Suomi 2010
168 sivua
MIKSI?: Asia on itselleni ajankohtainen ja kirja vaikutti kiinnostavan erilaiselta.
LYHYESTI: Johdattelee mammajoogaamaan ja hengittämään ja sitä kautta kuuntelemaan omaa muuttuvaa kehoaan. Kyseenalaistaa osaa terveydenhuollon nykykäytännöistä.
FIILIS: Tämä nyt ei sattuneista syistä kiinnosta varmaankaan kovin montaa blogilukijaa, mutta jääköön tänne arkistoon.
Itse aika visusti välttelen lähes kaikkea kirjoitettua mikä liittyy vauvoihin ja raskauteen (kuten vauvalehtiä) enkä ole mikään joogi, mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen. Lähinnä lainasin kirjan kuvien takia: teoksessa on paljon kuvia eri joogaliikkeistä, jotka soveltuvat raskaanaolevalle ja niitä olen yrittänyt soveltaa. Päädyin kuitenkin myös lukemaan kirjan.
Rautaparta edustaa enemmän raskauden ja synnytyksen luomulaitaa ja perustelee kantaansa hyvin. Hän osaa tehdä tämän yllättävällä tavalla syyllistämättä ja lempeästi. Olen kirjoittajan kanssa monessa kohtaa samaa mieltä - raskaanaolevaan ei suhtauduta terveydenhuollossa lainkaan oman tilansa ja kehonsa asiantuntijana. Varmasti paljon voitaisiin myös tehdä sen eteen, että naisia valmistettaisiin synnytykseen luonnollisemmin, eikä vain kertomalla eri puudutteista jne. Itse en kuitenkaan ihan tiedä missä kohtaa keikun tässä tässä keskustelussa. Synnytystä ei ainakaan saisi arvottaa sen luonnollisuuden mukaan, eikä lääketieteellistä edistystä ja tietoa, jota on saavutettu raskauden ja synnytyksen suhteen voida hylätä. Ei Rautaparta tätä ehdotakkaan, vaan pohtii tapoja, jolla nainen voisi löytää luonnollisempia tapoja synnytykseen. Eri lääketieteelliset ongelmat ovat tietysti sitten vielä erikseen.
Kirjan paras anti on joka tapauksessa venyttely-, rentoutus- ja joogaliikkeet, jotka tekevät ihan varmasti hyvää jokaiselle raskaanaolevalle. Näitä voi käyttää hyväkseen myös synnytyksessä ja siitä toipumisessa. Muuten kirja tarjoaa perustietoa raskausajasta, erityisesti varmaankin ensisynnyttäjälle. Teos on maltillinen tapa tutustua luonnollisempaan synnyttämiseen ja saada siihen neuvoja.
Rautaparralta on julkaistu muitakin joogaa ja raskautta käsitteleviä teoksia.
SIVUHUOMAUTUS: Kirja puhuu synnytyksessä avustavasta henkilöstä palvelijana, mikä kuulostaa minusta tosi kummallisesta ja häiritsevältä. Onko tämä suomenkielen vastine doulalle? Palvelija? Oikeasti?
No minua kiinnostaa, sattuneesta syystä:) Minäkin suhtaudun tämäntyyppiseen kirjallisuuteen vähän kaksijakoisesti: en varsinaisesti etsi käsiini, mutta jos eteen sattuu, niin tutustun. Joogaliikkeet tekevät varmasti hyvää, itse olen lueskellut Ursula Karvenin Joogaa jokaiselle-kirjaa, jonka liikkeet ovat myös osoittautuneet hyväksi, vaikkeivat erityisesti raskaana oleville ole suunniteltukaan.
VastaaPoistaLuonnonmukaisuus...hmm... itse huomasin ensimmäisessä synnytyksessä, että liikkeillä ja venyttelyllä ym. luonnonmukaisella oikeasti pystyi vaikuttamaan etenemiseen ja omaa jaksamiseen, mutta halusin kyllä lopulta sen puudutuksenkin :) Itse edustan sitä kantaa, että äiti tietää oman olonsa paremmin ja mitäpä sitä suotta kärsimään, jos nykylääketieteellä on antaa helpotusta ja äiti tuntee sitä tarvitsevansa.
