Vapaus (älkää kyllästykö, aion nimittäin muistutella tästä) sai minut kaipaamaan tiiliskiviä. Helmi K(ekkonen) ihqussa blogissaan kertoi juuri Haahtelasta ja kuinka hän pitää pineistä kirjoista, "joissa tuntuu että jokainen lause on tärkeä ja hiottu, joissa ei tunnu olevan mitään turhaa." Tällainenhan on myös Valinta, josta itsekin pidin paljon. Mutta Valinnan kohdalla toivon, että tarina olisi jatkunut.
Luulen, että bloggaus on ilman kenenkään pyyntöä saanut minut lukemaan enemmän lyhyitä kirjoja. Tiiliskivissä kun kestää kauan - on se tosin elämäntilanteenkin kysymys. Tulee myös erilaisia kausia lukemisessa. Nyt huomaan kaipaavani pitkiä kaaria- tarinaa ja henkilöitä, johon voi uppoutua pidemmäksi aikaa. Tasapainoa tulee toki monista muista kirjoista, joita voi lukea samaan aikaan - tiiliskivi ei ainakaan kulje kovin kepeästi mukana.
Tai sitten olen vain kehittänyt vaihtoehtoisen liikuntamuodon. Olen lopettanut kaiken urheilun raskauden ja vauvan jälkeen. Mutta nyt siis harrastan tiiliskivien kantamista kirjastosta.
Minä aloittaisin näkymättömästä sillasta :) Minullakin on kirjastosta muutama tiiliskivi lainassa, mm. Byattin Lasten kirja, mutta en ole oikein varma onko nyt oikea hetki tarttua siihen.
VastaaPoistaEn voi väittää lukevani mitenkään paljon paksuja kirjoja, mutta minusta alle 200 sivuiset kirjat loppuvat melkein aina kesken. Monesti lyhyen kirjan jälkeen tulee sellainen olo, että vasta pääsi vauhtiin ja nyt se jo loppui...
Mutta onneksi kirja voi ihan minkä pituisena tahansa olla juuri oikeanlainen ja mielettömän hyvä :)
Tuota Näkymätöntä siltaa on tosiaan suositellut moni, täytyy lukea! ja joskus kirja tosiaan on täydellinen tiiviinä, mutta jatkoakin usein jää kaipaamaan...
VastaaPoistaMinä olen kanssa viime aikoina haalinut tiiliskivikirjoja, kasastasi minulla odottaa hyllyssä lukemista Krokotiilin keltaiset silmät, Kafka rannalla ja Näkymätön silta. Lisäksi minulla odottelee hyllyssä mm. Lionel Shriveria ja Kate Mortonia ja nyt on menossa 500 sivuinen Kirottu Istanbul. Minä luen mielelläni paksuja kirjoja, ja välissä on kiva lukea välipaloiksi lyhyitä. Luin juuri jokin aikaa sitten tuon mainitsemasi Valinnan! Traumbach voisi olla seuraava välipalakirja.
VastaaPoistaMinä olen lukenut noista lainaamistasi tiiliskivistä kaksi: Pancoulin ja Murakamin. Suosittelen jälkimmäistä. :) Krokotiili-kirja on paksuudestaan huolimatta välipalakirja, ainakin minun mielestäni.
VastaaPoistaMinä olen tällä hetkellä tiiliskiviloukussa. ;) Maijan mainitsema Byattin kirja on kesken jo kolmatta viikkoa. Se on hieno, suorastaan loistava, mutta raskas. Lisäksi luin nyt viikolla Stefan Mosterin yli 500-sivuisen romaanin. Nyt luen kirjaa, jossa on vain n 430 sivua.
Oi hitsi, minä en ole lukenut yhtään tuosta pinosta ja kaikki houkuttaisivat... Toivottavasti osuvat lähiaikoina vastaan.
VastaaPoistaNiin, ja se vähäinenkin liikunta on jäänyt vauvan syntymän jälkeen... ja poika on sentään jo 9kk! Nyt olisi pakko ryhdistäytyä.
En yleensä ottaen - juurikin elämäntilanteen ja blogin takia - kauheasti kaipaa tiiliskiviä, mutta olet kyllä onnistunut haalimaan houkuttelevan näköisen "tiilikasan" :).
