Ranska 2009 (suom.2011)
268 sivua, Gummerus
GENRE: Kirjallinen Amélie.
LYHYESTI: Ne tapas ja se tilas aprikoosimehua just niiku piti.
FIILIS: Ihan oikeasti ajattelin, että minä en varmastikaan pidä tästä. Yritän useimmiten pysytellä kaukana ranskalaisista elokuvista ja sama sääntö toimii melko hyvin myös kirjoihin. Mutta poikkeus vahvistaa säännön. Kuten Amélie. Ja nyt tämä kirja.
Tästä on sanottu niin paljon, etten taida yrittää lisätä siihen paljoakaan. Viihdyin, yllätyin, nauroin, hymyilin, heräsin pohtimaan. Kirjasta tulee hyvälle mielelle, vaikkei tapahtumat olekaan erityisen aurinkoisia. Hahmot ovat riittävän kummallisia, juoni suloisen mutkikas, yksityiskohdat ja sivupolut viihdyttäviä ja tarkkoja. Kirjassa on monta lukua, mikä tekee tästä nopealukuisen ja rytmikkään.
TOISAALLA:
Ihanasti tästä on kirjoittanut Ilse, joka suosittelee kirjaa kaikille aivan kuten Mari A. ja minäkin. Kirjan on lukenut myös ainakin Luru, Cathy, kirjavinkit ja Anneli.
TÄHDET:
+ + + +
Alkaa tuntua siltä, että minäkin voisin pitää tästä. Amelie on yksi maailman ihanimmista elokuvista ja jos tämä kirja antaa edes puolittain samanlaisen tunteen, niin miksikäs ei. :)
VastaaPoistaOlen varmaan ainoa, joka tästä ei kauhesti syttynyt, vaikka pidän Ameliesta todella paljon.
VastaaPoistaEn jaksanut edes arvioida kirjaa, niin pettynyt siihen olin. Ostin sen kauniin kannen ja muutaman arvion perusteella, mutta en vain saanut kunnon tunnetta lukiessani. Ehkä minulla oli huonompi päivä tai jotain.
Katja - kyllä minä luulen, että pitäisit. Tällä alkaa vaan olla tämmöisen yliarvioinnin taakkaa, mutta itselleni yllätys oli positiivinen. Olinkin lukenut aika vähän noita arvioita kuitenkaan. Mutta sitten on tuo mitä Hanna sanoo, eli onhan se mahdollista ettei kuitenkaan kolahda.
VastaaPoistaHanna - mä voin jotenkin hyvin ymmärtää myös sen, että tämä menee "ohi". Ns. huonona päivänä tästä varamman löytää monta juttua mikä tökkii. Joskus käy näin ja kyllä sen saa sanoa ääneen. Mä en koskaan suuresti rakastunu esim. Siilin eleganssiin, vaikka niin moni muu hurahti siihen.
"Ne tapas ja se tilas aprikoosimehua just niiku piti."
VastaaPoistaIhana tiivistys xD
Pitäisi joskus kokeilla jotain tämäntyylistä kirjaa. En ole nähnyt Amelietakaan...
Minäkin nauroin tuolle tiivistykselle, ihana. :D
VastaaPoistaTämä teos odottaa minulla kirjastopinossa lukemista, mutta olen jotenkin lykännyt sitä. Nyt kun rinnastit sen Amelieen, jota rakastan, niin voinkin aloittaa lukemisen paljon paremmalla halulla. ;)
Hei,
VastaaPoistaai mun kommentti ei tullut viime yönä, höh. :(
Tuota "ne tapas" jne. nauroin minäkin, mutta se oli oikeasti niin ja yksi kirjan parhaista kohdista. Ystävä sanoi muuten, että tämä on siitä jännä kirja, että tässä miehet ajattelevat kuin naisten stereotyyppisesti ajatellaan ajattelevan. Totta kyllä sekin, tuokin mehukohta tosiaan.
Enkä minäkään ajatellut pitäväni tästä mutta niin vain oli pakko. Vaikka olihan se välillä vähän liian tekonokkela kyllä. Mutta silti, silti... Ja kiitos linkityksestä!
morre - kokeile ihmeessä:) jos ei toimi ni ei se mitään...
VastaaPoistapeikkoneito - en tiedä lunastaako tämä amelie odotuksia, mutta minulle tämä muistutti siitä.
Ilse - näin juuri ja hyvä oivallus ystävältäsi. kai sitä joskus voi heittäytyä eikä ottaa niin vakavasti vaikka löytyy tekonokkeluuttakin ;)
Jännä juttu, vilkaisin päivittyneitä blogeja vain nopsasti ennen kirjastoon lähtöä ja katsoin tätä vain kannen ja nimen verran. Kirjastossa samainen kansi tuli vastaan uutuushyllyssä, niin pakkohan se oli lainata. Ja palasin tietty lukemaan arviosi loppuun. Ja nyt olen aivan innoissani, rakastan Amélieta!
VastaaPoistaMäkin olen ajatellut, että en pitäisi ranskalaisista... mutta tämän vuoden kevättalvesta alkaen olen alkanut rakastua...
VastaaPoistaJanninna - toivottavasti tykkäät! kirjastosssa on just ihan parasta se että tekee tuollaisia löytöjä.
VastaaPoistamari a. - joo, on kyllä löytynyt monta hyvää ranskalaista minullekin, mutta jostain syystä tuo ennakkoluulo ja -asenne on tiukassa...