David Nicholls: Sinä päivänä +ARVONTA

David Nicholls: Sinä päivänä
Englanti 2009 (suom.2011)
507s. Otava

MIKSI?: Tästä on ollut paljon mainoksia monessa paikassa. Kuulosti hyvältä kesäkirjalta.

LYHYESTI: Kannessa se on sanottu: "Kaksikymmentä vuotta, kaksi ihmistä."

FIILIS: Jennin K-kirjablogissa puhuttiin superkirjoista ja yksityisistä lukukokemuksista. Tämä kirja tulee minulle hyvin lähelle sitä miten itse määrittelisin tuon: eli tarina osuu ja uppoaa, vaikkei kirja olekaan mikään kirjallisuuden mestariteos tai klassikko.

Dexter ja Emma, Em ja Dex tapaavaat 20-kymppisinä opiskelijoina, jolloin kaikki vasta alkaa.  Heidän elämäänsä seurataan kohti tuntematonta, hyvinkin kaukaiselta vaikuttavaa 40- ikävuotta. Minä ainakin muistan miltä se tuntui. Kirjan taika onkin samaistumisessa, Hesari kirjoitti lukijan uppoavan omiin muistoihinsa kainalota myöten ja näin todella tapahtuu. 

Teksti on hauskaa, uskottavaa ja rakenteeltaan oivaltavaa. Tässä on kaikki mitä kesäkirjalta voi toivoa. Tosin näin useampana yönä unia vanhoista poikaystävistä. Vaikka suomentaja on tehnyt hyvää työtä, luulisin että vitsit ja nokkeluudet olisivat vielä parempia englanniksi.

Sopii hyvin ikävaihe- ja sukupolviromaaniksi ja ainakin yli kolmekymppisille terapeuttiseksi kirjallisuudeksi.

TOISAALLA:
Hesarin kehuva arvio
 Susa Järjellä tunteella-blogista
Muitakin? Hihkaiskaa arviostanne!

TÄHDET:
+ + + + (+)

ARVONTA:
Eli tämä lähtee uuteen kotiin onnelliselle voittajalle arvonnan myötä. Kirjassa on puolikovat kannet ja se hohtaa uutuuttaan, mutta on kuitenkin luettu lapsiperheessä. Eli osallistu kirjautumalla lukijaksi, jos et sitä vielä ole ja kommentoi tätä kirjoitusta. Ilosanomaa tästä saa myös linkittää, mistä tulee toinen arpalippu. Arvonta tapahtuu ensi sunnuntaina 10.7 klo20.

PS. Jos haluaa mennä sieltä missä aita on matalin, niin tällä voi myös osallistua Satun tiiliskivi-haasteeseen, onhan kirjassa 507 sivua :)

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Joyce Carol  Oates: Sisareni, rakkaani
Yhdysvallat 2008 (suom.2012)
730s. Otava

MIKSI?: Luin muutaman rivin, jotka vakuuttivat, että tämä tiiliskivi kannattaa ehdottomasti lukea. Aiemmin Oatesilta luettuna on itselläni vain Kosto: Rakkaustarina.

LYHYESTI: Isoveljen kertomus perheestään ja pikkusiskonsa murhasta.

Skyler          minulla on välillä niin paha olo
Kukaan ei rakasta minua Skyler     rakastatko sinä minua  Skyler?

FIILIS: Tämä on erikoinen kirja. Se kertoo keksityn tarinan oikeasta ja kamalasta pikkutytön murhasta. Kaikki kerrotaan 19-vuotiaan Skyler -isoveljen kautta, jonka elämä on mennyt alamäkeä. Hän muistelee lapsuuttaan, vanhempiaan, siskoaan ja kaikkea sitä mitä tapahtui. Tämä on tutkielma katastrofaalisesta vanhemmuudesta ja psykopatiasta.

