Yhdysvallat 2009 (suom. 2009)
191 sivua. WSOY
MIKSI?: Joskus sattuu hassusti. Selailin englanninkielisten blogien vuoden 2011 parhaita. Jostain syystä aika monta blogia, joita sattui kohdalle oli keskittyneitä nuorten kirjallisuuteen ja tosi moni mainitsi Gayle Formanin. Päällä olevaan lukublokkiin sopi erinomaisesti lukea jotain vetävää ja helppoa - latasin tämän kirjan. Luinkin sen saman tien. Kun googlasin kirjan huomasin, että se onkin suomennettu jo 2009!! Oho.
LYHYESTI: 17v. Mian perhe joutuu auto-onnettomuuteen kamalin seurauksin.
FIILIS: Tällä kirjalla oli minun suhteeni monta kysymystä: 1) Miksi tällä on ollut niin valtaisa suosio? 2) Miten tämä vertautuu kahteen samalla teemalla lukemaani kirjaan Kuin viimeistä päivää(nuortenkirja, jonka kansikin on kaksonen tämän kanssa) ja Rosamund Lupton: Afterwards (aikuisten kaunokirjallista jännitystä).
Ensimmäiseen kysymykseen. Minusta kirja oli heppoisa, liian kiltti ja naivi. Silti halusin lukea sen ehdottomasti loppuun pikaisesti. Minun oli pakko saada tietää miten Mialle käy. Asiaa toki auttoi kirjan lyhyys, mutta olihan tuo vetävästi kirjoitettu. Kuitenkin ne ylistävät adjektiivit, joilla kirjaa kuvataan jenggiblogistaniassa ovat jokseenkin liioiteltuja.
Toisen kysymykseen: Nuo mainitsemani kirjat olivat kyllä selvästi parempia - monitahoisempia, ajatuksia herättävämpiä ja hahmoiltaan mietitympiä.
Minusta kirjan ongelmaa, eli haluaako Mia kuolla, ei saada esitettyä uskottavasti. Nuoremmalle se ehkä menee läpi?
Musiikilla on kirjassa iso rooli. Käsitellään siinä muutenkin tuttuja aiheita nuortenkirjoista, kuten perheeseen kuulumista, ystävyyssuhteita ja tietysti rakkautta.
MUUTA: Kirjan seuraava osa on ilmestynyt nimellä Where She Went Yhdysvalloissa toukokuussa. Best Book of the Month Amazonissa. Eiköhän WSOY suomenna senkin?
Karoliina muuten pohti ehkä vähän samanlaisia kuin minä täällä.
TÄHDET:
+ + +
----------------------------------------------------------------
Voi että kun te muut luette jo kevään uutuuksia! Minä olen tällä joulu"lomalla" lähinnä vain haaveillut lukemisesta. Tulossa kuitenkin elämäni ensimmäinen Shields (miksi en ole lukenut jo aiemmin?!) ja keväänuutuus (tosin itse luen englanniksi) Jennifer Eganin Aika suuri hämäys sekä muitakin kivoja postausaiheita on taskussa uudelle vuodelle.
Pitäisiköhän Twilightit lukeneena lukea tämäkin? ;) Tuli nimittäin mieleen, että vaikka en miksikään Twilight-faniksi tunnustaudu enkä niitä ryhdy ylisanoin kehumaan, on myönnettävä että Meyer kirjoitti vetävää tekstiä ja olihan ne sitten pakko lukea kaikki. Huok.
VastaaPoista(täällä muuten toinen joka ei varmaan piitkään aikaan lue mitään uutuuksia, mukavaa että on "kohtalotoveri" :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAnni, etkö aio lukea Shafakin Kirottua Istanbulia?
VastaaPoistaMinäkin luen viime vuoden rästejä, mutta kaikki jäi kun sain Shafakin kirjan käteeni. Nyt jatkan noita viimevuotisia, joista jo teinkin Heberleinin kirjan pahuudesta. Meri vie sen mukaan su Hesaan. Kiinnostava.
Minusta Shieldisin paras on edelleenkin Kivipäiväkirjat, sitten Larryn juhlat ja Ellei. Pikkuseikkoja ei räjäyttänyt tajuntaani.
Linnea - mä luin kans kaikki Twailaitit ja mä tykkäsin niistä. siis omassa genressään ne oli ihan loistavia. tosin lopussa alko jo vähän uuvuttaa. mut en tiedä oliko tällä niitten kans mitään tekemistä, aika heppoisa opus.
VastaaPoistaleena - kyllä mä varmaan luen tuon Istanbulin kunhan siihen pääsen käsiksi. joskus. tuo pahuuskin kuulosti kiinnostavalta sun esittelemänä. Mä luen Elleitä, tuota Pikkuseikkoja aloittelin joskus, mut ei iskenyt sillai et olisin saanut loppuun.
Täällä myös yksi, jolta jää uutuudet yleensä välistä. Luen mieluummin hieman vanhempaa kirjallisuutta, jota ei välttämättä niin paljoa blogistaniassa näy. Mieluummin luen kiinnostavat uutuudet kun tomu on vähän laskeutunut.
VastaaPoistaMinä hurahdin Twilighteihin, mutta en taida silti tähän Formaniin tarttua.
Anni, minä en ole sitten yksin tuon blogisavuja saaneen Pikkuseikkoja kanssa. Ellei luin kirjastosta kuten kivipäiväkirjatkin, Larryn juhlat ostin matkalukemiseksi Zürichiin ja siellä se tuli luettuakin eli näistä Shieldisin kirjoista olen pitänyt. Nyt on uusi tulossa.
VastaaPoistaPinei kirja pahuudesta on myös sun kirjasi, mutta tiedän, miltä tuntuu kun kauheesti suositellaan, eikä millään ehdi kaikkia/kaikkea;-) Meri vie Heberleinin kirjan mukanaan su kun palaa opintojensa ääreen teologiseen. Teki muuten noitavainoista juuri mahtavan laajennetun esseen. Siinä aihe, jota minä en oikein kestä..., mutta luen likan kirjoituksen toki.