Englanti 2007 (suom. 2008 )
384 sivua, Like
MIKSI?: Erityisesti Leena Lumen ja sittemmin myös muiden suosituksesta.
LYHYESTI: Perheestä, itsensä etsimisestä, sisaruudesta, syyllisyydestä, katkeruudesta.
FIILIS:
"Luulenpa, että kaikilla naisilla - sinullakin, kuusitoistavuotiaalla; jopa onnellisesti naimisissa olevilla äidillisillä naisilla, jotka pitävät omia valintojaan helppoina ja viisaina - on omat synkät kohtansa. Valheensa. Takuulla jokainen heistä katsoosilloin tällöin ikkunasta ja kuvittelee sitä mielessään, toista elämäänsä."
Tämä otti minut mukaansa, eikä päästänyt hetkeksikään ennen loppua. Moira kertoo tarinansa, sen joka alkaa alun hiljaisuudesta, toistaalta neljä vuotta putoamisesta ja kaikesta siitä väliltä.
Alusta asti Moira on erilainen. Mikä sen tekee? Paksut silmälasit, laihuus, fiksuus? Mustalaisen ennustus? Hänen piti olla vanhempiensa ainoa, tai olihan noita, mutta kuolleita vauvoja. Käänne tapahtuu Moiran ollessa 11-vuotias: hän kuulee ohimennen tulevasta vauvasta ja päätyy lähtemään sisäoppilaitokseen kauas.
Fletcher kirjoittaa aivan omalla tyylillään. Merkitykset ja ymmärrys täytyy hakea kokonaisuuksista ja rakentaa paloista: kieli on runollista, kaunista ja pysäyttävää. Silti teksti on äärimmäisen hyvin hallittua, lukija ei joudu liikaa eksymään tai harhailemaan. Tämän tasapainon säilyttäminen tekee Fletcheristä aivan omaa luokkaansa olevan kirjailijan. Suomennos on hieno, vaikka en ole verrannut sitä alkuperäiseen.
Moiran yksinäisyys ja vieraus toisiin ihmisiin kosketti olematta ahdistavaa. Samaistuminen tapahtuu, vaikka liittymäkohdat eivät ole tavanomaisia. Hänen vanhemmilleen olin vihainen, miksi he antoivat tyttärensä vieraantua? Ne muuta tytöt koulussa, loputon ilkeys... taisi siellä olla kaveruuttakin? Lopulta. Sisaruus-suhde sai surulliseksi. Tavallaan kirjahan kertoi juuri tästä, vaikka suhdetta ei oikeastaan ollut. Suhde Rayn kanssa tuntui melkein kuvitelmalta ja sitä se ehkä olikin, ainakin niin ettei rakkaus kuitenkaan ole vastaus tai ainakaan yksinkertaista. Ehkä muut hahmot kirjassa jäävät hieman hämäriksi, eivätkä kaikki Moirankaan ratkaisut tule oikein perustelluksi. Joka tapauksessa tämä tarina osui minulla johonkin mitä tarvitsinkin. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän.
"Siinä se taas oli. Pulpahti pintaan jälleen. Me hautaamme sen minkä voimme, mutta multakumpu jää jäljelle, vaahto veden pinnalle siinä mihin se vajosi. Kaikki jättää jälkensä."
TOISAALLA TYKÄTTY: Lumiomena
Järjellä ja tunteella
Juuri tällaista (huomasin nyt et oltiin otettu sama lainaus kirjasta!)
Kiiltomato
TÄHDET:
+ + + + (+)
Sait tästä hienosta kirjasta paljon irti. Itse en arviossani juurikaan kirjoittanut siitä, miten Moiran vanhemmat saattoivat lähettää vain 11-vuotiaan tyttärensä kauas Englantiin - ja kaikkien niiden menetysten jälkeen! Mutta ehkä se on "maan tapa", kenties he uskoivat Moiran saavan näin paremman tulevaisuuden.
VastaaPoistaKipeä, kirpeä ja ihana kirja. Minäkin pidin kovasti Fletcherin kielestä. Itse löysin tästä paljon henkilökohtaistakin tarttumapintaa, joten ehkä siksikin kirja kosketti erityisesti.
Lumiomena - minä mietin, että osaisiko 11-vuotias oikeasti "suuttua" niin paljon, että voisi pidemmän päälle päättää "pärjätä" yksin. Ja voihan kouluun lähettää, mutta yhteyttä voi vaalia monin tavoin... Tuntui, että vanhemmat tavallaan myös luovuttivat kun lapsi osoitti mieltään -ja sitä on vaikea antaa anteeksi. Vanhempien ja tyttären suhteen käsitteleminen puotamisen jälkeen, sitten myöhemmin olisi ollut mielenkiintoista. Mutta ehkä siitä kuvattiin se mitä voitiin - ohikulkeminen sairaalan käytävällä.
