Camila Läckberg: Merenneito
Ruotsi (suom. 2011)
487 sivua. Gummerus
MIKSI?: Blogisuosituksista. Dekkareiden karttajana haluan aina silloin tällöin kokeilla kehuttua lajin edustajaa.
LYHYESTI: Pikkukylässä tapahtuu hurjia, eikä syyllistä meinaa löytyä.
FIILIS: Tämähän toimi! Unet ovat olleet viime kuukausina niin kallisarvoista valuuttaa, että edes kirjat eivät ole menneet niiden edelle, mutta Merenneidon kanssa oli pakko valvoa.
Kirja on osa sarjaa, joka kertoo poliisimiehestä ja tämän kirjailijavaimosta. En ole lukenut edellisiä, mutta ihan hyvin pääsin silti kärryille. Aina välillä viitattiin joihinkin aikaisempien osien tapahtumiin, mutta se ei haitannut. Patrik ja Erica ovat lapsiperhearkea pyörittäessään uskottavia päähenkilöitä.
Läckberg osaa viedä ja järkyttää lukijaa hienosti olematta suoranaisen raaka, mutta erityisesti kursivoidut osat kirjassa saivat minut voimaan pahoin. Parasta kirjassa on ihmissuhteet, se mitä kenenkin kerrotaan ajattelevan toisesta: mikä näkyy ja mikä kätketään. Myös juoni on rakennettu taitavasti niin, että kaikki paljastuu sopivan vähitellen. Rakenteessa on paljon onnistunutta.
Minulle kirjassa oli aika paljon henkilöitä ja tapahtumia, ehkä vähempikin olisi riittänyt? Kieli on tavanomaista ja nopeasti ohitettavaa, mutta tällaisessa kirjassa en vaadi enempää. Muistin silti, miksi en lue dekkareita - en vain osaa olla ahdistumatta. Varsinkin kun pahaa ja karmeaa tapahtuu lapsille. Loppu on ihan käsittämätön cliffhanger, onko muissakin Läckbergin kirjoissa tällaiset? Ei kai sitä voi kuin lukea seuraavankin osan.
MUUTA: Olin ihan järkyttynyt kun googlasin kirjailijan: hän näyttää juuri samalta kuin millaiseksi kuvittelin merenneidon! Kansi on tosi hienon karmiva.
TOISAALLA:
TÄHDET:
+ + + +
Kiva että sinäkin tykkäsit! Tämä on minusta paras Läckbergin tähän astisista kirjoista. Muistan että mukamas menin laittamaan pyykkiä mutta jotenkin eksyin lukemaan siihen pyykkikoneen ääreelle...
VastaaPoistaJa lopun cliff-hanger oli ihan kamala! Spoilauduin vahingossa viime viikolla Tukholmassa kun menin lueskelemaan Läckbergin uuden kirjan takakantta...
ihana verbi tuo spoilautua :D minäkin jo harkitsin et pitääkö se seuraava lukea ruottiksi...
VastaaPoistaJuu, minä se käytän tätä suomen kieltä varsin rennosti... :D
VastaaPoistaMinäkin mietin tuota ruotsiksi lukemista kun hypistelin täpinöissäni sitä uusinta kirjaa Tukholmassa, sitten meni pupu pöksyyn...
KIva kuulla, että tämä vetosi. Latasin tässä taannoin Nookiin, eli luen tällä kertaa e-versiona. Läckbergin esikoisdekkarista tykkäsin kovasti ja tätä on kehuttu ilmeisesti vielä enemmän, toivon vain, etten joudu unista tinkimään, kun ne ovat muutenkin kortilla pienen yökyöpelin vuoksi.... :)
VastaaPoistaKiitos kirjailijavinkistä! Todella kaunis :)
VastaaPoistaMinulla on varmaankin vähän sama tilanne kuin sinulla: luen tosi vähän dekkareita. Se voi olla syy, miksi minäkin luin tätä niin mielelläni. Olen samaa mieltä, ettei Läckberg ole kielellisesti mitenkään erikoinen, mutta muuten hänen luomansa maailma on uskottava, hivenen pelottava ja koko ajan ottessaan pitävä.
VastaaPoistavastasin kaikille, mutta kommentti hävisi... toimiikohan tämä nyt?
VastaaPoistavera a. voi tätä päivälläkin lukea ;) mutta hankalaa jättää kesken... hyviä unia sinulle ja yökyöpelille!
VastaaPoistaanni - kirjailija vai kansi? ;)
katja - juu, luin arviosi ja ollaan kyllä tosi samoilla linjoilla, kuten usein ollaan. minusta tämä oli kyllä ihan raikas tuulahdus...?!
:) onpas tänään paljon hymiöitä :D
sekä että! :D
VastaaPoistajep :)
VastaaPoistaAnni, niin ihanaa, että pidit noin paljon. Minulla tämä tulee olemaan vuoden paras dekkari. Itse asiassa en muista, milloin olisin lukenut näin hyvän jännityskirjan.
VastaaPoistaJa olet oikeassa: Kansi on järkyttävyydessäänkin kaunis. Ja Camilla myös.
leena - onneksi teet arvioita näistä dekkareista, niin minullekin päätyy joskus aina joku helmi :) Tämä ansaitsee varmasti olla vuoden paras tätä lajia.
VastaaPoista