Mainitsen nyt muutamia:
Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet.
Toni Morrison: Jazz (muistaakseni olen kokeillut myös muita hänen kirjojaan)
Herta Muller: Sydäneläin
Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Umberto Eco: Ruusun nimi
Voitte kirjoittaa puolustuspuheita näille kirjoille kommenttilaatikkoon. Itsesääliin vaipumisen sijaan voisin vaikka yrittää jotakin noista taas uudelleen...
Löysin muuten kaikenlaisia listoja googlettamalla "most overrated books". Monelta niistä löytyi esim. Da Vinci koodi, Twilight-kirjoja ja Raamattu, mutta myös varsin yllättäviä klassikoita (Humiseva harju, Emma, Taru sormusten herrasta, Kuin surmaisi satakielen jne.)
Tämä huhtikuun haaste on ollut kyllä hieno piristys blogeissa. Hyvää viikonloppua kaikille! Muutama kirja-arvio pitäisi olla tulossa lähipäivinä...
Itse luin vähän aika sitten Sadan vuoden yksinäisyyden ja se ei kyllä muhun uponnut. Toisaalta taas pystyy ymmärtämään, miksi toiset siitä pitävät ja itsekin puolen välin jälkeen sain vähän vauhtia lukemiseen ja kiinnostus aavistuksen heräsi. Mutta kyllä on paljon kirjoja, joista puhutaan ja hohkataan, mutta jotka omasta mielestä ovat vaan tylsiä ;(
VastaaPoistaPuolet samoissa. :) Pidän kovasti Toni Morrisonista, mutta Jazz jäi kesken (kokeile joskus Solomonin laulua!), Rushdien kirjalla kävi samoin ja Econ Ruusun nimi (ei aika :)) on ollut ikuisuusprojekti jo viimeiset 10 vuotta, mieheni suosikkikirja muuten. Sen sijaan Sadan vuoden yksinäisyyttä rakastin ja Hertha Mulleria aion joskus kokeilla.
VastaaPoistaEcoon aion palata hieman myöhemmin tässä haasteessa.
Minullakin Ruusun nimi tyssäsi heti alkumetriin. Herta Mülleriltä olen juuri aloittanut Hengityskeinua, se vaikuttaa yllättävän hyvältä mutta koska pidän pikku taukoa raskaansarjan angstista, jatkanen sitä vasta pääsiäisen valoisammalla puolella.
VastaaPoistaKaikki noista on minulta vielä lukematta, mutta tuota Ruusun nimeä olen aloittanut ja lukeminen pysähtyi minultakin aika alkuunsa. Aion kyllä vielä joskus yrittää lukea sen. Aika paljon on itsellänikin klassikkojen puolella sellaisia, jotka ovat jääneet kesken tylsyyden tai muun takia.
VastaaPoistaSaatanalliset säkeet jäi minullakin kesken ja en tykännyt yhtään. Olisi voinut olla minun valintani myös tämänpäiväiseksi haastekirjaksi:)
VastaaPoistaIhan lohdullista tämä palaute, kiitos siitä :) On paljon klassikoita, jotka ovat OIKEASTI hämmästyttävän hyviä, mutta sitten riittää näitä, jotka ei vaan uppoa. On kyllä hyvä kuulla, että en ole yksin näiden valintojen kanssa, ainakaan kaikkien... Ja kiitos tuosta nimen korjaamisesta, hassuja ajatus-kirjoitusvirheitä sattuu :)
VastaaPoistaSaatanalliset säkeet jäivät kesken samoin Ruusun nimi. Ihana, että voi tunnustaa näitä täällä rauhassa. :)
VastaaPoistaLuin "Sadan vuoden yksinäisyyden" lukiolaisena eli tosi kauan sitten. Se säilyi vuosia parhaana lukemanani kirjana, kunnes päätin lukea sen uudelleen.
VastaaPoistaEi olisi pitänyt, oli kauheaa todeta etten enää rakastanutkaan sitä kirjaa samalla tavalla kuin nuorena. En edes oikein tiedä miksi, se ei vaan ollutkaan niin rehevä ja yllättävä kuin muistin.