VastaaPoistaAnni.M., kuvittele, että 11-vuotiaalla on mahdollisuus, siis nyt se on tässä mahdollisuus, päästä pois kotoa näkemästä sitä, joka hänen mielestään pilasi kaiken, eikö hän silloin pysyisi poissa jo siksi, että voi näin välttää sitä ahdistusta, minkä pikkusiskon näkeminen aiheutti.
VastaaPoistaMinulle oli tässä niin monta asiaa, joiden takia en voi suhtautua tähän kirjaan muuta kuin antamalla sen tapahtua minulle.
Kiitos linkityksestä! Teen muuten vastalinkityksen ja juuri koskien tätä kirjaa. Olin kerännyt jo postaukseen Susalla on arvonta niitä, jotka olivat tämän silloin tehneet, mutta nyt sain sinut vielä lisäksi ja myöskään Lumiomena ei ollut tätä vielä silloin tehnyt. Ei tänään, mutta varmaan ennen viikonloppua.
Miten sitä voikaan olla näin innostunut lukemaan, miten muut ovat kokeneet itselle tärkeän kirjan...
Leena - on se totta, että noin voisi välttää ahdistuksen - mutta eikö ikävä tulisi liian kovaksi? Toisaalta Moira välillä leikkittelee ajatuksella, että kertoisikin äidilleen jotain oikeaa... Kyllä minäkin löysin sen taikavoiman ja lumouksen joka tässä on - aina se ei löydy kaikille samoista kirjoista.
VastaaPoistaKiitos jo nyt linkityksestä ja kiitos että löysin tämän kirjan!
- tämähän on mielestäni pokkarinakin nykyään niin soisi kyllä mahdollisimman monen löytävän tämän helmen! (ja kirjastostakin helpompi saada kun ei ole uutuus. JA kyllähän se kiinnostaa mitä muut sanoo omista tärkeimmistä :)
Minulle jotenkin tuli tunne, että Moira koki sisimmässään sen kaikista pahimpana loukkauksena, että hänet lähetettiin kauas kotoa..ja se tunne säilyi kirjan alusta loppuun.
VastaaPoistaTämä oli kyllä hieno kirja monella tapaa!
Tässähän voi jo alkaa puhua blogiroihusta. Kiinnostaa, kiinnostaa... Vaikken syttynyt "Noidan rippiin" heti. Jatkan sitä joskus, mutta tämähän sopii suunnittelemaani siskoshaasteeseen. :)
VastaaPoistaVoi anni! Hyvä! Olen tosi iloinen, että sinäkin vielä löysit tämän kirjan ja se saa ne ansaitsemansa savut - tai suorastaan roihut jo. Ja miten me kaikki pidetäänkin tästä, vaikka ollaan monessa aika erilaisiakin lukijoita?!?
VastaaPoistaMinuun vaikutti ehkä eniten se kieli - ei niinkään tarina tai siskosten suhde tai Moiran hahmo tai mikään muukaan, vaan se, miten älyttömän omintakeisella tyylillä Fletcher saa paikkansa ja henkilönsä elämään. Se oli ainutlaatuista.
Minulla on muuten tulossa (varmaan huomenna) puolestaan jotain sinulta lähtöisin olevaa... :)
SUsa - Moiralla oli kyllä sellainen loputon ulkopuolisuuden ja vierauden kokemus, mutta oliko se jo itseasiassa lapsena? Viimeistään sitten kouluun lähdettyään hän joutui ikään kuin kovettamaan itsensä ja valitsemaan ulkopuolisuuden...Miten tietoista se voi olla 11-vuotiaana, niin sitä en tiedä.
VastaaPoistaKaroliina - tämä on varmaankin juuri se blogien rikkaus, että tämmöisiä löytöjä tulee!
Ilse - se on kyllä jännä, että kukaan ei ole vielä pettynyt tähän, vaikka useimmiten sama kirja ei kosketa kaikkia. Kyllä minullekin tuo kieli oli pääosassa kirjassa. On uskomatonta, että kirjaa oli helppoa ja nautinnollista lukea, vaikka se on kuitenkin niin erilaista rakenteeltaan ja ilmaisultaan. Jään odottelemaan huomista...
Susan ajatus siitä, että Moira koki kotoa poislähettämisen loukkaavana, on sellainen miten minäkin asian ymmärsin. Ja Ilsen mainitsema kielen hienous, oi, siinä Fletcher on todellinen mestari!
VastaaPoistaAnninen: Muistin sinua taas kerran haastella. Anteeksi. ;)