29. tammikuuta 2012

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
Ranska 2004 (suom. 2012)
Gummerus, 200s.

MIKSI?: Minä tykkäsin tosi paljon Nainen, jonka nimi on Natalie -kirjasta.

LYHYESTI: Miten voi olla, että kirja jonka alku on aivan mahtava ja muutenkin pidän suuresti kirjoittajan omintakeisesta tyylistä, niin silti en innostunut tästä yhtään. Siis yksittäisistä lauseista ja kappaleista tykkäsin kovin, mutta kokonaisuus on vaan nihkeä.

Hector on keräilyyn sairastuneena päähenkilönä ihan symppis. Tämä ideakin on ihan kutkuttava. Mutta toteutus ontuu  - mikä on kirjailijan ajatus tarinasta?

Vaimoni eroottinen potentiaali on ihana nimi. Tässä ajassa on hassua se, että oman vaimon näkeminen eroottisena on suorastaan raikas ajatus! Mutta kyllähän tässäkin sitten petetään. Se ikkunanpesuhomma, kidutus ja loppukohtaus menivät sitten jo niin överiksi, että päädyin jopa selailemaan joitain sivuja. 

Voi Foenkinos! En aio lakata pitämästä sinusta, vaikka tämä ei osunutkaan. Aion muistaa täydellisen alkulauseen, hymyilyt ja naurahdukset seurassasi, mutta seuraavalla kerralla vaadin parempaa.

MUUTA: Tässä yhteydessä on pakko todeta, että ostin Nainen, jonka nimi on Natalien eräälle fiksulle 17v. lukijalle joululahjaksi. Luki jo ja tykkäsi! Koska luin kirjan alunperin kirjastolainana, kopio oli päällystetty muovilla enkä ollut huomannut miten kaunis kansi siinä olikaan! Gummerus on todella onnistunut kansissa - Sydämen mekaniikka on kantena aivan upea myöskin (en ole lukenut kirjaa).


 (Kumpikaan ei näytä minusta tässä niin ihmeelliseltä, 
 mutta livenä nämä ovat aivan erityisiä kirjoja hiplattavaksi)

TÄHDET:
+ + +

6 kommenttia:

  1. Voi voi, harmi, että tämä oli pettymys! Luin Vaimoni eroottisen potentiaalin muutama vuosi sitten (ranskaksi) ja pidin siitä ainakin sen verran, että luin Foenkinoksen kirjoja useammankin. Nainen, jonka nimi on Nathalie on kyllä niistä viehättävin tarina.

    VastaaPoista
  2. No niin, samoilla linjoilla oltiin, siis. Alku antaa odottaa parempaa, mutta minäkin annan Foenkinosille tämän anteeksi.

    Lukaisin Castillonin Kuplissa just, postaus ilmestyy kohta. Siinäkin on viehko kansi, jota en tosin kuvannut mutta katso jostain tai jos luet jne. Siinä on itse kirjailijatar kuplassa. Gummeruksen kirja sekin.

    VastaaPoista
  3. Olin samoilla linjoilla kanssasi melkein kaikesta tuossa Foenkinoksen uutuudessa. Mutta myös Gummeruksen kansitaiteen kohdalla! Heillä on aivan upeat kannet, mutta kirjat tuntuvat myös ihmeen ihanilta hiplattavilta.

    VastaaPoista
  4. Luru - ehkä tässä järjestys oli väärä ja odotukset (liian) korkealla. Foenkinos säilyy kuitenkin listoilla :) Oi kumpa osaisin lukea ranskaksi!

    Minna - täytyy tsekata tuo Kuplissa. Kansilla on kyllä väliä.

    Marissa - samoissa mennään :) ihailtavat kannet on ihana lisä kirjaan.

    VastaaPoista
  5. En ole lukenut mitään Foenkinosta, mutta hehkutan samoin Gummeruksen kansia. Jo mainittujen lisäksi mm. Chris Cleaven Little Been tarina, Cunninghamin Illan tullen, Hautalan Paluu, Rauman Katoamisten kirja. Upeita kansia jokaisella!

    VastaaPoista
  6. Kiitti Katja listan jatkamisesta. Aina ei voi onnistua kansien kanssa, mutta kyllä sen huomaa kun niihin panostetaan!

    VastaaPoista