20. helmikuuta 2012

Petter Sairanen: Muisti on unta

Petter Sairanen: Muisti on unta
Suomi 2012
Helsinki-kirjat. 215 sivua

Sivelin poskiasi hellästi, viimeisen kerran. Katsoin sinua. Sitten laitoimme kannen kiinni.

Tästä tulee nyt poikkeuksellinen arvio, sillä en halua sanoa miksi tai antaa tähtiä tai muutakaan tavallista.

Kirja on romaanin muotoon kirjoitettu kertomus surusta. Se on  totta ja muistoja. Samalla se on unta ja tarinaa. Aikuistumassa oleva tytär lähtee yllättäen ulos paukkupakkaseen ja löytyy myöhemmin paleltuneena.

Yksinhuoltaja isä oli ajatellut tyttärensä lukevan hänen lokikirjojaan sitten vanhempana, muodostaessaan kuvaa isästään. Elämän ei pitänyt mennä näin. Lähtö tuli liian varhain ja väärässä järjestyksessä.

Kirjassa vuorottelee tyttären Värityskirja, joka sisältää runomuotoon kirjoitettuja ajatuksia ja havaintoja elämästä. Toisena äänenä on isä, joka kertoo menetyksestään. Yhdessä nämä muodostavat kuvan erillaisesta perheestä, joka elää monista yhteiskunnan normeista vapaana - keskeisessä osissa ovat luonto, taide, itsensä toteuttaminen ja valittu köyhyys. Moitteet yhteiskuntaa kohtaan tulevat lempeästi, eikä syytöksiä oikeastaan edes kuulu. Isän tietty etääntyminen ja huoli tyttärestään hänen kasvaessaan antaa kaikille lukijoille liittymiskohtia. Huumoriakin löytyy.

Hyvinvointivaltiolaitoksen yleisten ohjeiden mukaan 
suomalaisen ihmisen on epäviihdyttävä
syntymästä kuolemaan.

En tiedä tarkasti mikä on totta, (eikä sillä ole väliäkään), mutta aito suru tulee kirjassa todeksi myös lukijalle. Tekstin lomasta löytyy monia syviä ja pohdittuja sanoja. Kirja on henkilökohtainen, kaunis ja osiltaan sekava - kuten tuore suru aina on. En osaa arvottaa tätä tavallisena kaunokirjallisuutena. Romaania ei voi silti verrata myöskään esim. Pojan kuolema- tai Viikkoja, kuukausia -teoksiin, sillä ne ovat rehellisen yksityiskohtaisia  kuvauksia tapahtumisista menetykseen liittyen. Tämän lukemisesta jäi surumielinen ja haikea olo, mutta ei lainkaan toivoton.

Katselin puita ja katselin yölliselle taivaalle, itkin ja tunsin pohjatonta kaipuuta. Mutta samalla kuitenkin tunsin, että sinulla on kaikki hyvin, eikä minun pitänyt olla huolissani.

Sairanen vieraili aamun kirjassa. Voit katsoa sen Ylen areenalta.


6 kommenttia:

  1. Vahvan ja tunteita herättävän kuuloinen kirja! Kansikin on huomiota herättävä ja kaunis.

    VastaaPoista
  2. näin on! kannesta unohdin sanoa, että pidän siitä myös todella paljon.

    VastaaPoista
  3. Minäkin kiinnostuin tästä kirjasta ja olisi tarkoitus hankkia se luettavaksi. Kauniisti kirjoitit!

    VastaaPoista
  4. kiitos Maria. Toivottavasti tämä kirja löytää juuri niiden luo, joille se on tarkoitettu.

    VastaaPoista
  5. Onpas kaunis kansi.

    Mä en oikein tässä elämän- ja mielentilassa pysty lukemaan surua käsitteleviä kirjoja, vaikka tavallaan haluaisin tämän lukea. Kuulostaa kauniilta teokselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin kirjan tällä viikolla, suosittelen jokaiselle. Ei tämä ole surukirja, vaikka käsittelee erittäin surullista ja luonnonvastaistakin elämäntilannetta, isä joutuu hautaaamaan ainokaisensa. Kirja kertoo elämästä kaipauksen kanssa, mutta siinä on niin paljon rakkautta ja toivoa. Koskettava ja viisas kirja. Kiitos Petter, että jaksoit kirjoitaa tämän meille kaikille luettavaksi. Tehtävä ei varmasti ollut helppo, mutta lopputulos upea.

      Poista