VastaaPoistaTuli vielä Tuulian ja Katjan kommenteista mieleen, että välipalakirja näemmä tarkoittaa eri asioita eri ihmisille: joko lyhyttä kirjaa tiiliskivien välissä tai kevyempää kirjaa syvällisempien/kaunokirjallisempien välillä. Itse edustan jälkimmäistä koulukuntaa :).
PoistaMinullakin on meneillään tiiliskivi. Luen ohessa ohukaisia, kun tiiliskivikirja vaatii myös sitä, että ehtii lukemaan pidempiä pätkiä kerrallaan.
VastaaPoistaIhana pino!
Tuulia - hyviä kirjoja menossa ja tulossa! pitääkin tulla kurkkimaan blogiisi!
VastaaPoistakatja - tuo krokotiili tosiaan taisi olla aika kepeä, onhan sillä sisällöllä tosiaan aika paljon väliä myöskin. Lastn kirja kuulostaa tosiaan melko projektilta, huh!
minna - juu, täälläkin on jo 8kk tuo "vauva", ei taida tiiliskivien kantelut riittää :P
maria - minäkin ajattelen että sisältö merkitsee enemmän kuin sivumäää. Jokin lyhyt kirj voi olla kaikkea muuta kuin välipala ja toisinpäin.
VK - minäkin luen tiiliskivien kanssa aina jotain siinä sivussa. useimmiten. mutta luen kyllä aina useampaa kirjaa yhtä aikaa...
Minäkin suosittelen Näkymätöntä siltaa, se on aivan ihana kirja:) Muitakin herkkupaloja löytyy tiiliskivikasastasi:)
VastaaPoistaMinäkin olen itse asiassa juuri Vapauden jälkeen ollut paljon myötämielisempi tiiliskiviä kohtaan ;)
VastaaPoistaNyt luen itse asiassa tuota sinun pinossa ylinnä olevaa!
Näkymätön silta odottaisi myös minunkin lukupinossani.
Sanna - mä taitaisin kaivata jotain Ihanaa tähän väliin!
VastaaPoistaSusa - vapaus oli niin palkitseva, että kai siitä tuli se fiilis, että lisää tämmöistä!
Muiden suosituksiahan nämä kaikki ovat oikeastaan - blogiessa ollut krokotiilista, muistan katjan arvion erityisesti, vaikkei ollutkaan niin kehuva, mutta eräs ystäväni suositteli sitä. hoeg on Minnalta, Murakami Katjalta, Muistin kaiku Leenalta, Näkymätön silta useammassa ollut jne. Täytyykin googlata onko kukaan lukenut tuota Grossmania.
Oih, tiiliskivet <3 Sellaisen pariin kyllä kaipaan itsekin! Nuo sinun pinosi kirjat on minulla lukematta, mutta vaikuttavat kiinnostavilta. Laukkukirjaksi en välttämättä valitsisi, vaikka kasvaisihan siinä hauis ;)
VastaaPoistaOi, muutama tiiliskivi parhaillaan minullakin odottamassa hyllyssä, ei tosin mikään näistä sinun kuvaamistasi. Suosittelen Katjan tavoin Murakamia, se vaan on niin loistava :).
VastaaPoistaMinä olen lukenut vain Grossmanin pinostasi, mutta en ole kirjoittanut siitä blogiin (arvioin lehteen). Aikomus on tehdä siitä yhteiskirjoitus parin muun kirjan kanssa. Suosittelen, mutta mikään helppo kirja se ei ole! Tykkään tiilistä kovasti, ja blogi vain odottakoon!
VastaaPoistaKieltämättä tiiliskiviä on tullut viime aikoina välteltyä, jossain vaiheessa bloginkin takia, mutta pääasiassa siksi, ettei muka vain ehdi kun on niin kaikenlaista. :) Hyllyyn niitä silti on kertynyt mooonta! Pidän niin lyhyistä kuin pitkistäkin kirjoista, joka tarinalle on olemassa oma sopiva pituutensa. :)
VastaaPoistaUskomattoman houkuttelevan näköinen pino! Itse en ole noista mitään lukenut, mutta Kafka rannalla houkuttelee eniten. (Ja se Vapaus odottaa edelleen hyllyssä.........)
