23. heinäkuuta 2011

sanattomuus



Me vaellamme täällä kauniissa maassa
ja vaellamme pimeässä laaksossa.
Harvat ovat ilomme, monet murheemme
moni on poistunut joukostamme
niinkuin jokainen poistuu kerran.
Moni meistä kaipaa läheistään,
moni lähintään,
moni kohottaa huultensa pyynnön
ja sydämensä rukouksen:
"Anna heille rauha,
anna hänelle rauha."

Samaa me pyydämme itsellemme,
samaa jokaiselle tällä ja tuolla puolen virran:
jokaiselle joka vaeltaa kanssamme,
jonka sydän lyö
tai juuri nyt vaikenee.
Tai, jonka sydän nyt juuri alkaa sykintänsä.
(Lassi Nummi, Requiem 1990, Otava)

5 kommenttia:

  1. Minäkin kiitän tästä runosta. Lassi Nummi on yksi rakkaimmista runoilijoista minulle.

    VastaaPoista
  2. Sanaton, voimaton, järkyttynyt surullinen on oloni. Lassi Nummi pukee tällaistenkin hetkien ja aikojen ajatukset sanoiksi.

    VastaaPoista
  3. Lassi Nummi on uskomattoman hieno runoilija.

    Kiitos tästä!

    VastaaPoista