17 - lempilainaus

Jos saa lainata niin haluan sen olevan jotain, 

minkä osaan ulkoa. Eli siinä tapauksessa sen täytyy olla Leinoa:

(otteita Höyhensaaret runosta)

Mitä siitä jos nuorna mä murrunkin
Tai taitun ma talvisäihin
Moni murtunut ompi jo ennemmin
Ja jäätynyt elämän jäihin
Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan?
Ikinuori on nuoruus laulujen vaan
Ja kerkeät lemmen ja keväimen
Ilot sammuvi ihmisten 

Mitä siitä jos en minä sammukaan
Kuin rauhainen riutuva liesi
Jos sammun kuin sammuvat tähdet vaan
Ja vaipuvi merillä miesi!
Kas laulaja tähtiä laulelee
Hän meriä suuria seilailee
Ja hukkuvi hyrskyhyn ennen kuin
Käy purjehin reivatuin 

Mitä siitä jos en minä saanutkaan
Mitä toivoin mä elämältä
Kun sain minä toivehet suuret vaan
Ja kaihojen kantelon hältä
Ja vaikka ma laps' olen pieni vain
Niin jumalten riemut ma juoda sain
Ja juoda ne täysin siemauksin
Niin riemut kuin murheetkin 

Ja vaikka ma laps olen syksyn vaan
Ja istuja pitkän illan
Sain soittaa ma kielilla kukkivan maan
Ja hieprukan hivuksilla
Niin mustat niin mustat ne olivat
Ja suurina surut ne tulivat
Mut kaikuos riemu nyt kantelen
Vielä kertani viimeisen 

Miten oon minä kulkenut uskonut
Etteivät ne unhoitukaan!
Ja sentään ne oon minä unhoittanut
Kuin unhoittaa voi kukaan
Ja sentään se nousi min kohtalot kaas
Ja sentään ma seppona seison taas
Taas taivahan kansia taon ja lyön
Oi onnea tähtisen yön! 

En ole täällä blogissa paljoakaan avautunut rakkaudestani Leinoon, 

mutta tulkoon se(kin) nyt ilmi.