En ole lukenut kovinkaan montaa kirjasarjaa, jos lapsena ja nuorena luetut viisikot, tiinat ja annat yms. jätetään laskuista. Viime vuosilta tulee mieleen lähinnä dekkareita, eli Millenium-trilogia, Helena Von Zweigbergkin vankilapappi- sarja ja esim. Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvaa sarjaa. Nämä ovat muuten kaikki ruotsalaisia(!) ja ihan lukemisen arvoisia. Twilightit ja Nälkäpelin kaikki kirjat olen lukenut myöskin. Viihdyttäviä ja koukuttavia omassa genressään ovat nämä kaikki.
Suosikkikirjasarjakseni sanoisin kuitenkin Linnan Täällä pohjantähden alla. Se on hieno, eikä selittelyjä kaipaa. Olet onnekas, jos sinulla on se vielä lukematta. Tähän voisin jopa haluta itsekin palata, lukemisesta on nimittäin jo pitkä aika.
Ps. Ina kirjoitti tällä viikolla kirjallisuuden merkkitapauksesta, eli Luolakarhun klaanin päätösosasta. Minulla on aivan samat kokemukset tästä Inan kanssa - tosin olin huomattavasti paljon nuorempi kuin päädyin sarjan pariin (vanhempien pitäisi oikeasti osasta kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä lapset lukevat!). Sarjan päätösosa ei juuri nyt kuitenkaantässä elämäntilanteessa huimasti kiinnosta ;)
Hyvä valinta! Minulla tämä yltää kolmen luetun listallekin, jos äänikirjan kuuntelu lasketaan lukukerraksi. Tämä on kirja, jonka lukeminen pitäisi olla pakollista n. 25-vuotiaana kaikille suomalaisille :)
VastaaPoistaLuolakarhun klaania olen lukenut vain pieniä paloja aloitusosasta, sitä julkaistiin muistaakseni Apu-lehdessä 70-luvulla jatkiksena (arvatenkin seksikohdat sensuroituna :D)
Kirsi - pakolliseksi, ehdottomasti. Itse en teininä jaksanut innostua Tuntemattomasta sotilaasta yhtään, mutta tästä kyllä.
VastaaPoistaMinä päädyin Luolakarhun pariin paljon myöhemmin kuin 70-luvulla: se kirjasarja on kyllä pitänyt pitansa pitkään ;)
Tämä on lukematta - oi ja voih! Poden siitä suunnatonta huonommuutta. UH! Pahinta tässä on tietysti vielä se, että kirja on omassa hyllyssä. Mutta vielä minä jonakin päivänä...
VastaaPoistaÄiti kielsi lukemasta Luolakarhun klaania, mutta mikä sen parempi kiihoke varhaisteinille?!
VastaaPoistaEikä näiden lukeminen niin vaarallista ollut. Mieluummin kirja kuin leffa, näin pornon osalta siis ;)
Valkoinen kirahvi - kuten sanottua, sehän on hienoa, että on tämä vielä lukematta ja pääset siihen tarttumaan!
VastaaPoistaHanna M. - (hmm, kuva näyttää ihan morrelta :)) totta puhut. Lapsen mielikuvitus riittää tietysti vaan tiettyihin rajoihin. Mutta on minulla kyllä ne tietyt (seksi)kohtaukset jääneet lähtemättömästi mieleen.
juuri tuota filmiä katseltiin eilen illalla miehen kanssa
VastaaPoistaMinäkin rakastan Pohjantähteä ja haluaisin siihen - harvinaista kyllä - joskus palata. Lukemisesta on kuitenkin noin 15 vuotta ja olin silloin aika nuori.
VastaaPoistaLuolakarhun klaania en ole koskaan lukenut, mutta muistan sarjan olemassaolon. Olisiko jopa äitini hyllyssä ollut yksi kirja - tai sitten sotken johonkin toiseen vastaavaan tiiliskiveen. Jos joku olisi kertonut pehmopornosta, olisin varmasti varhaisteininä uteliaisuuttani kirjaan kyllä tarttunut. ;D
Minäkin paljastan hirvittävän aukon sivistyksessäni, eli en ole myöskään lukenut Pohjantähteä.
VastaaPoistaLuolakarhun klaani taas tuli tutuksi minullekin teini-iässä (miten melkein kaikkien kirjahyllyistä löytyikin tuo sarja silloin?!). Ja tietyt kohtaukset jäivät kyllä peruuttamattomasti mieleen... :)
Hannele - minä en olekaan katsonut noita leffoja vielä ollenkaan. Varmaan jossain kohtaa pitää tutustua näihin Koivusalon versioihin.
VastaaPoistaKaroliina - minulla on siis sama homma, että lukemisesta on TOsi kauan. Tämä haaste näköjään haastaa lukemaan uudelleen vanhoja suosikkeja...
Itse en muista ollenkaan miten ihmeessä päädyin lukemaan tuota sarjaa, mutta koska vanhempani eivät lukeneet mitään, niin eivät osanneet epäillä. Kummastelivat vaan kun en tee muuta kun luen ihme tiiliskivikirjoja ;)
Zephyr - näitä aukkoja löytyy jokaiselta. Ja tuo Luolakarhun klaani on todella kyllä jonkun sortin sukupolvikokemus, aika hauska juttu :)
Pohjantähti on paras sarja, jonka olen lukenut. Ihana kirja.
VastaaPoista