Suomi 2010
450 sivua, Otava
MIKSI?: Pidin paljon Kolmen kuun kuningattaresta. Minusta oli jotenkin epäilyttävää, että kirjailijalta ilmestyy toinen historiallinen romaani aivan eri paikasta ja aikakaudesta heti perään ja pelkäsin suurta pettymystä tämän kohdalla. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja se kannatti.
LYHYESTI: Historiaan sijoitettu fiktio pohjoisen näkijäperheen tyttärestä ja Kemetin kuninkaasta vie matkalle muinaisiin maisemiin.
FIILIS: Forsgrenin taito kirjoittaa vetävä tarina on kiistaton. Kahden eri kertojan tarina herää nopeasti eloon ja lukija kiintyy hahmoihin. Molemmilla riittää seikkailua ja vastoinkäymisiä ja lopulta tapahtuu epätodennäköinen kohtaaminen. Sillä onkin sitten merkittäviä seurauksia.
En tiedä paljoakaa historiasta, mutta joka tapauksessa kirjailijan tekemä taustatyö tekee vaikutuksen. Minun mahdotonta arvioida faktojen pitävyyttä, mutta kerronnassa ei montaakaan kohtaa pomppaa kummallisena. 2010-luvun ihmisenä on joka tapauksessa mahdotonta asettautua vuosisadalle 1300eKr ja arvioida miten ihmiset ovat tunteneet ja ajatelleet silloin. Eikä tarvitsekaan - hyvä tarina on hyvä tarina. Tematiikassa on myös pohjimmiltaan paljon ajatonta. Uskonnollisuuden kuvaus on monesta kohtaa hyvinkin lähellä tätä päivää jos yhtään miettii tarkemmin, samoin esimerkiksi miesten ja naisten väliset suhteet, parisuhteen todellisuus, vallan tavoittelu ja itsensä kanssa pärjääminen.
Silti kirjasta puuttuu jotain, joka on vaikeasti selitettävissä. Ehkä päähenkilöiden elämät lähtevät kuitenkin niin kaukaa toisistaan, että on lähes mahdoton tehtävä saattaa heidät lopulta yhteen? Hahmoina he myös jäävät jotenkin vajaiksi, lukija ei pysty ymmärtämään kaikkea muutosta, jota heissä tapahtuu aikuiseksi kasvamisen aikana.
En lue paljonkaan historiallisia romaaneja, mutta hyvistä tällaisista nautin kovasti. Egypti-meininki tuo väkisin mieleen Waltarin, en tiedä onko Forsgrenilla esikuvia sillä suunnalla. Forsgren säilyy ehdottomasti lukulistallani tulevaisuudessakin ja suosittelen häntä kaikille historiallisten romaanien ystäville. "Hyvä lukuromaani" on kai tässä kohtaa toimiva määritelmä.
TÄHDET:
+ + + +
(Tää alkaa käydä tylsäksi kun aina vaan 4-tähteä. Se on kuitenkin minun määritelmäni hyvälle kirjalle, joka ei saa ihan erityistä innostusta aikaan.)
Kiitos vinkistä! Nolottaa myöntää mutta minulla on vielä se Sinuhekin lukematta, joten ehkä tämä kannttaisi lukea ennen sitä... luulen näet että Sinuhen jälkeen tulee verrattua kaikkea Egyptiaiheista kaunoa siihen.
VastaaPoistaVirvatuli - No sehän on onni ettei ole lukenut Sinuhea - se on oikeasti hyvä kirja ja sinulle vielä edessä päin :) Sitä kannattaa lukea mistä innostuu, voi olla että sinua tämä innostaa enemmän kuin Sinuhe?!
VastaaPoistaTiesitkö, että kirjailijalta julkaistaan nyt keväällä työelämään sijoittuva trilleri Jänistanssi. Kuulemma ihan erilainen kirja kuin nämä kaksi edellistä.
VastaaPoistaHanna - kuulin tuon huhun, mutta luulin että kyseessä on taas uusi historiallinen romaani ja se olisi ollut jo varsin uskomatonta. Mutta ihan mielenkiintoista jos kirjailija uskaltautuu ihan uuteen genreen.
