2. heinäkuuta 2010

Tommy Tabermann 1947-2010


Jälkeenpäin
Haavet kirvellen

istun meren rannalla

yksin ja katselen.

Nyt ymmärrän paremmin

kivuliasta kulkuamme:

vasta tyynen tultua

erottuvat karikot.



Emme me koskaan

tyyntä toivoneet.

Tuulta me toivoimme

ja mustat liput

tuulessa liehumaan.



Kirvelkää, silmäkulmat!

Ei löydy minusta silti

ankkuripaikkaa

katumukselle.

 
Tommy Tabermann

Teininä ihastuin Tabermanin runoihin. Sittemmin en ole häntä lukenut, mutta tässä haluan kuitenkin muistaa, tänään.

4 kommenttia:

  1. Unohtumaton Runoilija, Unohtumaton Ihminen!

    VastaaPoista
  2. Nuorena luin minäkin, ja olen tykännt myös Me-lehden kolumneista. Sama, sydämelle valittu linja jatkui loppuun asti.

    VastaaPoista
  3. Uusi tuttavuus minulle, Göteborgin kirjastosta löysin toki tusinan hänen kirjoja.

    VastaaPoista
  4. Rohkea lausuja. Oman rakkauden tiensä kulkija.

    Kyllä oli koko päivän vähän epätodellinen olo kun kuulin kuolemastaan, jokin ajanjakso siinä päättyi.
    Niin monet ihmiset joiden on tottunut "aina" olemaan olemassa jossain, alkavat jo kuolla pois... nämä 'julkimot' ovat tavallaan myös meidän aikamme kuvaa, osa omaa taustaamme täällä elämässä.

    VastaaPoista