Bliss on pikkusisko, josta tulee kuuluisa luistelijatähti ennen kuin hän täyttää 7-vuotta. Perheen dynamiikka muuttuu entisestään: isä on entistäkin harvemmin kotona(Moskovassa, Kalkutassa, ehkä Singaporessa?) nopeasti vaihtuvat "Mariat" hoitavat Skyleria, Jeesusta rukoillaan ettei Bliss kaadu (tämä on kohtalomme!), seurapiireihin alkaa sadella kutsuja (vihdoin!), mamin ja Blissin kauneushoidot vievät paljon aikaa ja rahaa, Skylerin pitäisi yrittää näytää normaalilta kuvissa (älä tuota pettymystä mamille!).

Olisin voinut inhota kirjaa, sillä kestän huonosti ahdistavaa psykologista jännitystä. Oates on niin monella tapaa taitava: hän kirjoittaa ensin viattoman lapsen näkökulmasta, rakentaa tapahtumia ironisen hauskasti(!) ja jännite henkilöiden ja lukijan välillä on kuin taikuutta. Tarpeen vaatiessa kirjailija etäännyttää ja alkaa itsekin tarkastella tekstiään ulkopuolisena. Ihmeellisintä on ehkä se, että kirja on täysin epäuskottava 19-vuotiaan narkkarin kirjoittamaksi, mutta silti sen lukee silmää räpäyttämättä totena. Teksti on niin aitoa ja "helppoa", ettei lukija voi kuin hämmästellä.

Ehkä ahdistavuudesta ja raskaudesta vie pois myös se, etteivät todelliset tapahtumat tule yllätyksenä. Tällöinhän lukija pääsee tarkkailemaan tekstiä vähän eri näkökulmasta. Jännite pysyy silti - oikeastaan vasta jossakin sivun 600 jälkeen herpaannuin hetkeksi. Olin lukevani tekstistä myös monia teräviä (ja oikeutettuja) piikkejä, joita heitetään mm. amerikkalaista oikeusjärjestelmää, julkisuushakuisuutta ja lasten lääkitsemistä kohti.

Kirja on myös visuaalisesti erityinen. Siinä on paljon alaviitteitä ja muutakin poikkeavaa. En tiedä tuovatko ne lisää lukukokemukseen, mutta arvostan yritystä rikkoa perinteisiä sivurakenteita.

TOISAALLA: Leena Lumen hengästyttävä arvio
Norkku luki englanniksi
Unni kirjoittaa perusteellisesti kirjasta

TÄHDET:
+  + +  +

Tiiliskivikaipuu

Vapaus (älkää kyllästykö, aion nimittäin muistutella tästä) sai minut kaipaamaan tiiliskiviä. Helmi K(ekkonen) ihqussa blogissaan kertoi juuri Haahtelasta ja kuinka hän pitää pineistä kirjoista, "joissa tuntuu että jokainen lause on tärkeä ja hiottu, joissa ei tunnu olevan mitään turhaa." Tällainenhan on myös Valinta, josta itsekin pidin paljon. Mutta Valinnan kohdalla toivon, että tarina olisi jatkunut.


Luulen, että bloggaus on ilman kenenkään pyyntöä saanut minut lukemaan enemmän lyhyitä kirjoja. Tiiliskivissä kun kestää kauan - on se tosin elämäntilanteenkin kysymys. Tulee myös erilaisia kausia lukemisessa. Nyt huomaan kaipaavani pitkiä kaaria- tarinaa ja henkilöitä, johon voi uppoutua pidemmäksi aikaa. Tasapainoa tulee toki monista muista kirjoista, joita voi lukea samaan aikaan - tiiliskivi ei ainakaan kulje kovin kepeästi mukana.

Tai sitten olen vain kehittänyt vaihtoehtoisen liikuntamuodon. Olen lopettanut kaiken urheilun raskauden ja vauvan jälkeen. Mutta nyt siis harrastan tiiliskivien kantamista kirjastosta.

Nähtäväksi jää kuinka monta tulen kuvatuista kirjoista lukemaan. Mistähän  aloittaisi?