Suomi 2009
256sivua
LYHYESTI: Itseoppinnut elämänhallinan mestari menettää elämänsä hallinnan totaaliisesti ja päätyy road tripille Afrikkaan pienen somalipojan kanssa.
FIILIS: No ihan ensin on kerrottava siitä pettymyksestä, että kirja ei käsitellyt juoksemista. Oikeastaan lainkaan. Päähenkilö kävi muutaman kerran lenkillä. Nimi on kuvainnollinen.
Tästä yli päästyäni nautin kirjasta. Olen lukenut muitakin vastaavia - siis siitä kun päässä napsahtaa ja alkaa tehdä päätöksiä, joissa ei ole mitään järkeä. Ja sitten asiat menevät huonosta vielä huomattavasti huonompaan.
Tässä(kin) kirjassa tirskuin ääneen. Tämä on siis satiiri ja huumori on joissain kohdin varsin tummaa: onhan aiheina esim. maahanmuuttajakriittisyys ja ihmisten luokitteleminen erilaisiin kuluttajiin varsin värikkäästi (kirja käsittelee enakkoluuloja sääälimättä). Hauskinta oli kuitenkin päähenkilön loputon pyrkimys kirkastumiseen ja rauhoittumiseen erilaisten henkisten harjoitteiden kautta. Niitä hänellä oli ihan loputtomasti takataskussa vaikka ei selvinnyt mistä hän oli saanut oppinsa.
Päähenkilöllä, Oula Matilla, on vaikea suhde vanhempiinsa ja tarve näyttää ettei hän ole tavallinen, että hän menestyy kyllä. Tästä moni varmasti tunnistaa itsensä. Matin täytyy mennä kauas ja vasta varsin värikkäiden ja rajujen tapahtumien myötä kasvua alkaa tapahtua ja Oulakin alkaa löytyä.
Kirjassa on toki ärsyttävyytensä. Napolissa tuntuu asuvan pelkästään rikollisia ja muutenkin heille tapahtuu käsittämätön määrä kaikkea ikävää. Minua myös ärsytti kirjan loppu ja se ettei teoista tarvinut kantaa vastuuta. Juoksu kuitenkin loppuu.
MUUTA: Mieskin luki tämän ja tykkäsi. Siirilä on kirjoittanut 7 muutakin romaania, onko kukaan lukenut niitä?
TÄHDET:
+ + + +
No, tämäpä yllätys;-) Minua tässä kirjassa ei ärsyttänyt mikään! Sytyin tälle heti ja olin onnessani, kun löysin jonkun muunkin suomalaisen mieskirjailijan kuin Waltarin...On minulla kolmaskin, mutta jemmailen häntä vähän.
VastaaPoistaMiten harvoin ihminen oikeasti nauraa? Novascotiannoutajanikin nauraa enempi! Sain nauraa tätä kirjaa lukiessa, mutta tietysti sopii kysyä, mille siloin nauroin. No, ihan vain sille, että tuo Oula Matin kaikkivoipaisuus on niin tuttua, niin tyypillistä tälle päivälle. Nyt on jopa semmoisia elämänhallintaohjaajia!!! Miksi pitää hallita? Miksei voi antaa vain virrata?
Sinäkin kuitenkin pidit ja ehkä miehesi jopa vieläkin enemmän. Minä toivon, että kirja vähän tökkäsi Lumimiestä, joka nyt luulee olevansa tuleva maailmankuulu koripalloilija ja minä näen hänet erään kerran teho-osastolla sydänkohtauksen saaneena.
Sen kuitenkin nyt paljastan, että tästä kirjasta on kustannusmaailmassa kuiskittu. Huhu kulkee, että tämän piti olla kirjallisuuden Finlandia ehdokkaana. Arvatkaapa kumman minä sitten olisin valinnut, sen kirjan, jossa mies muuraa uunia, jossa mies muuraa uunia, jossa mies muuraa uunia...hups!, nukahdin, anteeksi!, vai tämän Siirilän Juoksijan, jonka luin yhdeltä makuulta ja sain nauraa vedet silmistä virraten.
Jussi Siirilä on listallani: Lue muutkin ko. kirjailijan kirjat. Nyt ei aikaa. Ehkä suvella...
Tämä Jussi Siirilän kirja on minun lukulistallani kiitos Leena Lumen ja nyt myös sinun blogisi. Minäkin kuvittelin, että kirjassa olisi enemmän juoksua. Oletko muuten lukentu Miika Nousiaisen "Maaninkavaaran"? Siinä todellakin juostaan, loistava kirja, vaikka aika surullinenkin kaiken huumorinsa keskellä.
VastaaPoistaHauskaa vappua!
Nauratti tuo uunin muuraus :) Minä en ole jaksanut sitä lukea juuri tuosta syystä, että se vaan kuulostaa niin tylsältä... mutta ehkäpä vielä.
VastaaPoistaLUMIOMENA: Pidin kovasti maaninkavaarasta ja muutaman rivin olen siitä kirjoittanut jos haet blogista. Myös Kyrön 700g oli tätä samaa sarjaa (siinä hypätään pituutta), mutta se meni vähän överiksi - suosittelisin sitäkin silti.