27. huhtikuuta 2010

poimintoja "arkistosta" #2

Steven Hall:
Haiteksti
Englanti, 2007

LYHYESTI: Mies menettää muistinsa ja kokoaa elämäänsä uudelleen kasaan kirjeistä, joita on kirjoittanut itselleen. Sitten hänen kimppuunsa hyökkää hai. Olohuoneessa.

FIILIS: Friikein ja kiehtovin kirja
suunnilleen ikinä.  Aivan loistava. Jos tämä on jäänyt lukematta, lue se nyt.

LAINAUS: Hesarin arvostelusta:

Haitekstin loppupuolella teoksen päähenkilö Eric Sanderson saa kohtuullisen tukalan tehtävän. Hänen pitäisi juoda vesilasista veden käsite - siis paperilappu jossa lukee "vesi" - maistaa se ja virkistyä siitä. Niin kuin oikeasta vedestä.
Tässä ollaan nyt aika lailla perusasioiden äärellä. Kyse on sanan suhteesta siihen mihin se viittaa, kielen perusolemuksesta. Kyse on siitä jostain, jonka voimalla kirjallisuus joko on olemassa tai ei ole. Siitä, jonka voimalla sanat saavat meidät kokemaan jotain todellista.
Eric ei ymmärrä. Hän saa selityksen:
"Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, Eric. On niitä, jotka tajuavat oikopäätä että tarina suuresta vedenpaisumuksesta ja tarina Baabelin tornista ovat sama kertomus, ja sitten on niitä, jotka eivät tajua."
TÄHDET:
+ + + + +

2 kommenttia:

  1. Tässäpä kirja, johon pitänee osata tarttua juuri oikeassa fiiliksessä. Minä pidin siitä kovasti. Luin kirjan kesälomalla, mikä ehkä oli edellytys innostumiselle. Talvella työkiireiden ja arjen keskellä kirja olisi ehkä tuskastuttanut, mutta lomalla se outous ja friikkiys viehätti.

    VastaaPoista
  2. Mä en kans yleensä jaksa kirjoja jotka on liian kummallisia tai vaikeita, mutta tää hieno! Oikea mielentila epäilemättä auttaa asiaa. Kai tää on tehty aika lukijaystävällisesti, koska on ollut niin suosittu ja upposi minuunkin :)

    VastaaPoista