the Marraskuun unohtuneet

Minulta jäi kirjavuonna 2010 bloggaamatta muutamia kirjoja. Se on sääli, sillä näin hienoista kirjoista olisi pitänyt sanoa enemmänkin. Sanottakoon, että kamalasta the Marraskuusta johtuen kävi näin. Mutta listaamisen uhalla, jotteivät nämä kokonaan hautautuisi unholaan:

Riikka Pulkkinen: Totta
Suomi, 2010

Pulkkisen kirjaa ja kirjailijaa itseään on hehkutettu niin, ettei yksi ääni paljon eroa kuorossa tee. Kirja on hienosti rakennettu ja yksittäiset lauseet jäävät elämään. Silti itse ahdistuin. Se ristiriita ja valheellisuus, johon hahmot itsensä ajavat, oli vaan liikaa nyt ja tälle lukijalle. Ja silti kirja on todella taitava ja vaikuttava ja suosittelen kaikille. Tosin vaikuttaa siltä että enemmistö ainakin kirjabloggaajista on tämän lukeneetkin. Parhaiten tästä kirjasta jäi mieleen kohta, jota Juuri tällaista -blogissa lainattiin:
"Elsa Ahlqvist, päärynävartalo lukuun ottamatta viimeisiä aikoja, kelvolliset rinnat hautaan saakka. Äiti, isoäiti ja emerita, kenkämaku pettämätön. Eli pelkäämättä, kuoli onnellisena, ei koskaan jättänyt väliin yhtään jäätelöannosta."

Yann Martel: Totuus Helsingin Roccamatiosta
Kanada, 1993

Pidin todella Martelin Piin elämästä, kuten miljoonat muutkin. Tämän hänen nuoruuden kirjan sain Lumiomenalta vaihdossa (kiitos!) Tuon niminovellin takia tämä kannatti ehdottomasti lukea, se on novellitaitoa parhaimmillaan. Myös muissa novelleissa on koukkunsa - hienon arvion ja lisää kirjasta voit lukea Lumiomenalta itseltään.

Pirkko Saisio: Punainen erokirja
Suomi, 2003

On suorastaan rikollista jäättää kirjoittamatta Saisiosta, joka on yksi suosikkikirjailijoistani. Punainen erokirja on trilogian päätös, jonka voi huoletta lukea myös itsenäisesti. Se on 70-luvun kuvaus, kuvaus muistin pirstaleisuudesta sekä koskettava kasvutarina. Se on ehdottoman hienoa kirjallisuutta. Suosittelen.

Pasi ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Suomi 2010

Varmasti vuoden blogifanitetuin kirja, eikä syyttä. Jos suosio ei olisi ollut näin suurta, olisi saattanut jättää kirjan kesken: vielä sivulla 100 taisin odotella, että kirja oikeasti alkaisi. Ja alkoihan se ja vei toki minutkin mukanaan (epäilen M-hiukkasten korkeampaa pitoisuutta tietyssä asutomme huoneissa). En ehkä liity ihastuneimpien kuoroon, mutta pidin kirjasta. Loppu oli vähän tarpeettoman tyly, molemmat niistä. Tästä kirjasta löytyy lukuisia arvioita kirjablogeista, lehtien sivuilta ja vaikkapa Parsnassosta (jonka huomasin nyt juuri olevan kanssani aikalailla samaa mieltä - kerta se on ensimmäinenkin :))


Annan kaikille näille kirjoille + + + + - tähteä. Niin se vaan on.

Taitaa näitä olla muitakin unohtuneita, mutta toivottavasti tämän postuksen myötä the Marraskuu on taakse jäänyt etäinen muisto. Tästä eteenpäin luen kirjoja päivittäin kasvavassa valon ja kevään odotuksessa.