Turkki 2009 (suom. 2011)
535 sivua, Gummerus
MIKSI?: Voitin Karoliinan poistoperjantaista tämän, mikä sattuikin sopivasti, koska tämä on myös lukupiirimme toukokuun kirja.
LYHYESTI: Yleis-uskonnollis-filosofinen rakkausromaani sekoittaa itää ja länttä.
FIILIS: "Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: "Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi." "Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas." Luuk. 18:18->
Esimerkiksi tämä Raamatunkertomus tuli mieleen lukiessani tätä kirjaa. Suufilainen mystiikka ja "rakkauden säännöt" tulevat hyvin lähelle krisitillisiä mystikkoja ja luostariperinteen viisauksia. Kirjan uskonnolliset osuudet herättivät paljon ajatuksia erityisesti islamin ja kristinuskon yhtymäkohdista, vaikkakin hetkellisesti saatoin ärtyä coelhomaisen yleismaailmallisesta sinä-pystyt-kun-vain-ymmärrät- (uskonnon)filosofiasta ja sen liiallisesta alleviivauksesta. Shafakia kehutaan erityisesti idän ja islamin tarinoiden tuomisesta tähän päivään ja länsimaiseen kirjallisuuteen. Tästä hän suoriutuukin ansiokkaasti. Toisaalta lopputulos on myös elämäntaito-opasmainen: elä tässä ja nyt ja avaa sydämmesi rakkaudelle, askel kerrallaan, tiedättehän?
Oikeastaan tämä on eräänlainen rakkausromaani, joka tapahtuu kahdessa aikatasossa. Tarina kantoi ja kiinnosti - miten käy amerikkalaisen perheenäiti Ellan, joka rakastuu järjettömällä tavalla tuntemattomaan kirjailijaan? Toisaalta liikutaan 1200-luvun maisemissa, jossa saarnaaja Rumi kokee täydellisen muutoksen löytäessään kumpaninsa, dervissi Shamsin ja tämän opetuksen rakkaudesta.
Kertojat vaihtuvat kiinnostavasti ja tuovat oman näkemyksensä Rumin ja Shamsin tarinaan. Ella ja kirjailija Aziz alkavat käydä tiivistä kirjeenvaihtoa. Rakkaus vie romaanin ihmisiä: rakkaus Jumalaan ja toiseen ihmiseen - kumpikin vaikuttaa ulkopuolisesta helposti täysin järjettömältä ja mahdottomalta selittää sanoin.
Ehkä näitä selityksiä olisin silti kaivannut. Länsimaisin ja jokseenkin rationaalisin silmin on mahdotonta ymmärtää kaikkia kirjan henkilöille tapahtuvia asioita. Vaikka tietynlainen rajojen rikkominen ja uskonollisuuden lakihenkisyydestä irrottautuminen on hienoa, surin silti rikkoutuneita ihmissuhteita ja yhteyden puutetta muiden kuin rakastuneiden välillä. En taida olla ihan valmis allekirjoittamaan kirjailijan sanomaa, vaikka toisenlainen näkökulma islamiin on ehdottoman tervetullut kirjallisuuteen. Ja kuitenkin viihdyin tämän parissa, ehdottomasti.
MUUTA: Kirjailijasta sanottua: "Elif Shafak (s. 1971) on Turkin suosituin, monesti palkittu naiskirjailija. Hän on valovoimainen kosmopoliitti sekä kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen PEN-järjestön aktiivi. Hänen tuotantoaan leimaa omaperäinen länsimaisten ja itämaisten tarinankertomisperinteiden yhdistäminen. Rakkauden aikakirja oli Turkin myydyin kirja vuonna 2009."
TOISAALLA:
Leena Lumen arvio
Elma Ilonan arvio
Mari A:n arvio
Kirjavinkit
Susan Järjellä ja tunteella
TÄHDET:
+ + + (+)
Mielenkiintoista. Tästä kirjasta ei ole blogimaailmassa oltu vain yhtä mieltä. Odotan kyllä kovasti, että pääsen muodostamaan oman mielipiteeni sitten joskus, kun kirja kiilaa lukulistan kärkeen. Hyvä, että kuitenkin viihdyit kirjan parissa!
VastaaPoistaJep, taitaa se olla niin, että odotin tosiaan enemmän. Ja jokainenhan lukee omasta näkökulmastaan - minun oli mahdotonta olla huomioimatta tuota uskonnollisuutta joka oli tosi vahvasti läsnä kirjassa. Panin merkille, että muissa arvioissa siihen ei ole kiinnitetty samalla tapaa huomiota.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHyvin kiteytit, ja hyvän raamatunkohdankin valitsit. Jos uskontojen välinen ekumenia kiinnostaa, eikä tahdo mausteeksi elämäntaito-ohjeita, voisin suositella Piin elämää jossa päähenkilöstä tulee harras muslimi JA kristitty JA hindu - siis kaikkea kolmea yhtä aikaa :)
VastaaPoistaelma ilonan kommentti ei näy? olisit sanonut vaan, mitä ajattelit :)
VastaaPoistaNo nyt näkyy!! Piin elämä on ihan mahtava, ihan kirjojen top10iä!!
VastaaPoistaAnni, minulle Rakkauden aikakirja on tähän astisen kirjavuoteni huippu. Muistan hetken, miltä tuntui kun suljin kirjan. Kirjan voi unohtaa heti luettua, kuten Shields sanoo, mutta joistain kirjoista jää mystinen tatuointi sieluun. Minulle tämä oli sellainen kirja.
VastaaPoistaAnni, joskus vain rakatavaiset löytävät toistensa luokse sillalla, jonne muut eivät löydä.