Palvelija, voi pojat, kätilöt ovat varmaan tästä suomennoksesta riemuissaan...:)
Hih, pitänee kysyä yhdeltä doula-aktiivina toimivalta ystävältäni, että mitä hän tuumaa tuosta palvelija-termistä.
VastaaPoistaVaikka itselläni tämä aihe ei ole ajankohtainen, on ystäväpiirissäni useita raskaana olevia ja siksi tämä Rautaparran kirja kiinnostaa. Lisäksi aikoinaan synnytysjooga kyllä kiinnosti minua raskausaikoinani ja kävinkin muutaman kerran tunneilla. Minulla oli molemmissa raskauksissani niin hyvä olo, etten tiedä, oliko joogaliikkeistä apua.
Minulla on omakohtaisista kokemuksistani johtuen erittäin kriittinen näkemys luonnonmukaiseen synnytykseen ja jopa siitä puhumiseen, mutta sellaisetkin ovat mahdollisisa ja onnistuessaan takuulla yksi upeimmista asioista koko maailmassa.
Onneksi Rautaparran ote tuntuu olevan hyvä ja asiallinen ts. hän ei mene hörhölle linjalle, mikä voisi olla tässä mahdollista.
Yhden synnytyksen vankalla kokemuksella olen Amman kanssa samoilla linjoilla. Luomuilu on ihan jees, mutta kärsimys ei kirkasta kenenkään kruunua. Jos ilman puudutteita selviää, niin ok. Jos ei, niin ok.
VastaaPoistaItse loikoilin vedessä alkusupistusten ajan, ja se olikin oikein rentouttava ja hyvä juttu :) Mutta se epiduraali oli kyllä taivaanlahja sitten h-hetken lähestyessä.
Amma - mä ajattelin et suo voisi kiinnostaa, sattuneista syistä ja siitä et esittelit tuota joogakirjaa aiemmin...
VastaaPoistaYhteisesti - taidamme olla kaikki naiset tässä samoilla linjoilla. En nyt ala avautua omista synnytyskokemuksista, mutta sanotaanko että ne ovat olleet kaukana luonnollisesti millään tavalla. Ja siksi varmaan helposti syyllistyn tai otan itseeni kaikki luomuintoilijat tässä asiassa. Enkä kestä yhtään semmoista "synnyttäminen on NIIN ihanaa ihanaa" -meinikiä. Mutta tällä kertaa näyttäisi mahdolliselta, että minulla itselläni voisi olla jotain sanottavaa ja valittavaa synnytyksen suhteen ja se vähän hämmentääkin. Spektikkona tosin ajattelen että vielähän tässä ehtii vaikka mitä ongelmiakin ilmaantua. No joka tapauksessa tämä oli ihan maltillinen opus. Ja tuo palvelija ON hauska termi, jos saatte kommentteja siitä niin kertokaa!
Kiinnostuin postauksestasi, koska itse kävin esikoista odottaessani mammajoogassa koko raskauden ajan. Koin, että sain siitä aivan korvaamatonta apua. Annoin ohjaajalle palautettakin, että joogakurssi oli parempi synnytysvalmennus kuin mikään virallisien tahojen järjestämä koskaan. Enkä ole muuten mikään joogaihminen, enkä muutenkaan luomusynnytysintoilija tai muuta vastaavaa. :-D
VastaaPoistaSynnytysvalmennuksena kurssi toimi monella tapaa oivallisesti. Ohjaaja kertoi paljon synnytykseen ja naisen kehoon liittyviä asioita. Opettelimme rentoutumista. Etsimme lantionpohjan lihaksia. Tutustuimme painovoimaan. Hiljennyimme ja pysähdyimme. Lisäksi muut kurssilaiset olivat mahtava vertaisryhmä, osa jo monesti synnyttäneitä. Kurssin vetäjän ajatus oli samansuuntainen Rautaparran kanssa: naisen tulee ottaa synnytys takaisin itselleen terveydenhuoltojärjestelmän käsistä.
