Saksa 2008 (suom.2009)
242 sivua, Minerva
MIKSI?: Lohtukirjalistalta poimittua ja kanssabloggaajien suosituksesta valittua (Leena Lumen ja Lumiomenan arviot).
LYHYESTI: Omenoiden tuoksuun sekoittuuu muistoja, omia ja toisten.
FIILIS: Tämä kirja tuoksuu ja maistuukin. Kuolleen isoäidin talossa voi haistaa ummehtuneet kapiokirstut, villiintyneen puutarhan ja tietysti omenat. Kaikki tämä vie Iriksen takaisin lapsuuden ja nuoruuden mummollan tapahtumiin, siihen samaan paikkaan, jonka hän on nyt perinyt itselleen.
Salaisuudet aukenevat muistojen myötä. Se, mitä oli unohdettu alkaakin elää uudelleen. Rinnakkain kuljetaan isovanhempien nuoruudessa, omien vanhempien nuoruudessa, omassa nuoruudessa ja myös tässä hetkessä. Kaikkea yhdistää putoaminen ja omenat: menetykset ja salaisuudet. Omena ei putoa kauas puusta, mutta silti sen tarina ja maku voi olla kovin niin erilainen.
Hagenan kieli on rikkaan kuvailevaa. Merkitykset, tapahtumat ja salaisuudet aukenevat hitaasti. Muistaminen voi lopulta olla ainoa tie unohtamiseen. Tarinassa ei ole suuria yllätyksiä, mutta se ei haittaa. Kirjan hahmot vaikuttavat aidoilta ja kaunistelemattomilta, huumoriakin on mukana. Epilogin olisi voinut jättää pois. Se selitti vähän liikaa kirjassa, joka muuten jätti runsaasti tilaa lukijan omalle tulkinnalle.
HUOMIO: Tunnelmassa ja kerronnassa on jotain, joka muistuttaa paljon Pulkkisen Totta-romaania.
MUUTA: Tämä on esikoisteos, joka on saavuttanut kansainvälistä suosiota ja tehnyt kirjailijasta kuuluisuuden.
TÄHDET:
+ + + +
Nähtäväksi myös saksan- ja ranskankieliset kannet - en ymmärrä miksei ne kelvanneet Suomeen?! Osaako joku muuten kertoa miksi kansia ja nimiä muutetaan maasta toiseen?
"Kaikkea yhdistää putoaminen ja omenat: Menetykset ja salaisuudet. Omena ei putoa kauas puusta..." Hienoa, kun keksit tuon 'putoamisen'. Sitähän tässä kirjassa tapahtuu niin omenille kuin ihmisille, mutta toki myös outoa omenapuun yöllistä kukintaa, joka iskee kuin salama...
VastaaPoistaMinä pidin tästä kirjasta niin, että olen nyt lukenut tämän kahdesti. Alussa tuli pelko tavanomaisuudesta, kun Iris peri isoäitinsä talon etc., mutta tarinaan tuli jännittävää iskua yllättäen ja olin vietyä naista.
Hagenalla on kiintoisa kynä ja lukisin häntä enemmänkin. Kirjan suomalainen kansi ei tee oikeutta teoksen sisällölle.
Leena - ehkä hienoa on juuri se, ettei tarinaksi riittää tavanomainen, kun osaa kirjoittaa ja saa oman äänensä kuuluviin. Ja onhan tässä myös hitunen taikaa tosiaan. Saa nähdä miten Hagena onnistuu jatkamaan uraansa, lupausta naisessa riittää. Laitankin nuo saksan ja ranskan kannet näkyviin, ne ovat jotenkin paljon kiinnostavammat.
VastaaPoistaHienoa, että laitoit nuo saksan- ja ranskankieliset kannet esiin. Ilman Leenan kehuja tästä kirjasta en itse olisi teokseen koskaan tarttunut. Suomalainen kansi on luotaantyöntävä.
VastaaPoistaLoistava idea verrata tätä Pulkkisen Tottaan. Paljon samoja kaikuja, kerrostumia ja tunnelmia.
Kiitos linkityksestä. :)
Alkoi kiinnostaa tuo kirja, vaikka kannen perusteella pelkästään olisin jättänyt hyllyyn, ellei sitten takakansi olisi onnistunut sitä minulle myymään. Olen metsästänyt kirjastoista tota Pulkkisen Totta -kirjaa, mutta kaikkialla tuntuu olevan lainassa. Kysyn ihan samaa: todellakin, miksei saksal./ranskal. kannet kelvanneet meillä??
VastaaPoistaTästä kirjasta minäkin nautin. Epilogi oli tosiaan turha. Upeat nuo omenakannet! Ai niin ja sinua kehutaan blogissani :-)
VastaaPoistalumiomena -minustakin tuo kansi oli kauhea... onneksi sisältö on ainoa mikä lopulta merkitsee. Ja tuli tosiaan sellainen Totta- fiilis useammassakin kohtaa: kuolemaa, perhettä, salaisuuksia.
VastaaPoistaKC - kannattaa laittaa varausjonoon, vaikka molemmat :) tätä voi tosin saada helpommin kun on jo vanhempi kirja.
Virvatuli - kiitos kehuista! pitääkin tutustua sinun blogiisi tarkemmin.