Tekstit:
Anna-Mari Kaskinen
Katja-Maaria Kaskinen
Kuvat:
Sami Repo
63 sivua, Kirjapaja 2006
"Jonakin päivänä lähtisit.
Huoneesi olisi tyhjä.
Vaateröykkiöt,
lehtiöt, luonnokset, maalausteline
ja kirjapinot
olisivat poissa.
Ja kaipaisin sinua niin
ja kysyisin, mihin menivät vuodet.
Jonakin päivänä lähtisit.
Ja nyt se päivä on tullut."
Anna-Maija
Jonkin toisen blogin kommenteissa kyseltiin kirjoista, joissa puhutaisiin siitä kun lapsi lähtee pois kotoa. Tuleeko teille muuten mieleen sellaisia? Olen siitä asti haulunnut esitellä tämän äidin ja tyttären runovuoropuhelun, jossa käsitellään teemaa.
"Tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa,
että synnytys jatkuu,
poltot ja äitien parkaisut,
kun lapset lähtevät maailmalle
repuissaan unelmat,
äitien ohuet eväät."
Anna-Maija
Sekä runot että kuvat ovat mukavan välijiä. Äidin ja tyttären suhde on läheinen, mutta silti täytyy välillä myös murista. Eikä mukaan voi pakata kasvamisen ja kasvatuksen eväistä, kuin sen mitä itse valitsee. Äiti-Kaskinen on kirjoittanut vaikka mitä, mutta Katja-Maarian oma ääni kuuluu kyllä.
Jumala mainitaan ja se, ettei jossain kohtaa jää jäljelle kuin rukous.
"On kuljettava ulos kodin magneettikentästä,
että oma kompassi voisi toimia."
Katja-Maaria
Minä en oikeastaan muista, miltä se tuntui, lähteä omilleen. Sitä oli jotenkin niin iso ja aikuinen, vaikka nyt huomaa napanuoran olleen edelleen katkeamatta. Se tässä kirjassa onkin parasta, että molempien näkökulma on niin totta. Onneksi on vielä aikaa siihen, kun minun lapseni lähtee maailmalle.
YÄÄÄÄ.... No ei se niin kamalaa ole. Kaikkeen tottuu. Ehkä minun pitäisi lukea tämä, nyt kun lapset selvästikin ovat kovaa vauhtia häipymässä! =)
VastaaPoistaBooksy, lupaatko, ettei ole? Mulle tuli noista esimerkeistä kyyneleet silmiin - ja muisto siitä, miten kevyesti itse aikanaan lähdin. Se takuulla kostautuu...
VastaaPoistaNo, onneksi tässä pitäisi olla vielä hetki tuohon...
Hui kamala! Eihän sitä kotoa muuttoa tule ajateltua kuin omasta näkökulmasta... Pitäisiköhän kysyä, miltä muuttoni on äidistä ja isästä tuntunut. Kiitos lukuvinkistä!
VastaaPoistaOletko muuten laittanut minulle sähköpostia? Laitoin osoitteen sinun sähköpostiin sekä blogiini näkyville.
Hei, voi olla että silloin kun omat lapset on pieniä niin tosiaan toivoo, että olisi mahdollisimman pitkä aika siihen kun ne lähtevät kotoa... Vaan sitten kun on isot lapset, kuten minulla (isoin 17 v), niin mitään en toivo niin kovasti, kuin että lapset kasavaisivat nopeasti ja lähtisivät kotoa! Sitä suorastaan pelottaa, että mitä jos ne eivätlähdekään =)
VastaaPoistaSiten se aika vaikuttaa.