Minä en olekaan kovin rationaalinen ja pidän mystiikasta, vaan en Coelhosta hänen paria kirjaansa lukuunottamatta. Rakkauden aikakirja vei niin että olin kuin rakastunut: En kyennyt analysoimaan rakkauttani puhki.
Leena - minä yritin ja kerroinkin, että kirja vei: minulla on silti omat syyni miksi samaistuin enemmän esim. Kerraan ja heidän tyttäreensä. Sitä en osannut tuossa arviossa oikein sanoa ääneen.
VastaaPoistaMinusta on ihanaa, että sinä löysit tämän kirjan, itsekin olisin mielelläni rakastunut, mutta en sitten kuitenkaan osannut. Jossakin on olemassa varmasti sellainen kirja, joka saa minut unohtamaan kaikki.
On ollut todella mielenkiintoista lukea arvioita tästä. En ole itse Rakkauden aikakirjaa vielä lukenut, aion kyllä jossain vaiheessa lukea. Luulen, monista blogiarvioistani päähäni muodostuneen ennakko-oletuksen mukaisesti, ettei tämä ole täysin minun kirjani (en ole mystiikkatyyppiä :)), mutta silti tarpeeksi kiinnostava viihdyttämään.
VastaaPoistaAnni, siis on ihanaa, kun saa olla eri mieltä ja tietysti saa. Me luemme näitä omista lähtökohdistamme ja minua vievät maaginen realismi ja sitten mystiikka, jossa on myös toden perää eli vähän sitä historiaa ja ripaus myös vaikka seikkailua maustettuna rakkaudella. En pitänyt kirjan englnanninkielisestä nimestä, enkä osannut lukea tätä elämäntapaoppaana, vaan annoin kirjan vain viedä minulta jalat alta.
VastaaPoistaAnni, piditkö Brooksin Kirjan kansasta?
Hyvänen aika, nyt Katja ottaa ennakkoasenteita. En kestä!
Kiitos linkityksestä!
Voi että on mukava lukea tästä kirjasta uusia arvostelujakin, kiitos! Minä pidin tästä aika kovasti ja elin sydämellä monessa kohtaa voimakkaasti mukana. Tuo on totta, että kirjassa oli paljon sitä sellaista "elämäntapaopasmaista" otetta niissä 40:ssä säännössä, se toi kirjaan jotenkin oman ulottuvuutensa.
VastaaPoistaMä huomasin tästä vain sen elämäntapaoppaan, mikä ärsytti koko lukemisen ajan. Tuli mieleen erityisesti se cohelo. Siirtymät aikatasoissa olivat kömpelöitä, niihin tarvittiin luvun vaihtuminen (en tiedä, kuka tarvitsi: kirjoittajako? taitava kirjoittaja luottaa lukijaan ja omiin taitoihin ja voi vaihtaa kertojaa ja näkökulmaa vaikka samassa kappalessa. Kun vertaan Bolshoin perhoseen, niin ero on tässä asiassa kuin yöllä ja päivällä)ja kerronta ei ollut ollenkaan niin sujuvaa kuin odotin.
VastaaPoistaOlin pettynyt, kun ajattelin, että tässä on joku mystinen ymmärrämme kaikki toisiamme ympäri maailman uskonnoista ja kulttuureista huolimatta. No, en löytänyt mitään valaisevaa kokemusta, enkä lähellekään mitään sen suuntaista.
Mutta tärkeintä on se, että pidämme eri asioista: toinen tykkää yöstä ja toinen päivästä.
Katja - mä en jotenkin arvioista huolimatta tiennyt kauheasti mitä odottaa tältä kirjalta. Minusta tämä oli aivan todella uskonnollinen kirja, mitä en siis ollenkaan tiennyt arvioiden perusteella. Mutta kuten jo todettua - luemme eri tavoin näitä. Luulen tosiaan, että viihdyt kyllä tämän parissa. Ja voi Leenaa, kun joutuu kantamaan huolta sinun saamista ennakkovaikutteista ;)
VastaaPoistaLeena - näin se vaan on, että vaikka pitää samoista elementeistä, samat kirjat eivät välttämättä puhuttele. Minä taisin pitää enemmän Poltetut varjot kirjasta, jossa on myös samoja teemoja... Elävältä haudatuista sitten taas vei meidät molemmat. Hmm. Ja kirja kansa oli hyvä, mutta ei minun top10ssäni...
Susa - linkitin tosiaan, niin lukijat saavat toisenlaisiakin näkemyksiä kuin minun :)
Mari A.: Pitääkin lukea tuo Bolshoin perhonen. Ja nyt kun mainitsit niin se kertaussiirtymämeininki oli vähän rasittavaa, mutta minä liitin sen myös itämaiseen tarinankertomisperinteeseen - tietty toiston vaihtelu ja sellaisena se ei häirinnyt. Enpä tosiaan valaistunut minäkään, mutta lukuromaanina ihan jees ;)
Bolshoita suosittelen! Voi tietysti olla, että mä jumaloin bolshoita pelkkänä sanana niin paljon, että olin onnellinen, kun sain avata oven sinne.
VastaaPoistaMua ei oikeastaan se kertaus haitannut. Tai, sekin oli rasittavaa, kun oli niin paljon eri ihmisiä kertomassa hitaasti sitä tarinaa eteenpäin, mutta se raskas ja kömpelö siirtyminen nykyajasta menneeseen.
Joo, ei missään nimessä huono kirja, mutta ehkä odotukset oli liialliset.
Anni, jaoin kanssasi tuon vahvan uskonnollisen leiman. Minuun rakkaustarinat eivät purreet, elämänfilosofia osittain kylläkin, mutta kirjan ansioiksi lasken uskonnollisen pohdinnan, tietynlaisen hengellisen vireen. Käväse kurkkaamassa blogiini, jos vauvanhoidolta ennätät :-)!
VastaaPoista