25. heinäkuuta 2011

William Golding: Kärpästen herra

William Golding: Kärpästen herra
Englanti 1954 (suom. 1960)
336 sivua, Otava.
Nobel 1983

MIKSI?: Päädyin tähän jotain kautta yrittäessäni etsiä kirjoja nostalgia-haasteeseen, mutta lukulistalla se on ollut kauan. Mahdottoman vaikeaa löytää kirjoja julkaisuvuoden mukaan! Tähän kirjaan liittyvät vuodet eivät kuitenkaan sovi minun nostalgiakseni.

LYHYESTI: Saareen jääneet pojat tappelevat ja kiusaavat toisiaan hengiltä. Kirjaimellisesti.

FIILIS: Yök.

Heinäkuuta ei ole enää loputtomiin jäljellä ja minulla on jo 4(!) kirjaa odottamassa arviota ja viideskin kohta. Yritän aina edetä järjestyksessä ja nyt en pysty tekemään mitään, ennen kuin saan sanottua jotain Kärpästen herrasta. Arvioiminen tuntui vaikealta jo viime viikolla ja nyt sitten viikonlopun Norjan tapahtumien jälkeen varsin mahdottomalta.

En ole lukenut tätä aiemmin, koska olen ollut varma etten pitäisi siitä. Olin oikeassa. Vaikka kuvaus ihmisluonteen todellisesta pahuudesta olisi kuinka hieno tahansa, niin minulle tämä oli liikaa. Haluan uskoa Rawlsin yhteiskuntasopimuksen kaltaiseen lopputulemaan, mikäli pitäisi ns. aloittaa alusta ja järjestäytyä. Ehkä kirjan aiheuttama kuvotuksen tunne kertoo jotain kirjan onnistumisesta, mutta minulle tämän kaunokirjalliset ansiot jäivät hämäriksi. Kerronta on osiltaan pitkästyttävää. Suomennoksen kieli on myös auttamattoman vanhentunut. Täytyi kuitenkin lukea loppuun kuinka pojille käy.

TOISAALLA: 
Sattumalta Lukuhetket arvio kirjan eilen, joten sieltä voitte lukea lisää.

MUUTA: Onpa synkkä Nobel-voittajan pääteos. Voit vastata kirjasta tehtyyn tietovisaan täällä. Itse sain kaikki oikein, hip hei!

TÄHDET:
+ + (+)

10 kommenttia:

  1. Jotenkin ajattelin, kun näin otsikosta sinun lukeneen tämän, että etenkin nyt, kaiken kauhean ja järkyttävän Norjassa tapahtuneen jälkeen, tämän kirjan pohtiminen ja arvioiminen on pakostakin vaikeaa.

    Minä olen lukenut tämän lukioikäisenä. En oikeastaan muista kirjasta muuta kuin sen, että se vei pahalla tavalla jalat alta ja jäi (silloin!) pitkäksi aikaa mieleen. Muistelen kyllä pitäneeni kirjasta, mutta en silti halua lukea tätä uudellen.

    VastaaPoista
  2. Tämä kuului lukiossa pakolliseksi luettavaksi jollain äidinkielen kurssilla ja koska kirjasta piti tehdä myös ryhmätyö niin tuli luettua kohtalaisen tarkasti vaikkei todellakaan olisi halunnut. Kirjan loppua en enää muista mutta muuten jäänyt mieleen pelottavana ja julmana selviytymistarinana. Olen törmännyt tähän kirjaan toisissa kirjoissa ja tv-sarjoissa (mielestäni simpsoneissa oli joku parodia joskus) joten jokin asema tällä kirjalla vaikuttaa olevan.

    VastaaPoista
  3. Katja - tosiaan ajoitus oli karmea :( En tiedä miten olen välttynyt tämän lukemiselta, kirja oli joskus lukupinossa vuosikausia ilman että tartuin siihen.

    Rea - minä kyselin mieheltä koko ajan että kai tässä on jonkin sortin onnellinen loppu? Tästähän on useampi leffasovitus kai tehty ja onhan tällä klassikkoasema monella tapaa olemassa.

