(Alkuperäiset tarinat: Lara Bergen,
suomentanut Satu Leevelahti,
kuvitus Studio Iboix)
2010
102 sivua
LYHYESTI: 4 prinsessasatua, jotka kaikki liittyvät timantteihin.
LAPSEN SUOSIKKI: Prinsessa Ruususesta kertova tarina, joka kertoo Auroran syntymäpäivästä ja sisältää arvoituksia.
ÄITIN KOMMENTTI: Kaiken rehellisyyden nimissä on otettava mukaan myös tämmöinen Disney-kirja. Lapseni rakastaa näitä kaikkia prinsessoja. Itse en niin innostu näistä klassikkojen jatkokertomuksista. Lapselle Ariel ja Ariel III ovat ihan sama asia. Kirjan maailmankuva ja naiskuva on hieman kyseenalainen (minua ärsyttää tässä kun prinsessat haluavat niitä hienoja timanttikoruja). Toisaalta prinseesat esitetään kekseliäiksi, ystävällisiksi ja oikeudenmukaisiksi, mitkä ovat toki hyviä ominaisuuksia. Kyllä näitä lapsen mieliksi lukee sopivissa annoksissa.
Tämä kirja on siis klassisten prinsessasatujen oheistuote, jota edustaa myös kaikenlainen prinsessakrääsä: prinsessalehdet, prinsessalautasliinat, prinsessahammasharjat jne. Ja lapsihan haluaa ne kaikki. Se kirjallinen aineisto, jota tuotetaan prinsessatuotteiston jatkumona ei useinkaan ole kovin laadukasta. Tämä kirja on mielestäni ihan ok ja siksi otin sen tähän.
Tykkään kovasti Disney-klassikoista ja meillä katsotaan niitä usein. Ne ovat laadukkaita, huolella tehtyjä ja kuuluvat jo ihan yleissivistykseen sekä länsimaiseen kulttuuriperintöön.
(TEKSTIÄ on muokattu kun kommenteissa tuli niin kiinnostavaa keskustelua :) Osallistu sinäkin.)
Lapsen suosikkisivu kirjasta:
Olen aivan hurmaantunut, ollut sitä aina, Disneyn tarinoihin ja silloin unohdan naiskuvat sun muut realiteetit. Näitä kirjoja luin itse lapsena, näitä luin omalle tyttärelleni ja meillä taitaa olla kaikki Disneyn klassikkofilmit. Itse pidän eniten Kaunotar ja hirviö leffasta, jossa ikimuistoinen tanssikohtaus linnan salissa, jonka katto kuin tähtitaivas. Tokana tulee Bambi, jossa vieläkin kyynelehdin, kuten myös Leijonakuninkaassa.
VastaaPoistaMinusta Disney on kokonainen tähtitaivas!
No olenkin varmaan helposti väärin ymmärrettävissä tuossa mitä kirjotin: klassikot on erikseen. Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen, Bambi, Kaunotar ja hirviö, Dumbo, Lumikki jne. ovat hienoja ja niitä luetaan ja katsellaan miellään.
VastaaPoistaKritisoin sitä, millainen oheistuotteisto näiden tarinoiden ympärille on kehitetty ja miten hahmoja viedään eteenpäin. On prinsessalehtiä ja kaikenmaailman sarjoja näistä, jotka on varsin vasemmalla kädellä kirjoitettuja ja tuotettuja ilman että kirjoittajat ovat suunnilleen lukeneet alkuperäistä tarinaa. Mutta lapset toki näkevät sen kaiken "yhtenä", eivätkä erottele.
Ai, sinä tarkoitit sitä 'krääsäpuolta'. No, sinähän tiedät, kuten itsekin totesit: Lapset eivät erottele. Mutta kun he kasvavat, he vaalivat vain niitä aitoja. Ainakin meidän Meri, joka tunnistaa Aku Ankoista vieläkin Rosa Barksin kädenjäljen vaikka silmät kiinni! Me katsotaan niitä leffoja vieläkin ja kaikki Aku Ankat on säästetty!
VastaaPoistaIhmettelen aina, kun äikän opet moittivat sarjakuvia. Minä olisin hyvin voinut olla äikänope, sillä äidinkieli aina kymppi ja koko elämä kirjoittamista. Vaan, minäpä opin lukemaan 4-vuotiaana ja Aku Ankoista, sillä meidän koti-ihme Elli ei ehtinyt minulle lukea. Eivät sarjakuvat vie kiinnostusta kirjoihin, sillä kirjat kulkivat aina mukana. Jotkut ehkä vähän liian varhaisestakin, koskapa vanhempani (lue: äiti) yrittivät niitä minulta piilotella. Sitten hän uskotteli, että sokeudun, koska luen liikaa;-)
Muutaman päivän blogitauko ja täällä on prinsessoja ;) Pakkohan tähän on kommentoida etenkin, kun meillä kotona asuu täysiverinen nelivuotias, joka on lumoutunut kaikenlaisesta prinsessakrääsästä.
VastaaPoistaMinä uskon, että jos lapselle lukee laajasti Grimmin veljeksistä Asrid Lindgreniin ja Kirsi Kunnaksesta Roald Dahliin, voi väliin mahduttaa hieman prinsessalehtiäkin. Ja prinsessalehti, jota meillä luetaan, on kuitenkin pienempi paha kuin suoraa markkinointia sisältävä Hello Kitty-lehti, joka on mielestäni oikea lastenkulttuurin irvikuva (Hello Kitty-lelut ym. ovat eri asia, mutta se lehti...).
Leenan tavoin minäkin olen suuri Disney-klassikojen ystävä. Mitä sarjakuviin ja äidinkielen oppitunteihin tulee, niin lukiossa puoli luokkaa tunnisti Maupassantin haukkanovellin "Korun" tarinan tutuksi Aku Ankasta. Opettajamme oli siitä aika innoissaan, mutta hän olikin paitsi pätevä opettaja, myös kirjailija (ja minulle innoittavin opettaja koko kouluajalta).
kiitos vinkistä lumiomena - pysymme kaukana Hello Kitty lehdestä (en tiennytkään sellaisesta :P)
VastaaPoistaKyllähän sitä voi lukea kaikkea ja meilläkin luetaan. Ja lastenohjelmissakin on vaikka minkälaisia, niitä kun ei joudu "lukemaan" niin jää "arvioimattakin" usein... Käytäntö ja periaate on usein kaukana toisistaan täällä meidän 4v prinsessan valtakunnassa. Haluaisin PERIAATTEESSA että kirjat ja vaikutteet edustaisivat hyvää maailmankuvaa ja arvoja. Sen lisäksi toivoisin viimeisteltyä ja raikasta kielenkäyttöa. Tämä ei ole mitenkään annettua.
Mutta eihän kukaan voi kai olla pitämättä Disney-klassikoista?