Hollanti 2009 (suom. 2012)
Siltala 339s.
MISTÄ?: Jarrusukan kylkiäisenä.
MIKSI?: Viime vuoden kirjoista TBR-listalle päätynyt.
LYHYESTI: Illallinen, joka olisi kannattanut jättää väliin.
FIILIS: Illallisen kertojaäänenä on Paul, joka menee veljensä ja molempien vaimojen kanssa hienoon ravintolaan syömään (sellaiseen jossa laskun nähdessään alkaa naurattaa).
Veljesten välit ovat selvästi kireät ja Sergen (melkein pääministeri) vaimo Babette saapuu paikalle itkeneen näköisenä. Lukijalle alkaa selvitä, että yllättävää ei tämän illan aikana tule olemaan seurueen tilaukset.
Koch osaa rajata kertomuksen tähän joukkoon ja hetkeen, vaikka valoittaa tarinan edetessä henkilöiden taustoja. Sivut kääntyvät intensiiviesessä ja uskottavassa tunnelmassa, etenkin alussa nauratti millainen seurue on koolla. Tulin kuitenkin yllätetyksi, sillä perheen salaisuus ei todella ollut tavanomaisemmesta päästä.
Lopulta ahdistuin, niin taitavasti tämä psykologinen jännitys rakentuu. Koch osaa olla myös yhteiskunnallinen, sillä näiden päähenkilöiden asenteet köyhyyttä ja "alempaa luokkaa" kohtaan tulevat väistämättä esille. Näihin asenteisiin lukija joutuu peilaamaan itseään.
Jokin epämääräisyys ja inhimillisyyden puute etäännytti minut sivujen vähetessä, halusin pois näiden ihmisten seurasta. Pelottavan hyvin Koch illallisena kuitenkin tarjoilee. Tässä on myös jotain hyvin omalaatuista ja ripaus elokuvallisuutta. Jostain syystä mieleen tuli vähän Ian McEwan.
TOISAALLA:
Susa (5/5)
Leena Lumi luki "erinomaisen kirjan" (ja sieltä löytyy myös pitkä linkkiluettelo)
TÄHDET:
+ + + +