Uskon siis, että Rautaparrankin opus voi olla tie rauhallisempaan ja rentoutuneempaan synnytykseen, etenkin jos äiti jaksaa ja muistaa joogata säännöllisesti ja tutustua muuttuvaan kehoonsa.
Palvelija - no comments :-).
Paula - kiva kun kerroit omasta kokemuksestasi! Pienemmillä paikkakunnilla aika harvassa varmaankaan on mahdollisuutta mammajoogailuun, mutta tuollaisia ryhmiä pitäis kyllä olla ehdottomasti enemmän. Kuulostaa mainolta valmistautumiselta synnytykseen - toivottavasti vastaava yleistyy...
VastaaPoistaEmmeköhän me kaikki taida olla samaa mieltä siitä, että parasta on naisen oma valinnanvapaus.
VastaaPoistaItse olen todennut, että luomuna oli jotenkin helpompi, mutta se voi johtua siitä, että kesti niin vähän aikaa. Esikoisen kohdalla puudutus (ei tosin epiduraali - pelkään sitä pitkää neulaa selkärangassa enemmän kuin synnytyskipuja) tuntui vaan lisäävän kestoa, vaikka tervetullutta huojennusta tarjosikin. Katsotaan, miten käy kolmannen kanssa - ilman käsikirjoitusta ja mutulla mentäneen...
Vauvalehtiä ja -kirjoja lakkasin lukemasta esikoisen kohdalla toi nopeasti. Tuntui, että puhuivat niin pahasti ristiin, että aiheuttivat lähinnä ahdistusta... Jooga olisi voinut olla hyödyllistä, mutta taitavat tässä vaiheessa kohta jo viikot loppua kesken.
Palvelija on suora käännös kreikan kielen sanalle doula, joten kyse on ihan oikeaoppisesta ilmaisusta. Monet aktiivisen synnytyksen tai synnytysvalmennuksen parissa työskentelevät käyttävät palvelija-ilmaisua ja kyllä kätilötkin sen tuntevat. Luulen, että neuvoloissa ei sanaa juurikaan käytetä koska synnytysvalmennus niissä on niin olematonta.
VastaaPoistaMyös lapsen isä voi olla palvelija, mutta minusta silloin isän pitää myös valmistautua tehtäväänsä eli käytännössä tietää hyvin konkreettisesti kuinka voi auttaa kumppaniaan synnytyksessä esim. hieronnalla, erilaisilla kosketuksilla, hengittämisen ja äänen käytön ohjailuilla, liikkumiseen kannustamisella jne. Se on aika eri rooli, kuin pelkkä kädestäpitäjän ja valokuvaajan pesti, mitenkään väheksymättä näitäkään tehtäviä:) Palvelijana toimiminen vaatii parilta yhteistä valmistautumista synnytykseen, harjoittelua.
Synnytystä ei voi suunnitella, mutta valmistautuminen kannattaa sillä silloin itsellä on konkreettisia keinoja joita käyttää esim. kivun kanssa työskentelyyn. Synnytys on kuitenkin myös paljon muutakin kuin kipua. Omalla aktiivisuudellaan ja valmistautumisellaan synnyttäjä voi vaikuttaa paljon myös kiputuntemuksiin, kivun kohtaamiseen ja yhdessä supistusaaltojen kanssa työskentelyyn. Jos supistuksia ja synnytystuntemuksia vastustaa, kipu pahenee. Jooga on yksi erittäin toimiva keino raskausajan itsehoidoksi ja synnytykseen valmistautumiseen ja Rautaparran kirja hyvä, maanläheinen opas aiheen pariin. Suosittelen lämpimästi!