Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad)

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad)
Yhdysvallat 2010
Ilmestyy huhtikuussa 2012 Tammen keltaisessa kirjastossa, 400 sivua

GENRE: Tämä ei ole romaani, eikä se ole novellikokoelma, vaan jotain siltä väliltä. Luvut toimivat itsenäisesti ja yhdessä.

LYHYESTI: Tätä on mahdotonta tiivistää, mutta teoksessa esiintyy joukko ihmisiä menneen ja tulevan risteyskohdissa.

FIILIS: Kirja ei todellakaan päästä lukijaa helpolla. Voi olla, että englannin haastavuus vaikutti, mutta kyllä tässä riittää pureskeltavaa suomeksikin. Suomentaja Heikki Karjalainen saa panna parastaan.

“I'm always happy," Sasha said. "Sometimes I just forget.”

Ensimmäinen luku on parhaita koskaan lukemiani. Se kertoo varastamisongelmaisesta Sashasta, joka keskustelee terapeuttinsa kanssa. Luin kirjan alun kolme kertaa. Osittain siksi, että se oli niin hyvä, mutta myös siksi, että putosin niin kolahtaen kärryiltä. Kun putoamis-kiipeämis - kierteeseen tottui, kirjasta tuli nautinnollinen ja äärimmäisen kiinnostava.

Kirjassa mennään 70- luvun punk -San Fransiscosta 2020- luvun New Yorkiin. Eikä mitenkään lineaarisesti, sen voin vakuuttaa. On kokaiinihuuruinen levytuottaja Lou, josta tulee Bennien mentori. Benniestä tulee myös tuottaja, joka palkkaa Sashan sihteerikseen. Heidän tuntemansa ja kohtaamansa ihmiset kertovat kukin vuorollaan oman osansa tarinaa eri paikoista ja vuosista. Yksi luku on kokonaan Power Point- esityksen muodossa. Ei uskoisi, että se on yksi koskettavimpia koko kirjassa.

Egan ei kaihda vakavia ja rankkoja aiheita. Hän tavoittaa yllättävän keveyden vaikeissakin teemoissa lyömättä leikiksi. Toki ilmassa leijuu jonkinlainen sarkasmin tuoksu, miksi onkin mahdoton määritellä onko tämä sukupolvi- ja kasvamiskertomus vai ihan vaan kokeellinen tutkielma. Onnistunut se joka tapauksessa on. Kirja jättää taatusti lukijan pään pyörälle ja painaa hahmot mieleen. Kieli ja kerronta saavat vuorottain huokailemaan ihastuksesta, jännityksestä ja turhautumisesta. Rakenteessa on jotain samaa kuin Valtosen Vesiseinässä.

Rakastin Eganin The Keep -kirjaa (linkitän myöhemmin, löydät haulla). Se oli mahtava ja vaikka tämä on suomennettu ja voittanut palkintoja, niin pidin silti siitä enemmän. Ihmettelen miten erilaisia kirjat ovat!

MUUTA: Kirja voitti Pulizerin. Teos jakaa selvästi mielipiteitä ja ymmärrän kyllä miksi, niin erilainen se on. En malta odottaa, että muut bloggajat lukevat tämän!

“Happened as I listened: I felt pain. Not in my head, not in my arm, not in my leg; everywhere at once. I told myself there was no difference between being “inside” and being “outside,” that it all came down to X’s and O’s that could be acquired in any number of different ways, but the pain increased to a point where I thought I might collapse, and I limped away.”

TÄHDET:
+ + + +

(arvio tehty iPadillä ja tekstinkäsittely on nyt sit tämmöstä säätöä)