(Ranska 2006)
374sivua
Kirja, joka on saavuttanut erittäin suuren suosion ympäri maailmaa lukijoiden keskuudessa.
LYHYESTI: Yhden Pariisilaistalon ovenvartijarouva ja 12v. tyttöasukas esittävät tyhmempää kuin ovat.
FIILIS: Tykästyin heti 12v. Palomaan, joka hautoo itsemurhaa. En tiedä miten uskottavaa se oikeastaan on, mutta tytön jutut on tarpeksi hyviä ettei se haitannut. Hänen huomionsa aikuisista ovat kipeän tarkkoja.
Kirja on kevyt lukuromaani, jonkinlainen aikuisten satu. Petyin lopulta ennalta-arvattavuuteen ja liialliseen naiviuteen, vaikka ne olivat oikeastaan kirjan vahvuuksia. Alku-asetelmasta olisi voinut saada enemmän irti. Kirjailija on kuulemma itse kommentoinut, että yllättyi suuresta suosiota, "koska eihän kirjassa tapahdu juuri mitään".
MUUTA: Kirjan yhtenä teemana on luokka-erot, joka on minun lempi-aiheitani :) Filosofiaa on ripoteltu mukaan ja poimimalla saa paljon mietelauseita mukaan halutessaan. Kirjassa on myös suloinen rakkaustarina, kun taloon muuttaa uusi asukas. Ja traaginen loppu. Moni on tykännyt kovasti, Kirjasieppo oli jättänyt kirjan kesken ihan alkuunsa ja mä jään jonnekin sinne keskivaiheille. Ihan jees.
MUUTAMA FANI:
Leena Lumi
Insinöörin kirjahylly
TÄHDET:
+ + + (+)
Anni, Siilin eleganssi löysi minut, en sitä edes tilannut. Silti pidin tästä lukuromaanista ja oli miellyttävää aloittaa vuosi Renéen kanssa. Minusta kirja on tavavanomiasta lukuromaania syvällisempi, kun sitä lukee niin kuin rivien välistä. Sinäkin huomasit jo tuon kiinnostavan luokkaeroteeman, mutta minua kiehtoi suunnattomasti rva Renéen persoona! Olen myyty! Linkitin oman arvostleuuni myös filmin trailerin ja Renéehän on aivan kuten hänet kuvittelin: homssuinen, itsekin etäisyyttä pitävä, kirja-ja kulttuurihullu, ylipainoinen, ennakkoluuloinen...Paloma taas on kuin suoraan teinien todellisuusmaailmasta, sillä itse koin todella vahvan teiniangstin tuhat vuotta sitten!
VastaaPoistaTämä on kyllä ehdoton lukijoiden suosikki!
Sitä minä hämmästyin, miten paljon sain pitkiä, perusteltuja kommentteja Silin eleganssiin. Ja vain yksi oli eri mieltä ja se virkisti ja kovasti, sillä mielipide oli asiallinen ja perusteltu.
PS. Minunkin äitini mielestä kaikki ongelmani ovat aina johtuneet sitä, että olen AINA lukenut liikaa;-) Onneksi Waltari on sitä mieltä, että tässä mieli avartuu ja tulee koko ajan valaistuneemmaksi....
VastaaPoistaLuin nyt kunnolla sinun varsinaisen arvostelun kirjasta ja siitä syntyneen keskustelun. Juuri tuon takia itsekin halusin kokeilla myös omaa blogia, koska kirjoista puhuminen on KIVAA! SInun arvostelusta löytyy myös noita tekstin ehdottomia helmiä, ihana kun olit poiminut niitä ylös!
VastaaPoistaHuomaan omassa lyhyessä postauksessani, etten oikein jaksanut kirjoittaa kunnollista arviota. Johtunee kirjan suuresta suosiosta - tuntuu että kaikki on jo sanottu. Enkä myöskään löytänyt kirjasta "sitä jotain".
Mä ajattelen et kyse on jossain määrin samaistumisesta, ainakin omalta kohdaltani. Itse löysin omaa voimakasta teiniangstia Palomasta, mutta Renee jäi vieraamaksi. Ja Renee oli kuitenkin päähenkilö.
JA kiitos kun kerroit äidistäsi! Minua oikeasti lohduttaa, että jollain toisellakin "kirja-ihmisellä" on näin. (Sinä olet varmasti monessa suhteessa enemmän kirja-ihminen kuin minä, mutta tarkoittakoon tuolla ihmistä, joka tykkää lukea).
Minä taas jotenkin tykkäsin tästä. Nimenomaan se sadunomainen fiilis, ja ameliemaisuus jotenkin vetosi. Toisaalta tämä oli mielestäni sellainen ajattelukirja enemmän kuin lukuromaani: piti vähän pohtia ja miettiä, mitä kirjoittajalla oli oikeasti sanottavanaan...
VastaaPoistaMinua jäi hämäämään kirjan päätös.
VastaaPoistaAivan kuin päähenkilö ei olisi ansainnut elää onnellisena kun hän lopulta oli ratkonut sisäiset onnen esteensä.