    VastaaPoista
  4. Minä olen lukenut Kärpästen herran kahdesti, yläasteella ja lukiossa. Molemmat lukukerrat olivat ihan vapaaehtoisia ja muistan pitäneeni kirjasta paljon sen raakuudesta huolimatta.

    Ehkä tämä pitäisi lukea uudestaan nyt vanhempana ja selvittää, vetoaako kerrontakaan enää.

    VastaaPoista
  5. Minusta Kärpästen herra on upea kirja. Erityisesti pidän sen lukemattomista sosiologisista ja yhteiskunnallisista ulottuvuuksista: miten yhteiskunnallinen järjestäytyminen toimii, millaista on johtajius, mitkä tekijät johtavat kohti demokratiaa (järjestäytymisen, oikeudenmukaisuuden tarve) tai siitä pois (pelko, rajalliset resurssit) jne jne... Sellaisenaan kirja voisi aivan hyvin olla yhteiskuntatieteellinen oppikirja yliopistotasolla.

    Toki kirja on todella raaka ja taimauksesi ei toden totta ollut paras mahdollinen. Toisaalta ehkä juuri tämäntapaiset kirjat pyrkivät selvittämään meille pahuuden ongelmaa?

    VastaaPoista
  6. Tämäpä sattui sopivasti päällekkäin oman lukukokemukseni kanssa:) Kärpästen herraa on ilmeisesti enemmänkin luettu lähiaikoina blogimaailmassa, mutta olen tuttuun tapaan hypännyt kaikki arviot yli oman lukukokemuksen varjelemiseksi.

    Niin kuin muutkin ovat jo todenneet, kirjaa jää pohtimaan vaikka uudet kirjat valtaisivat jo alaa. Itselläni luku katkesi juhlien ja lomamatkan taki yli viikoksi ja en tiedä tekikö se(kin) vähän hallaa kokonaiskuvan saamiseksi.

    VastaaPoista
  7. Pakko kysyä, että millä lauseella tuo kirja alkaa (jos sinulla sattuu kirja vielä olemaan lähettyvillä)? Minä lainasin Kärpästen herran kirjastosta, pokkari on aika kärsinyt ja alkoi vähän epäilyttää että alusta puuttuu sivu tai pari :( Ei ole mitään 1-luku merkintää (luvut näkyy kuitenkin olevan merkitty kirjassa myöhemmin) ja muutenkin alkaa vähän ihmeellisesti...

    VastaaPoista
  8. voi olla että minulla vika on ajoituksessa. Ja Amma on kyllä varmasati oikeassa, että nuo kaikki hienot yhteiskuntafilosofiset elementit on kirjassa olemassa. nobeliakaan ei ihan heppoisin perustein saa ;) minä en vaan kestänyt sitä lopputulemaa, en äitiä itkeviä poikia, en tappamisen vimmaa, en kiusaamista jne. ja jos tämä selittää pahuuden ongelmaa niin selitys on niin ikävä, etten halua uskoa sitä.

    sonja - on totta ettei tähän voi mitenkään täysin välinpitämättömästi suhtautua, vaan kyllä tämä mieleen painuu. Jännä juttu juttu että jokin klassikko aina välillä nousee enemmän esille.

    villasukka kirjahyllyssä - kirja on kotona ja itse olen lomailemassa, eli en harmi kyllä voi auttaa. minun kirjassani (joka ei ollut tuo pokkariversio) on luvuilla nimet, ei lukuja. Mutta kuulostaa kyllä et jokunen sivu puuttuu, jos alkaa noin oudosti.

    VastaaPoista
  9. Minäkään en ole lukenut tätä, luulin, että olen suunnilleen ainoa lukematta jättänyt! :) Kirja ei varsinaisesti houkuttele minua, päinvastoin, mutta viimeistään tämän arvion ja keskustelun perusteella aion sen kyllä joskus lukea. Kirja tuntuu jakavan mielipiteitä, haluan tietää omani.

    VastaaPoista
  10. Minusta tämä on upea kirja, mutta tietenkin myös järkyttävä. Näin nuorena ensin jonkun leffaversion, josta vaikutuin, ja luin kirjan myöhemmin. Minusta tämä on klassikkoasemansa ansainnut, mutta on selvää, ettei tämä ihan jokaiselle ole, etenkään tällä hetkellä.

    VastaaPoista