VastaaPoistaMinulla on tämä vielä lukematta, vaikka pidin paljon Kolmen kuun kuningattaresta. Olin tulossa samaa kommentoimaan kuin Hanna, että on jänskää, että Forsgrenilta tulee nyt ilmeisen erilainen, nykyaikaan sijoittuva romaani. Minun piti tehdä siitä pieni juttu maaliskuun Lumoon, mutta kirja ilmestyykin vasta pari päivää lehden jälkeen, niin en voikaan. Ehkä myöhemmin, se olisi vain istunut nyt hyvin yhden toisen jutun yhteyteen.
VastaaPoistaKaroliina - jäädään odottelemaan tuota uutuutta, toivottavasti uusi genre sujuu yhtä hyvin kuin tämä historiaosasto.
VastaaPoistaAika samat fiilikset minullakin oli kirjan lukemisen jälkeen. Forsgren osaa kyllä kuljettaa juonta ja pyöritellä historiallisia faktoja kokonaisuuteen sopivaksi. Mutta ehkä loppujen lopuksi päähenkilöiden päätyminen yhteen tuntui kuitenkin vähän liian epätodennäköiseltä. Eipä sillä, kovin moni kirjailija ei olisi pystynyt näin uskottavaan suoritukseen!
VastaaPoistaAivan uusi aluevaltaus seuraavassa kirjassa tuntuu aika mielenkiintoiselta. Uskon kyllä, että Forsgren handlaa senkin.
Amma - mä mietin nyt myös, että siinä kesti tolkuttoman kauan ennen kuin ne päätyivät yhteen?! Takakannen ja juonitiivistyksen ja alkuasetelman perusteella oli selvää että näin tapahtuu, mutta siinähän vierähti kuitenkin useampi sata sivua ennen kuin näin tapahtui. Ehkä kirjassa oli vähän liikaa tavaraa ja seikkailua ja sivupolkuja. En tiedä olisiko ollut parempi jos olisi keskittynyt vain esim. tapahtumiin Egyptissä.
VastaaPoistaTuli myös mieleen, että historiallisissa romaaneissa tuntuu aina toistuvan se, että joku merkityksetön hahmo nousee merkittäväksi. Niin Forsgrenilla kuin muillakin. Joskus se vähän ärsyttääkin.
Pssst! Anni sinulle on tunnustus blogissani!
VastaaPoistaViimeinenkin huomiosi on aivan totta. Historiallisissa romaaneissa taitaa olla omat maneerinsa kuten vaikka dekkareissa tai kauhukirjallisuudessakin...
"siinä kesti tolkuttoman kauan ennen kuin ne päätyivät yhteen?!"
VastaaPoista-- Totta, niin kesti. Tarkoitus oli saada Kehrä ja Akhanjati tapaamaan jo vähän aiemmin, mutta Kehrällä ei tuntunut olevan mitään kiirettä päästä pois Keski-Euroopasta. Lisäksi matkustaminen oli siihen aikaan TOSI hidasta, kun eivät edes roomalaiset olleet vielä rakentaneet teitään.
-- Oikeasti minua harmitti, etten huomannut ajoissa, että takakansitekstiin oli päässyt julmetun iso spoileri. (Ei ollut kirjoittamani!) Rakensin alkuosan juonijännityksen nimittäin sen varaan, ettei lukija tietäisi milloin ja missä tilanteessa pääpari kohtaisi toisensa.
-- Päivänkehrän piti alun perin olla Nefertitin orjatar, mutta jotenkin hän puski itsensä korkeampaan asemaan... Ja kyllä, nykyajan kuvaamisestahan kirjassa on kyse, historiallista taustaa vasten.
-- Sinänsähän tämä historiallisten romaanien kirjoittaminen on ollut aika uutta itselleni, koska olin sitä ennen keskittynyt lähinnä scifi-novelleihin. (Jänistanssi-jännäristä en nyt sano mitään, etten spoilaa vahingossa jotain...)
-CaritaF-
Kiitos kommentista Carita!
VastaaPoistaNuo spoilerit takakansiteksteissä pitäisi kieltää lailla. Kun lukee sen, niin sitten odotus on nimenomaan näiden kahden henkilön kohtaamisessa. Ja siitä syystä se tuntuu kestävän, mutta selityksen luettuani ymmärrän kyllä paljon paremmin kantavaa ajatusta. Joka tapauksessa ihailen suuresti taustatyötä ja romaanin kerrontaa.
Sinun scifi-novelleista en ole kuullutkaan, kuulostaa varsin mielenkiintoiselta :)
Täällä meitä on jo iso joukko odottamassa Jänistansseja...