Tatiana De Rosnay: Viimeinen kesäRanska 2009 (suom.2011)
WSOY, 320s.
MIKSI?: Kirjailijan Avain-romaani oli mieleenpainuva ja koskettava. Blogisavujen ansiosta kiinnostuin tästäkin.
LYHYESTI: Keski-ikäisenä voi löytää kaikenlaista uutta itsestään ja suvustaan.
FIILIS: Tässä on kaikki elementit, jotka pitäisi olla minulle sopivia: perheen salaisuudet, viihdyttävän taitava lukuromaani ja kirjailija, johon olen aiemmin tykästynyt.
Mutta. Mä taidan olla loputtoman kyllästynyt keski-ikäteemojen käsittelyyn juuri nyt. Mistä näitä 44-vuotiaita elämäänsä nyyhkyttäviä oikein tulee? (Shieldsin Retakin taisi olla 44-vuotias). Sattumalta katsoimme edellisenä iltana elokuvan Crazy. Stupid. Love. jonka juonessa oli liikaa samaa kuin tässä kirjassa. Tiedättehän tämän arkkityypin? Eronnut mies, joka vaimo hylkää toisen miehen (nuoremman ja paremman näköisen) takia. Mies rakastaa edelleen vaimoaan ja huomaa laiminlyöneensä tätä. Sitten täytyy kokeilla siipiään naismarkkinoilla. Se ei muuta mitään paremmaksi. Hän on myös vieraantunut teini-ikäisistä, huonosti käyttäytyvistä lapsistaan ja vihaa työtään. Tietysti. Ah ja voih.
Kirjan kehyskertomuksessa oli vahvasti mukana perheen salaisuus, mikä toikin romaaniin jopa jännityskertomuksen piirteitä. Kirjailija on myös ottanut mukana monta raskasta teemaa; kuolemaa, sairautta ja onnettomuuksia. Vaatii taitoa onnistua säilyttämään ythäaikainen kepeys ja syvyys suurissa suruissa.Pidin siitä, miten kaikkea ei tarvinut viedä päätökseen, ihmissuhteet olivat monimutkaisia ja asiat jäivät auki.
En voi sille mitään, että kirjasta jäi muutamista oivalluksista huolimatta töksähtelevä tunne. Tarina vetää sujuvasti ja halusin tietää miten kaikki päättyy. Päähenkilökin kiinnosti kaikesta keski-ikäisyydestään huolimatta. Silti hetkittäin tuntui kuin olisin katsonut kömpelösti leikattua elokuvaa. Aloin miettiä oliko suomennoksella joku merkitys tässä vaikutelmassa? Kantta on moitittu toisaallakin ja itse en myöskään innostunut siitä.
TOISAALLA:
Saso
Susa
Karoliina
TÄHDET:
+ + +
Tässä oli teemoissaan ja jo pelkässä ranskalaisuudessaan niin paljon mua kiinnostavia elementtejä, mutta taustalla vaikutti liikaa tuo Rosnayn loistava Avain, ja väkisin tämä tuntui siihen verraten laimealta.
VastaaPoistaNii-i. Samat fiilikset...Paitsi et mä nyt en erityisemmin ja lähtökohtaisesti oo mikään Ranska-fani vaikka nyt on tullut luettua aika paljon sieltä kirjoja.
VastaaPoistaLuin tämän syksyllä ja voin allekirjoittaa mielipiteesi suoralta kädeltä. Hyvät ainekset, varmaa kirjoittamista, MUTTA. Laskelmoitua? Jokin siinä tökki, ja koko tarina jätti aika kylmäksi. Valitettavasti. Ns. harmitonta viihdettä?
VastaaPoistakirsi - juurikin noin. kirjan liepeissä sanottiin De Rosnayn olevan euroopan 10 luetuimman kirjialijan joukossa, joten odottaisin kyllä parempaa.
VastaaPoistaMinä kyllä tykkäsin tästä kun tämän luin, mutta eipä tämä näin jälkeenpäin ajateltuna tosiaan mikään järisyttävä lukukokemus ollut. Odotan, että ehdin Avaimen pariin, luulen että se on enemmän minun makuuni:)
VastaaPoistaMinulle tämä oli positiivinen yllättäjä, josta tykkäsin enemmän kuin Avaimesta, joka oli minusta laskelmoidumpi ja epätasaisempi (siis historiallinen osuus oli kekseliäs ja vetävä, mutta nykyaikaan sijoittuva rinnakkaistarina minusta kökkö).
VastaaPoistaSitten tältä en odottanut hirveästi, tuon kannenkin takia, mutta yllättävän paljon pidin. En tietenkään erityisen taidokkaana kirjallisuutena, mutta omassa lajissaan tosi hyvänä. Ja minä en yleensä innostu ranskalaisista kirjoista. :)
Luin tän vasta englanniksi ja täytyy sanoa, että tämä oli kyllä toisaalta erilainen kirja, mitä olen lukenut. Päällimäisenä teemana mieleen jäi kuolema ja suru miten eri henkilöt niitä käsittelivät kirjassa. Toisaalta siitä kuvastui vanhemmuus ja vanhempien ja lasten väliset ongelmat. Oikeastaan koko kirja käsitteli aika raskaita aiheita, mutta onnistui siinä suhteellisen hyvin.
VastaaPoista