Englanti 2010 (suom.2011)
400 sivua, LIKE
MIKSI?: Pidin Meriharakoista ja moni on pitänyt tästäkin.
LYHYESTI: Noita-, kirkko- ja verilöylyhistoriaa kauniisti tarinaksi kirjoittettuna.
FIILIS: Marjis julkaisi tästä tänään hyvän arvion. Suunnatkaa lukemaan se. Oma jälkitunnelmani kirjasta on vähän valju.
Vikoja löytyy luultavasti sekä kirjasta että lukijasta (tai sitten ajankohdasta, kuten marjis arvioi). Päähenkilö Corrag sanoo itse puhuvansa paljon ja niin hän todella tekee. En jaksanut kuunnella ihan kaikkea. Jossain kohtaa lumouduin, mikä olisi riittänyt minulle. Pastori Charlesin kirjeet olivat kiinnostavia. Kirja taisi lopulta olla hänen kasvutarinansa.
Alkuasetelma innosti, mutta mielestäni tarina ei ihan kantanut. Teemat ovat tärkeitä: erilaisuuden sietämistä, oman tarinan kertomista ja yksinäisyyden vaikutuksia. Fletcherin kirjat vaativat omistautumista, hänen hahmojensa maailmaan uppoutumista. En pystynyt tekemään sitä. Sivujen välillä pyyhin pukluja, nukahdin sohvalle, poimin mustikoita. Kului liian monta päivää kunnes taas ehdin jatkamaan. Silti Fletcher vie lukijaansa elävästi mukaansa maisemiin, tuoksuihin ja tunnelmiin. Pidin yrttien esittelyistä lukujen alussa. Niin piti mieskin, kuten koko kirjasta.
TOISAALLA: mm.
Leena Lumi (arviosta linkit moneen muuhun arvioon)
Lumiomena
Booksy
TÄHDET:
+ + +
Ehkä tämä oli viimeinen naula siihen arkkuun, että palautan Noidan ripin lukemattomana takaisin kirjastoon. Olin jo vähällä sujauttaa sen kirjastokassiin päivällä, mutta vielä se tuohon jäi. Nyt taitaa lähteä.
VastaaPoistaJotenkin suhtaudun hyvin vastenmielisin ajatuksin sekä noitaan että rippiin, ja kansikin on suorastaan luotaantyöntävä. Olen kyllä ymmärtänyt jostain, että kyse ei ole noidista eikä ripeistä, mutta vaikka minäkin rakastin Meriharakoita ja olin niitä savuja sytyttelemässä, en jotenkin ole halunnut tarttua tähän. Höh.
Vähäkin lumoutuminen riittää joskus, joskus toivoo enemmän.
Nyt kun minulla on muutama kuukausi aikaa Noidan ripin lukemisesta, en muista siitä kovinkaan paljon. Muistan, että Fletcher osaa edelleen kirjoittaa hienosti tunnelmista, mutta Corragin tarina ei sytyttänyt minuakaan.
VastaaPoistaTein eilen pientä blogiehostusta ja lisäilin lukemilleni kirjoille tähtiä jälkikäteen. Annoin Noidan ripille ***½. Pidin siis kirjasta hieman enemmän kuin sinä, mutta en niin paljon kuin Fletcherin muista kirjoista.
Ilse - vie vaan. On muutakin, parempaa. Historiaviritys on kiinnostava, mutta ääh, jotain tästä puuttui. Oletko muuten lukenut irlantilaisen tytön? S ejäi minulta kesken kun yritin heti synnytyksen jälkeen lukea...
VastaaPoistaKatja - huomasinkin nuo sinun tähdet! Tuo onkin mielenkiintoista kun arvioi jälkeepäin :) Enkä tiedä miten meidän tähdet on keskenään verrannollisia, mutta tässä tapahuksessa varmaankin ovat.
Anni, minä pidin, mutta kyllä Meriharakat on ylittämätön.
VastaaPoistaMeriharakat on sielukirjani, mutta Noidan rippi on lumoava kirja, vähän kuin aikuisten satu. Erityisen paljon pidin niistä yrttijutuista!
Pohjimmiltani en halua lukea kauheasti noita-ajoista tms. Siinä on joku rankka kirja ehkä takana. Tytär teki yliopistossa jonkun tutkielman tapaisen noituudesta ja sai siitä täydet pisteet.
Kiitos linkityksestä!
Leena - on totta, että tämä kirja oli hieman kuin aikuisten satu. Minulla ei ole noituuteen juurikaan mitään suhdetta, paitsi ehkä juuri opinnoistani. Tämä kirja kertoo mielestäni kuitenkin enemmän erilaisuudesta ja ennakkoluuloista, joita nämä meidänkin ajat ovat täynnä.
VastaaPoistaHyvä hyvä tytär! :)