Yhdysvallat 2003 (suom.2010)
157 sivua, Otava
MIKSI?: En ole saanut Haudankaivajan tytärtä luettua, ainakaan vielä. Tämä on paljon pienempi ja blogeissa kovin kehuttu, niin aloitin tästä.
LYHYESTI: Joukkoraiskaus ja sen seuraukset.
FIILIS: Aihe oli kovin ahdistava. Raiskauksella ei sinällään mässäillä, mutta teon kauheus saadaan lukijan mieleen monin eri keinoin. 12-vuotiaan tytön läsnäolo tekee tapahtuneesta sietämätöntä. Ja sitten vielä yhteisö kääntyy äitiä ja tytärtä vastaan. Tai ainakin monet. Miten voisi selvitä tällaisesta kokemuksesta? Ruumis ja mieli kärsivät korjaamatonta vahinkoa, mitä ei pääse mitenkään pakoon. Kun tytär kokee jotain, jolta äiti ei voi suojella?
Hyväksikäyttö ja raiskaustuomiot ovat Suomessa naurettavan lyhyitä - Yhdysvalloissa taas oikeuslaitosta helpommin hallitsee se, jolla on eniten rahaa. Kun puolustuksen asianajaja esittää "käsityksensä" tapahtuneesta, olin jättää kirjan kesken. Epäoikeudenmukaisuus tässä mittakaavassa tekee hulluksi. Jotta en kertoisi koko juonta, sanon vain että oikeuttakin on luvassa. Sankareita ei kuitenkaan. Se, joka ottaa oikeuden käsiinsä on jollain tapaa kirjan pelottavin hahmo. Mietin myös miten kirjassa, joka tavallaan käsittelee naisen oikeuksia miehet ovat niitä jotka toimivat? Kaikki naiset ovat lähinnä avuttomia tapahtuneen edessä, olipa kyse sosiaalityöntekijästä, mummosta, uhreista tai syyttäjästä.
Oatesin teksti vaatii vähän totuttelua. Se täyttää kirjan sivun ääriään myöten ja tunkeutuu lukijan iholle jättäen kuitenkin myös kysymyksiä. Kerronta pomppii ja näkökulmat vaihtuvat. Kirjailijan taidoista ei jää epäselvyyttä. Tämä on kuitenkin pienoisromaani.
MUUTA: Kansi on hieno: kauempaa olin varma, että siinä on kuvattuna sipuli tai jokin sortin kukka, enkä nähnyt patsasta lainkaan. Olin myös hämmästynyt miten laaja tuotanto Oatesilla on, pelkästään romaaneja on kymmeniä. Tästä kirjasta ja myös Haudankaivajan tyttärestä on kirjoitettu lukuisia arvioita blogeissa, jotka löytyvät googlella.
(Olen viime aikoina lukenut paljon kirjoja, jotka ovat "blogisuosiossa". Silloin tuntuu, ettei oikein osaa enää itse sanoa mitään, kun muut ovat sanoneet jo niin hyvin ja paljon. Mutta nyt on tämmöinen vaihe lukemisessa, toisiakin tulee varmasti...)
TÄHDET:
+ + + +
Tämä kirjablogien raju lisääntyminen nyt viimeisen vuoden, jopa puolen vuoden aikana on tuonut tosiaan tuon ilmiön, että samoista kirjoista alkaa tulla paljon, hyvin samanlaisiakin arvosteluja ja jos niitä itse ehtii lukea ennen omaa lukukokemusta, on vaikea tuoda omia ajatuksiaan esille jos aikaisemmin luetut arvostelut pyörivät vielä mielessä. Toisaalta ei kannata ehkä miettiä sitä, saavatko blogin lukijat kirjasta enää mitään uutta irti oman arvostelun myötä, vaan lähestyä sitä vain siitä näkökulmasta, miten itse kirjan koki.
VastaaPoistaHyvää sunnuntaita!
mulla muutama hänen kirja odottamassa
VastaaPoistaSusa - niinpä. Ja kaikessa on puolensa - samoja kirjoja luettuaan niistä voi keskustella ja kyllä suosio myös kertoo kirjasta nettisurffarille siitä "mikä on in". Mutta toisaalta tämä blogi on minulle ehkä eniten lukupäiväkirja, eli jotain haluaa aina kirjasta laittaa ylös. Hyvähän se vaan on että kirjoja luetaan :)
VastaaPoistaHannele - kuulemme sinunkin kokemuksistasi sitten jossain kohtaa!
