Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
Yhdysvallat 2010
362 sivua

MIKSI: Tämä on trilogian viimeinen osa. Juttua Nälkäpeli (I) ja Nälkäpeli - Vihan liekit (II) löydät linkeistä.

LYHYESTI: Nyt nälkäpeli ei ole enää peli vaan sota, jossa kaikki joutuvat taistelemaan.

FIILIS: Ahmia tämäkin piti. Edellinen osa päättyi koukuttavasti ja nyt sitten selviää mihin Katniss ja Peeta ja kumppanit ovat päätyneet. Tämä viimeinen osa oli ehkä vähän vähemmän toimintaa ja enemmän pohdintaa elämästä ja kuolemasta. Tosi rankkoja ja raakoja aiheita nuorten kirjalle jos tarkemmin ajattelee. Ei tässä kuitenkaan kovin paljon jäädä murehtimaan, kun eteenpäin on mentävä ja maailma (no ainakin vyöhykkeet) pelastettava. Loppuun tulee vielä ihan oma tvistinsä kun pitää päättää kuka on hyvis ja kuka pahis vai onko kukaan.

Ehkä minun tutustumiseni ja innostumiseni fantasiaan alkoi tämän kohdalla vähän jo hiipua ainakin kun ne jotkut mutantit hyökkäsi (loppuosa oli kirjoitettu aika elokuvakäsikirjoitusmaisesti?), mutta olen silti iloinen tämän sarjan lukemisesta.

Rakkaustarina (ja kolmiodraama) on kulkenut tarinassa sivussa eikä niin kovin onnistuneesti. Mietin, että onko tämmöinen aika yleinen nuorten kirjoissa kun Twilighteissa oli kovin samanlainen? (Minä siis luin ne silloin aikoinaan kaikki, tunnustettakoon se nyt sitten tässä) Lukijalle on silti varsin selvää miten homma päättyy.

Mietin myös että mikä oli tarinan opetus? Parempi maailma saadaan väkivaltaisella sodalla ja kapinalla: pahaan vastataan pahalla ja siitä seuraa hyvää. Meneekö se niin? Nuori ja mitätön ja köyhä tyttö voi nousta sankariksi, mutta saavuttaakseen rauhaa ja oikeudenmukaisuutta on uhrattava viattomiakin? Hyvää eikä pahaa ole, vaan kaikki on suhteellista?  (Minulle tuli juuri nyt ikävä Montgomeryä ja sellaisia nuorten kirjoja joissa maailma on kutakuinkin suloinen.) Siitä kyllä pidin näissä, että ihmismieli esitettiin niin, että siihen jää väkivallasta, hyväksikäytöstä, sodasta ja surusta haavansa ja traumansa ja ne vaativat paljon parantamista ja hoitoa. Ja siltikin jäljet näkyvät.

Suosittelen trilogiaa nuorille (ja toki aikuisille myös) -  luulen että uppoaa poikiinkin, mutta ikäraja voisi olla esim 13.

MUUTA: Jos ette kerro kenellekään niin voin kertoa, että mieskin on lukenut nämä kaikki. Ja suomennos oli taidettu tehdä aika kiireellä. Ärsyttäviä kirjoitusvirheitä!

TÄHDET:
+ + + (+)
(omassa genressään)