1. marraskuuta 2012

Taina Latvala: Arvostelukappale

Taina Latvala: Arvostelukappale
Suomi 2007
WSOY 190s.

MIKSI?: Lukupinossa odottaa uutuus Välimatka, mutta tämä tuli vastaan ensin.

LYHYESTI: "Kerron, kuinka jonakin päivänä tyttärestämme kasvaa aikuinen nainen. Tyttö saa kokea kaikki samat painajaiset kuin minä: veriset siteet, immenkalvon puhkeamisen, välinpitämättömät sylit, autiot aamut, likaiset vessat, petolliset rakkaudet!"

FIILIS: Ihastuin todella! Tässä on yhtä aikaa munaa ja tyttömäistä herkkyyttä. Kertojan ääni osaa tiivistää aikuistumisen vaikeutta ja kaipausta oivaltaviin lauseisiin, jotka vaikuttavat punastuttavan rehellisiltä. Monessa käsitellään ongelmallista isäsuhdetta, liian aikaisin menetettyä isää tai orastavaa parisuhdetta.

Kirja on novellikokoelman ja romaanin risteytys. Samoja henkilöitä esiintyy monessa tekstissä. Jännite katoaa vähän loppua kohden, mutta en halunnut laskea tätä käsistäni. Nauroin samalla kun sydäntä särki. Nuoren naisen kasvu vaikuttaa kovin varmalta esikoisteosaiheelta, mutta Latvala osaa venyttää aiheita yhtä aikaa tutuiksi ja absurdeiksi. Löytääkö hän miehen, josta olisi isälle vastusta? Erityismaininta siitä miten näissä viitataan tai päädytään terapiaan. Pidin myös siitä, miten tekstistä löytyy raikkaita uskonnollisia viitteitä: Olin valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta minulta pois.

Kirja sai aikanaan Kalevi Jäntin palkinnon, enkä ihmettele miksi.

LAINAUS:
"Olin odottanut hänen näkemistään monta päivää, ja sitten koko homma olikin pettymys. Mikael oli antanut partansa kasvaa. Kun kävelimme kotiin, tiuskin hänelle koko matkan. Perillä Mikael alkoi itkeä. Hänellä oli ollut surullinen lapsuus ja nyt hän joutui asumaan kauhean naisen kanssa."

TOISAALLA: Tämä on jo sen verran vanha kirja, ettei blogistanista löydy arvioita, paitsi Mari A:lta. Mari samaistui ja niin kävi myös minulle. Muitakin hyviä huomioita kirjasta löytyy tuolta.

MUUTA: Pakko mainita, että luin myös (lähes kokonaan) Matias Riikosen Nelisiipisen lokin. Ne ovat nuoren miehen novelleja, jotka ovat ehdolla Helsingin sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi tänä vuonna. Niissä oli ripaus samaa kuin tässä, mutta en aio kirjoittaa Riikosen kirjasta. Novellit olivat minun makuuni tarpeettoman tylyjä, julmia ja varmaan myös haastavia. Nelisiipisestä lokista löytyy arvio esim. Jorilta ja Ammalta.

KANSI: Kannen kuva on makuni liian rivo, mutta toisaalta osuva. Kirjan nimi on napakymppi.

TÄHDET:
+ + + + (+)

11 kommenttia:

  1. Minä muistelisin lukeneeni tämän joskus, mutten ole ihan varma. Jotain olen Latvalalta ihan varmasti lukenut, ja muistan tykänneeni.

    Onpa kantaaottava kommentti tämä :D

    Luin tuon Riikosen kirjan, enkä pitänyt siitä. Jokin esteli. Yleensä pidän julmastakin, mutta nyt en. No, aina ei voi natsata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut just toi et mäkin olen ajatellut pitäväni julmasta. siis just tolla tavalla kun Riikonen, mutta nyt tuli totaali vastareaktio. Mutta tämän piti olla Latvalasta. Mä en tosiaan tiedä ootko sä lukenut vai et :D mutta luulen että muistaisit, musta tää oli ainakin niin hyvä.

      Poista
  2. Olipa hyvä lainaus! Miten minulle tuli nyt mieleen joku juttu teinivuosilta,katsos kun minäkään en siitä parrasta niin perusta ja sitten...

    Kirjan nimi ja kansi ovat osuvat, kuten myös se, että nyt tunnen sitten erään toisenkin, joka käyttää sanaa 'munaa' just oikeissa kohdissa. Olen välillä miettinyt, että voiko sitä, mutta kun sinäkin, niin minäkin.

    Mukavaa viikonloppua sinulle! Ja anteeksi, että olen niin toivoton tekniikassa, en pysy perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin mietin että tuo ohan varmasti tapahtui minulle, mistä tuo Latvala sen tiesi? :D

      Mietin, että voiko sitä munaa käyttää mutta käytin kuitenkin. Tähän kohtaan se tuntui sopivan.

      Ja hyvää viikonloppua myös sinulle! (ja en tiedä mistä pyydät anteeksi, mutta anteeksi annan joka tapauksessa :))

      <3

      Poista
    2. No, kun en pystynyt vastaaman siihen pyyntään 'Join jotakin...' Melkein kartan jo faceakin...tulee kaikkea liikaa.

      Ihanaa kun joku antaa anteeksi, vaikka ei edes tiedä, mistä on kysymys. Tuosta asenteesta on hyvät ihmiset tehty;-)

      Poista
  3. Luin hiljattain Latvalan Välimatkan, ja jossain vaiheessa tajusin lukeneeni tämän esikoisenkin tuoreeltaan. Siitä ei valitettavasti ole paljoakaan jäänyt mieleen, mutta kirjoittamani juttu sentään on tallessa. Olen kirjoittanut, että loppuun päästyäni minun piti lukea vielä eka novelli uudelleen tajutakseni, mistä oikein olikaan kyse. Eli novellit siis liittyvät löyhästi yhteen. Positiivisella mielellä olen kirjan aikoinaan lukenut. Voi, miksi pää on niin hatara?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se varmaan ole hatara, sitä vaan kun lukee oikein paljon niin väkisin sekoittuu ja unohtuu osa, minulla lähes kaikki :P siksi onkin mahtavaa kun on blogi niin voi tarkastaa että pitääkö paikkansa vai ei. Aika lailla kaikki ennen blogia on varsinkintotaalisen unohduksissa. Latvala on silti kiinnostava tuttavuus, pitääkin tulla lukemaan sun Välimatka arvio!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Valitettavasti kirjoitin Välimatkasta lehtiarvion (jota ei löytyne netistä :( ), joten blogiin en sitä voi ainakaan vielä laittaa. Mutta muista blogeista voi bongailla Välimatkaa, muistaakseni siitä on jo useampiakin arvioita.

      Tuli niin paljon kirjoitusvirheitä, että oli otettava kommentti uusiksi!

      Poista
  4. Sinulle on tunnustus blogissani http://nenakirjassa.blogspot.fi/2012/11/tunnustuksia.html

    Osallistuminen ei ole pakollista, mutta kehut saat joka tapauksessa! :)

    VastaaPoista
  5. Minä luin tämän ei-niin-kauan-aikaa-sitten, enkä ollut vaikuttunut. Kieli on huikeaa, mutta aiheiltaan tämä kokoelma olisi iskenyt minuun 10 vuotta sitten paljon paremmin. TArkoittanee siis, että joko olen liian vanha (kääks!) tai muuten vain ei ei ei. Kirjoitin tästä omaan blogiinikin. Joskus kuukausikauppoja sitten.

    VastaaPoista