28. heinäkuuta 2011

Daniel Kehlmann: Maine

 Daniel Kehlmann: Maine
Saksa 2009 (suom.2011)
176 sivua

MIKSI?: Poimin epäileväisenä uutuushyllystä. Erittäin onnistunut kansi.

LYHYESTI: Jos yrität väittää, että romaanihenkilö on vähemmän olemassa kuin sinä, niin tämän luettuasi et ole enää ihan varma asiasta.

FIILIS: Tätä on odotettu. Kirjaa, joka on vaan mahtava. Kehlmann kysyy kirjassaan pohjimmaisia eksitenssifilosofisia kysymyksiä äärimmäisen taitavasti, yhtä aikaa vakavasti ja leikitellen. Ihastuin todella. Esillä on myös julkisen ja yksityisen veteenpiiretty viiva sekä julkisuuden kaipuu ja taakka. Mistä tietää, että tämä on todella minun elämäni? Jos katoan, niin keneksi muutun? Kenen tarinaa kerron? Kuka minä olen ja miksi?

Maine on eräänlainen novellikokoelma, jonka hahmot liittyvät toisiinsa arvaamattomalla tavalla. Mukana on myös kirjailija, jonka romaanihahmot keskustelevat kirjailijan kanssa taitavasti. Yritin valita suosikkiani novelleista, mutta pidin kaikista. Tarinat ovat silti keskenään kovin erillaisia. Ehkäpä paras on kuitenkin "Rosalie lähtee kuolemaan". Mutta voisin luetella myös muut 8 novellia. Miguel Auristos Blancos meni henkilönä ironian puolelle ja nauratti synkkyydestään huolimatta (muistutti kovasti Coelhoa). Monista henkilöistä olisin halunnut kuulla lisää ja jäin pohtimaan mitä sitten tapahtui. Todellisista ja keksityistä. "Keskustelupuheenvuoro" taas on kirjailijan kielellinen taidonnäyte (ja samalla myös suomentajan).

Vaikka Kehlmann kysyy syviä kysymyksiä, hänen tekstinsä ja tarinansa vievät mukanaan. Hahmot ovat kiinnostavia ja käänteet yllättäviä. Lukekaa tämä. Ehdottomasti. Ainakin jos kiinnostut identiteettin ja olemassaolon kysymyksistä taidokkaassa kaunokirjallisessa muodossa.

MUUTA: Kirjailijan kuva löytyy takakannelta: tuo saksalaisen kirjallisuuden supertähti katsoo silmiini vakavasti. Minua nauratti, kun kuva on jotenkin niin KIRJAILIJAN näköinen. Onkohan se edes hänen kuvansa? Kehlmannilta on suomennettu myös toinen romaani Maailman mittaajat. Lukupinon jatkeeksi päätyy sekin.
TOISAALLA:
Hanna
Pienen mökin emäntä
Umami-sivusto/Ville (täällä voit osallistua arvontaan ja voittaa kirjan itsellesi)
Kirjavinkit


TÄHDET:
+ + + + +

6 kommenttia:

  1. Hahhahhaa. Kirjoitpa hauskasti todella mielenkiintoisesta kirjasta. Kuva-analyysiasi myöten täyden kympin arvio. :D:D

    VastaaPoista
  2. Laitan heti lukulistalle, kiitos! Ja kuvassa on jotain outoa, totta. Suorastaan vampyyrimäistä.

    VastaaPoista
  3. Tiivitistit olennaisen tästä hienosta kirjasta. Hauska että sinäkin käsittelet tätä novellikokoelmana; minulle selvisi vasta lukemisen jälkeen, että Mainetta olisi pitänyt lukea romaanina! Kiitos linkityksestä :).

    VastaaPoista
  4. Lukulistalle meni tämä kirja. Kiitos siis vinkistä;)

    VastaaPoista
  5. Mulla on ollut molemmat Kehlmannit jo kuukausia hyllyssä, mutten ole osannut vielä tässä kirjojen runsaudenpulassa niihin tarttua. Mulla on ennakkoluuloja saksalaista kirjallisuutta kohtaan. :) Nyt alkoi kyllä kummasti houkuttaa.. Ehkä jo pian!

    VastaaPoista
  6. Hanna - kiitos :)

    Pienen mökin emäntä - mä en ole niin kamalan osaavainen tai tarkka näiden termien suhteen. Ihan kuin sisäkannessa olisi puhuttu novelleista? novelleiden muotoon kirjoitetusta romaanista? Minusta ne kaikki toimisivat itselläänkin, mutta tuleehan noihin syvyyttä kokonaisuutena.

    Ja muut - jään odottamaan, että luette :) Toivottavasti en jää ihastukseni kanssa yksin, tämä on vähän erillainen kuitenkin. Karoliinalla on hyllyyn piilotettuna vaikka mitä helmiä ;D

    VastaaPoista