31. heinäkuuta 2011

Heinäkuu 2011

(Kaksi lasta, joita molempia kovin varjeltu auringolta...)



Tähän tulee heti aamulla heinäkuussa lukemani kirjat listattuna. Sitä ennen aion kuitenkin nukkua vähän. Päivään saa kummasti puuhaa kun huomaa seisovansa klo9.30 rappukäytävässä vauvan ja 5v:n kera ilman avaimia, rahaa, vaippoja tai vaunuja. Mies on toisessa kaupungissa iltaan asti töissä, eikä vara-avainta ole. Suosittelen kokeilemaan, mikäli kaipaa haastetta ja seikkailua elämäänsä.

Eli kirjoihin:
kirjoja 7
naisia 2/7
suomalaisia 1/7
englanniksi 1/7
sivuja 2258, keskiarvo 322

JonathanTropper: Everything Changes 
David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
William Golding: Kärpästen herra
Markus Nummi: Karkkipäivä
Daniel Kehlmann: Maine
Susan Fletcher: Noidan rippi
Karin Schmidt: Sinä et kuole

Heinäkuun kirja: Daniel Kehlmannin Maine. Pidin valtavasti myös Karkkipäivästä, Naisesta, jonka nimi on Nathalie sekä Tropperin Everything Changes - kirjasta.

8 kommenttia:

  1. Voi ei..Jotkut päivät ovat kyllä sellaisia, että....

    Kauniita unia ♥

    VastaaPoista
  2. Voi apua! Aika mahdottoman kuuloinen yhtälö :/
    Toivottavasti nukuitte hyvin ja pitkään.

    VastaaPoista
  3. No hui!!! Jäin eilen yläkerran parvekkeelle, kun olin kastelemassa kukkia. Kaksivuotias oli alhaalla etupihalla ja itki äidin perään. Yritin neuvoa lasta tulemaan sisään ja avaamaan minulle oven, mutta minun olisi pitänyt ottaa neiti suoraan syliin parvekkeelta (aika pitkät kädet olisi tarvittu). Naapuri tuli avaamaan sitten oven. Tapaus kesti korkeintaan kymmenen minuuttia ja silloinkin oli jo tuskanen olo. Teillä meni koko päivä :(

    VastaaPoista
  4. Ohhoh. :/ Meille kävi keväällä vähän samalla tavalla, lisäksi olimme kuopuksen kanssa sisävaatteissa ja sukkasillamme sohjossa saattamassa esikoista pyörämatkaan naapuriin, kun ovi paukahti takana kiinni. Ei ollut edes puhelinta. Mutta loikin sitten lapsi sylissä pahimpien lätäköiden ohi sinne naapuriin lainaamaan puhelinta, ja mieskin oli onneksi samassa kaupungissa ja pääsi tuomaan meille avaimet ennen pitkää. Sillä aikaa naapuri tarjosi punaviiniä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, siis. :) Toivottavasti teilläkin!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kivat ihmiset. onneksi on ystäviä joiden ovikelloa pystyi soittamaan... elämäähän se vain on :)

    VastaaPoista
  6. niin ja onneksi toisillekin sattuu ja tapahtuu, se on hyvin lohdullista!

    VastaaPoista
  7. Voi ei mikä alku päivälle :( Voin kuvitella miltä tilanne tuntui, itsekin samansuuntaista kokeneena yhtälöllä auton&kodin avaimet, lompakko ja puhelin lukitussa autossa ja minä itse ulkopuolella...

    VastaaPoista
  8. Voi itku... on aamuja, jolloin toivoo ettei olisi tullut nousseeksi sängystä ollenkaan.. Mutta onneksi pääsitte pelkällä mieliharmilla pälkäästä :-)

    VastaaPoista