Matemaattisia olioita tai jaettuja unia
Suomi, 1992
165 sivua, WSOY
Finladia-voittaja 1993
MIKSI?: Poimin tämän oikeastaan Finlandia-haasteesta. Krohn on kiinnostanut, mutta en ole päässyt hänen kirjoihinsa mukaan. Ajattelin, että novellit voisivat toimia paremmin.
LYHYESTI: Esseenovelleja olemassaolosta tai olemattomuudesta? "Olemassaolo on ihmiskunnan yhteinen, jaettu uni, eikä kukaan tiedä, mitä tapahtuu todella." sanotaan tuossa etukannen selityksessä.
FIILIS: "Mutta me, me kuljemme niin usein harhaan, koska olemme vapaampia erehtymään ja koska katsomme itseämme emmekä eteemme."
Tekstistä löytyy monia helmiä, yksittäisiä lauseita ja kuvauksia kuolemasta, kohtaamisista, unista ja siitä mikä voisi olla totta. Ehkä onkin? Liikutaan fiktion ja faktan rajoilla. Ja kuitenkin: nämä ovat minun makuuni pikemminkin filosofisia esseitä, kuin kaunokirjallisuutta. Siitä syntyi pettymys.
Tämä on ehdottomasti niitä kirjoja, joiden ymmärtämättömyydestä tulee paha mieli. Krohn on niin arvostettu ja teos on voittanut Finlandian. Silti tämmöinen yliopistokoulutettu kirjojenkuluttuja ei päässyt mukaan näihin 12 novelliin kuin hetkittäin. Voisin heti veikata, että aika monelta muulta on voinut jäädä lukematta, vaikka kirja ei pitkä olekaan.
Lukupiirissä keskustellaan toukokuussa Krohnista, joten sitten varmasti saadaan muitakin mielipiteitä. Ehkä yritän (taas) jotakin toista romaania häneltä tai sitten vain luovutan.
HS:n erittäin kehuva arvio löytyy täältä. Jos joku muu on lukenut tämän niin kertokaa mietteitänne (ja linkitän mielläni arvion). Otan myös vastaan Krohn suosituksia.
"Mutta myöhemmin ihminen ei keskity kokemiseensa vaan siihen, mitä hän on jo kokenut ja mitä hän pian odottaa kokevansa. Eilinen ja huominen eivät jätä häntä rauhaan."
TÄHDET:
+ + +
Minulla on Krohnista sama fiilis. Juuri nyt on Tainaron kesken ja se taitaa olla vielä niitä helpoimpia juttuja. Mutta tyhmä olo siitä kumminkin jää.
VastaaPoistaMinulla meni Oofirin kultaa ihan yli hilseen ja niin on kai tarkoituskin. Krohnilla on hienoja ajatuksia, mutta tyhmäksi niiden äärellä herkästi itsensä tuntee... Nyt aloitan kohta Tainaronia, ja myös "Mitä puut tekevät elokuussa" on odottamassa.
VastaaPoistaMie yritin lukea Krohnia joskus vuosikausia sitten ja pakko oli jättää kesken (en edes muista, mikä se kirja oli). Onneksi on muitakin, jotka eivät ymmärrä... ;-)
VastaaPoistaHeippa anni.m! Kiva, kun halusit tulla blogini lukijaksi:)
VastaaPoistaLeena Krohn on tosi mielenkiintoinen kirjailija!
Tykkään paljon pienestä kirjasta Sfinksi vai robotti...
Ihanaa kun täältä saa tätä vertaistukea!! Ei oo kyl kiva kun kirja jättää tyhmän fiiliksen :( Voiko jonkun kirjojen tarkoitus olla, että ne menee "yli hilseen"? En ymmärrä.
VastaaPoistaMut hyvä et hippityttökin kertoi terveiset, ettei mene ihan yksipuoliseksi tämä :)
Minä kyllä rakastan Krohnia vaikken kaikkea aina ymmärräkään. Mutta se täytyy myöntää, että kirjat ovat keskenään eri tasoisia. En ole varma olenko lukenut tätä "Matemaattisia olioita", mutta muistan, että rakastin hurjasti kirjoja "Ettei etäisyys ikävöisi", "Pereat mundus" sekä "Kynä ja kone". Jostain syystä uudemmat kirjat eivät ole iskeneet ihan niin kovasti kuin vanhat, mutta olen kyllä tykännyt niistäkin (esim. "Unelmakuolema" ja "Valeikkuna".)
VastaaPoistaMinusta Leena Krohn on sellaista kirjallisuutta, jota ei voi ahmia tai hotkaista, vaan sitä pitää nimenomaan pureskella hitaasti. Jokaiseen tilanteeseen Krohn ei sovi, mutta jos naisen kirjoille antaa aikaa niin ainakin itse koen lukemisen hyvin nautinnolliseksi.
Reetta Karoliina - on totta, että nämä varmasti tarvitsevat aikaa ja pureskelua. Eikä ainakaan tämä kirja kuulu perus kaunokirjallisuusgenreen, jolloin pitää lukea myös vähän eri otteella alusta asti. Mutta kiitos vinkeistä, ehkäpä tutustun suosikkeihisi jossain kohtaa.
VastaaPoista