Saksa 2009
204 sivua
LYHYESTI: Kirjoittajan unkarinjuutalaiset isovanhemmat tekevät yhdessä itsemurhan vuonna 1991.
FIILIS: Tarina on kiinnostava. Se on saanut myös kirjoittajan lähtemään matkalle etsimään juuriaan ja syitä siihen, miksi hänen isovanhempansa päätyivät kaksoisitsemurhaan.
Kirjassa sekoittuu todelliset tapahtumat ja kuvitteellinen kertomus isovanhempien viimeisestä päivästä. Lapsenlapsi tapaa isovanhempien läheisiä, heidän ystäviään ja sukulaisia kysellen heiltä menneistä, kooten heidän tarinaansa.
Isovanhemmat ovat selvinneet toisesta maailmansodasta: Isoisä keskistyleireiltä ja isoäiti väärien papereiden ansiosta. Toisen kerran he joutuvat pakenemaan Unkarin kansannousun aikaan vuonna 1956.
Traagisuudestaan huolimatta kirjassa ei tunteilla tai kaunistella. Lukija saa vaikutelman rehellisestä kertojasta. Kirjailija tuntuu ajattelevan: näin tapahtui ja jäljelle jää vain mahdollisuus sijoittaa itsensä tuohon tarinaan. Vaikka teemoina on suuria aiheita kuten hyvä kuolema ja juutalaisvainot, niin kirjailija ei saarnaa.
Toisaalta kirja on myös tarina aikuiseksi kasvamisesta ja suhteesta juuriinsa. Kuinka hyvin tunnemme isovanhempamme? Voisimmeko löytää heistä itsemme?
Kijassa on myös itseironian raikkaita värejä: (s.98-99)
"Onko tyypillisen juutalaista tappaa itsensä, kun on ensin selvinnyt holokaustista hengissä ja päättänyt nyt sen jälkeen, että haluaa itse määrätä omasta kuolemastaan? ... Vai onko se tyypillisen unkarilaista? Unkarissa on prosentuaalisesti maailman korkeimmat itsemurhaluvut. Onko olemassa jotain sellaista kuin unkarilainen sielu, joka ei mitenkään erityisemmin yritä pysytellä kiinni elämässä? ... Tosin täytyy kyllä sanoa tämäkin: suurin osa unkarilaisista ei tapa itseään."ERITYISTÄ: Kyseessä on ruotsissa syntyneen ja Saksassa asuvan toimittajan esikoisteos, joka perustuu hänen oman perheensä tarinaansa.
TÄHDET:
+ + + +
Kiitos mielenkiintoisesta kirjaesittelystä, Anni. Tämä kirja menee ehdottomasti lukulistalleni.
VastaaPoistaMaailmassa taitaa olla vielä kaksi juutalaisten selviytymistarinaa, joita en ole lukenut: Sinun esittelemäsi ja kirja, joka odottaa tuossa työpöytäni kulmalla.
VastaaPoistaHuhtikuussa, joka sekoittaa muiston ja pyyteen, minun on luettava ihan muuta. Toukokuussa sitten...
Susa - vuoroin vieraissa, minä laitoin nyt viimeistään sen Onkelin omalle listalleni.
VastaaPoistaja Leena - minäkin tästä aiheesta olen lukenut paljon, mutta en varmaankan kaikkea. Kaikkea ajallaan...
Aah, vaikuttaapa mielenkiintoiselta kirjalta. Ja tuosta lainauksesta heräsi heti monta ajatusta. Niin kuin se, että sukulaiskansa unkarilaiset kunnostautuu itsemurhissa niin kuin suomalaisetkin... suomalais-ugrilaista mielenlaatuako?
VastaaPoistaAmma - mietin ihan samaa, Kaikki mitä sanottiin unkarilaisista voitaisiin sanoa myös suomalaisista. Ehkäpä se on juuri tämä mielenlaatu joka meitä yhdistää...
VastaaPoista