VastaaPoistaVillasukka - näissä riittää keväälle treeniä, mielelle ja haballe :D
VastaaPoistaTessa - aika moni on sanonut samaa! Luen, luen.
Kirsi - löysin Minna arvion Grossmanista. Kirja kiinnostaa!!
Satu - minullakin nuo on nyt jo seisseet tuossa pinossa liian kauan...
Suketus - lue. Vapaus. sitten vasta muuta!
Olen lukenut Pancolin ja liputan sen puolesta. Musta se oli hieno ja osui oikein oikeaan aikaan mun elämääni =)
VastaaPoistaHoeg on jonossa mullakin, olis pitänyt varmaan pyytää joululahjaksi, mutta en sitten kuitenkaan.
Koska edellisvuoden joululahja-tiiliskivi on mulla vieläkin lukematta, tällä hetkellä sivulla 300 ja jotain.
En osaa itse lukea tiiliskiviä näemmä. Nyt siellä Mumbaissa ollaan jumissa jossain slummissa, kun mä en jaksa jatkaa lukemista. Ja kohta luisutaan rikoksen tielle, luulen, kun herra Shantaram kyllästyy odotteluun =I
Minullakin heräsi viime vuoden puolella samanlainen kaipuu tiiliskivien ääreen. Niinpä aionkin tänä vuonna reilusti sellaisin tarttua, jos mielenkiintoinen sellainen tulee vastaan. Ensimmäinen odotteleekin jo lukijaansa yöpöydällä, nimittäin Oatesin Blondi.
VastaaPoistaKiinnostava kirjoitus ja kiinnostavia kommentteja! kiitos aiheen esilleotosta :)
VastaaPoistaKiva aihe! Minua usein hirvittää tarttua tiiliskiveen, mutta en osaa eritellä johtuuko se (pelkästään, enimmäkseen vai vain osittain) blogista vai yleisestä kokemusahneudesta jne. Mutta usein sitten kun tiiliskiveen tartun, olen kirjasta tosi onnellinen.
VastaaPoistaNoin yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, että yhden kirjan asiat mahtuvat useimmiten noin 300 sivuun, ja joskus pienoisromaanit ovat ihan parhautta. Luen ihan mielelläni myös novelleja, enkä ehkä siksi vierasta lyhyitä romaanejakaan tai ajattele, että ne automaattisesti loppuisivat kesken.
Minua kiinnostaisi kasastasi Pancol, jonka aion lukea itse pian, mutta tosi paljon myös Powers ja viime aikoina hehkutettu Orringer.
Onpa monta tiiliskiveä, aikamoista!
VastaaPoistaLuin itse Pancolin viime kesänä, mutta en laskisi sitä tiiliskiveksi, oli tosi nopealukuinen. Hoegia veikkaisin paljon hitaammaksi, mutta myös kiinnostavaksi. Suosittelen sitä siis lukuun. :)
Mulla on tällä hetkellä taustatiiliskivi ja yritän edetä niin koko vuoden, että luen koko ajan jotain paksumpaa kirjaa lyhkäisempien lisäksi. Se sopii paitsi blogille myös minulle, ryhdyin lukemaan paljone enemmän ja rennommin, kun joskus viitisen vuotta sitten keksin, että useita kirjoja voi lukea samanaikaisesti.
En silti uskaltaisi lainata moista tiiliskivikasaa kerralla. :D
Haluaisin lukea pian tuon sinne missä maa päättyy, sillä olen etukäteen aivan varma,että se olisi minulle täydellinen.
VastaaPoistaTuli vähän muuttujia ja olen ollut "poissa" koko viikon. Ja siis ei mitään järkeä lainta tuollaista pinoa kun ei niitä kuitenkaan tuu luettua. Mut treeniä tulee :D kiva kun kommentoitte! Saa nähdä mitkä lopulta tulee luetuksi.
VastaaPoistaEnsinnäkin: oi Kafka! Minulla on juuri myös tiiliskivi-Murakamia kesken. Pakko lukea bussissa jotain muuta, ei mahdu tuo reppuun.
VastaaPoistaTiiliskivikirjat ovat kyllä ihania joskus, toisinaan niitä ihan kaipaa. Ja jos ei muuta niin se urheilu :)