Voi, Sadan vuoden yksinäisyys kuuluu elämäni suuriin ponnistuksiin. Ihan kuin kaikki ei olisi jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa, niin nimetään vielä kaikki henkilöt samannimisiksi. Huoh. Että terveisiä vaan kirjailijalle, monesti sai pudota kärryiltä.
VastaaPoistaLienen voin tässä tunnustaa, etten ole mitään lukenut noista, Sadan vuoden yksinäisyyttä joskus aloittelin, mutta ei edennyt sitten ei..
VastaaPoista:)
Minustakin Jazz oli aika outo, mutta luin sen loppuun ja lopulta ihan pidinkin. Garcia Marquezilta olen lukenut vain Rakkaudesta ja muista riivaajista, ja se oli ihan hyvä, vaikka hieman outo sekin. Niin kuin arvostetut klassikot usein. :)
VastaaPoistaMülleria en ole ainakaan vielä yrittänyt - ei kuulosta välttämättä minun kirjailijaltani. Rushdietakaan en - enkä taida Saatanallisia säkeitä yrittääkään. Sen sijaan hänellä on pari muuta teosta, jotka kuulostavat minulle sopivilta, ja jotka ajattelin lukea kesällä. Ehkä.
Ihana lista, ihana anni! :)
VastaaPoistaListalla on useita, jotka luen sitten eläkkeellä. Ennemmin en uskalla. Siis edes yrittää.
Pitää puolustaa niin Ruusun nimeä kuin Sadan vuoden yksinäisyyttäkin. Kummallakin kirjailijalla on hiukan samantyylinen latinalaiseen kulttuurin sopiva tapa kirjoittaa, ja väistämättä mielessäni onkin herännyt kysymys, onko esim. Econ mainostaminen yliarvostettuna vain huonon suomennoksen syytä? En just nyt muista edes, kun Ecoa on suomentanut, mutta omasta mielestäni hän on alkuperäiskielellä nerokas. Mutta voihan olla etteivät suomennokset ole osuneet kummankaan kohdalla aivan nappiin...
VastaaPoistaNiin ja Toni Morrisonilta Beloved on mielestäni ehkä paras, suosittelen lämpimästi kaikille. En tiedä onko suomennettu ja jos, niin millä nimellä. Omasta mielestäni Kafkan Linna on ehdottomasti maailman yliarvostetuin kirja, multa puuttuu jotain 20 sivua lopusta, mutta en vain jaksa lukea niitä. Could not care less... :D Ja muuten maailman tylsimmät kirjat ovat Freudin Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan ( Kuinka joku voi kirjoittaa niin kuivasti tuollaisesta aiheesta? :O) sekä Hitlerin Taisteluni. Jälkimmäisen kaunokirjallinen taso ajatuksista puhumattakaan kieltämättä selittää paljon viime vuosisadan tapahtumista.
VastaaPoistaMä olen aina rakastanut Sadan vuoden yksinäisyyttä, vaikka luin sen uskaliaasti toiseenkin kertaan. Luin myös muitakin eteläamerikkalaisia kirjailijoita yhteen aikaan, kunnes joku niistä kirjoista oli vain liian outo. Mutta pääsääntöisesti pidin siitä menosta, kun likaisessa uunislasissa näkyy pyhimyksen kasvot jne.
VastaaPoistaMInä tykkäsin Sydäneläimestä paljon ja kirjoitin siitä aikanaan ylistävän arvionkin erääseen lehteen. Harmi, ettei se auennut sinulle samalla tavalla!
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita :)
Hienoja kommentteja täällä. Iloitsen edelleen kovasti vertaistuesta. Aloin miettiä, että minulla on varmaankin jonkinlainen latinalais-amerikkaliannen blokki päässä, kun oikeastaan mikään siltä suunnalta ei ole erityisemmin uponnut. Ja täytyy siis sanoa, että minun täytyy varmaankin oikeasti taistella joitain noista kokonaan läpi että voin muodostaa todellisen mielipiteen. Freudia en ole koskaan kokeillut lukea :) ja otan Morrison ehdotukset tosissaan -hänestä haluaisin kovasti pitää!
VastaaPoista