Hauska sattuma, koska mäkin olen aina katsonut, että kannessa on sipuli:) Itse kiinnostuin tästä kirjasta monien blogiarvioiden perusteella: jos kirjaa luetaan paljon, siinä täytyy olla sitä jotain. Vielä en ole kirjaa kirjastosta bongannut, mutta toivottavasti saan sen käsiini mahdollisimman pian.
VastaaPoistaOn jotenkin ihan ihmeellistä, kuinka hyvä kertoja Oates on: Luin häneltä aikaisemmin hienon Haudankaivajan tyttären, joka on laveaa proosaa ja nyt tällainen pienoisromaani. En tiedä, kumpi on kerronnassaan väkevämpi! Koston pituus on kyllä sopiva, koska kovin pitkänä tällaista äärimmäisen intensiivistä ja rankkaa kirjaa ei jaksaisi lukea. Kirja jätti kyllä aika katharttisen olon.
VastaaPoistaMulla on pieni ongelma blogeissa tosi suosittujen kirjojen suhteen. Tiedän, että kirjat ovat hyviä, koska niitä luetaan ja kehutaan. Itselle tulee kuitenkin juuri se olo, että kaikki on jo sanottu. :)
Joskus on vaikea tarttua kirjaan, josta moni on jo kirjoittanut. Sitten pitää yrittää vain nollata pää ja aloittaa kuin tyhjästä. Joisakin kirjoissa on ollut loistavaa löytää se, miten eri kantilta kirjaa ja sen tapahtumia voi tarkastella. Myös tässä Kosto: Rakkaustarinassa, ainakin Susa, Lumiomena ja minä katsoimme tätä hieman eri painotuksilla.
VastaaPoistaNyt kun valitsin kevään kirjoja, yritin välttää hiukan niitä, jotka arvelin itsestään selviksi suosikeiksi. Kaikkia en tosin pystynyt kiertämään...
Minunkin piti tulla sanomaan, että olen tähän asti olettanut kannessa olevan sipulin. :) Kiitos, kun sait katsomaan tarkemmin!
VastaaPoistaNiin, olen jo tosi moneen blogiin kirjoittanut, että haluan lukea tämän, mutten ole vielä lukenut... Mutta tulipa sitten mainittua se vielä tässäkin, heh.
Karoliina
Hauskaa että toisillakin on ollut sama optinen harha tuosta sipulista, ainakin toin jotain uutta näkökulmaa tähän sitten ;) vastaan tällä tavoin yhteisesti nyt kun aloin miettiä- ei minua ainakaan ole kyllä haitannut lukea monen eri bloggaajan arviota samasta kirjasta, olisiko se sitten että useimmiten tulee jotain uutta näkökulmaa ja sekin on mielenkiintoista, ettei kaikki tykkää kaikesta. Sekin voi olla jollekin lohdullista.
VastaaPoistaMinäkin olin katsonut kannen kuvaa sipulina.
VastaaPoistaYritän vältellä joidenkin uutuuskirjojen blogikirjoituksia siihen saakka, että olen itse ennättänyt kirjan lukemaan. Toisaalta lukemisen jälkeen on mielenkiintoista löytää muiden tekstejä kirjasta ja käydä keskustelua sekä itsensä että muiden kanssa siitä, miten kirja on koettu.
Ilman blogeja en olisi ehkä lainkaan tarttunut joihinkin kirjailijoihin. Mikä upea tapa saada nopeasti käsitys siitä, mikä itseä voisi kiinnostaa! Kaikkea kun ei millään ehdi, vaikka kuinka haluaisi.
Valkoinen kirahvi - kyllä blogien anti on just paljolti sitä että löytää ne ns. parhaat kirjat, joista itse voisi innostua! Ja kaikki ei lue kaikkia blogeja jne. eli kai se lopputulema on, ettei haittaa vaikka on moneen kertaan samat blogeissa :)
VastaaPoista