisuuksiinsa (ei pärjää amerikkalaisena, eikä dominikaanina.) Toisaalta tarina on Dominikaanisen tasavallan sorron historia, jota valotetaan Oscarin perheen vaiheiden kautta. Alaviitteiden kautta kerrotaan faktoja ja olennaisia tietoja.
Kirja naurattaa useaan kertaan ääneen ja tämä on kuitenkin varsin rankka teos. Fuku-kirous ei jätä perhettä rauhaan ja kohtuuttomat kohtalot toistuvat. Kertoja vie lukijaa eri näkökulmien ja vuosikymmenten läpi kaunistelematta. Dominikaanien historian lisäksi esille tulee Oscarin ja hänen siskonsa Lolan nuoruuskokemukset dominikaaneina Yhdysvalloissa, joissa on paljon yleismaailmallista kasvamisen kipua. Läpi käydään möys heidän juurensa.
Diaz käyttää suorasukaista kieltä, jota herkempi voi vierastaa. Monia espanijankielisiä sanoja on jätetty suomentamatta, mikä itseäni häiritsi hitusen kun en osaa yhtään espanijaa - toisaalta ymmärrän tehokeinon. Aika paljon kerronnassa on myös ironiaa kun puhutaan suoraan lukijalle. Juoneen sekoittuu hitunen maagisia piirteitä, mutta taidokkaasti. Tarina kokonaisuudessaan ei ole mitenkään mutkikas ja loppu oli hitusen pettymyskin: olisin kaivannut jotain iloista ja palkitsevaa. Mutta fuku on fuku.
ERITYISTÄ: Mikäli tarpeen, voit sivistää itseäsi kirjan lisäksi lukemalla Dominikaanien erittäin verisestä diktaattorista Rafael Trujillosta(itse en tiennyt mitään hänestä) . Pienenä yksityiskohtana oli hauska huomata, että Mario Vargas Llosa (nobel 2010) mainitaan tässä kirjassa muutamaan kertaan.
TÄHDET:
+ + + +
Ketkä ovat lukeneet tämän? Tai Diazin esikoisen? Kertokaa kokemuksia ja linkittäkää kommentteihin jos blogistanne löytyy arviota.