Minulla on vähän salainen, mutta edelleen intohimoinen suhde vanhempaan suomalaiseen runouteen, kuten esim. Eino Leinoon, Kaarlo Sarkiaan, Uuno Kailakseen, Lauri Viitaan, Saima Harmajaan jne. Tosin tuo into on tullut hitusen mitätöidyksi tässä keski-ikäistymisen kynnyksellä nuoruuden haluan-erottua-joukosta-huuhaaksi.
En tiedä miksi en ole juurikaan lukenut Meriluotoa tai erityisemmin intoutunut hänen tuotannostaan. Yhdellä kirjastoreissulla keksin kuitenkin lainata hänen voittokkaan esikoisensa yhtä aikaa viimeisimmäin kirjan kanssa.
Kävi niin, että ihastuin suuresti, mutta en Lasimaalaukseen. Ihmetyksellä lumouduin vanhan naisen rehelliseen viisauteen ja osuvuuteen tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa. Meriluoto on 87-vuotias! Oikeasti. En edes tiedä miten kehuisin oikein ja riittävästi. Näissä on kaikki: ei täydellisesti, mutta totuudellisesti. Lukekaa tämä!
"LUKIJALLE
Luet minua, hajamielisenä, tympääntyneenä.
Onpa mietoa.
Tai äkkiä luet itseäsi. Maistuu.
Minä haastan sinut kaikin aistein.
Tervetuloa."
JA tämä on valehtelematta hienoin runo aikoihin:
"Tavallaan menee toisen sisään
kun yrittää ymmärtää.
Kohtaa tyhjät tilat, käytävät, huoneet, etsii.
Ei ketään.
Ja sitten lopulta tulee joku.
Ilahtuu, huutaa hei, ojentaa kätensä.
Peili jossa itse heiluttaa itselleen.
Mutta missä sinä olet? Onko sinua?
Minä vain."
TOISAALLA:
Leena Lumi
(Minä luen juuri nyt Katjan jo selättämää järkälettä. Sisällön loistavuus ja kahden viikon laina-aika pistävät kiirehtimään. Mutta blogissa voi siis olla hiljaisempaa sillä välin.)
Anni, eikö Lasimaalauksen jälkeen tullut Sairas tyttö tanssii...Minä sekosin siitä niin, että äitini takavarikoi kirjan.
VastaaPoistaOlit valinnut hienot runot Ailan uusimmasta runokokoelmasta. Toivon,että olet lukenut myös hänen kirjansa Tältä kohtaa eli uusimmat päiväkirjansa. Ne eivät ole mitään tavallista kauraa;-)
Sain kirjamessujen la iltanan olla illallisella Marja-Leena Virtasen kanssa ja ojensin hänelle oman blogini Finladia-palkintona Tältä kohtaa, koska hän oli päivällä kertonut, ettei ollut kirjaa vielä lukenut. Minun Finlandiani on nimellistä, oli sattumaa, että muuttui pieneksi lahjaksi. Haluan vain tuoda esille, että virallinen Finlandia ei ole ainakaan minun mielipiteeni.
Meriluoto on ollut elämäni yksi suunnannäyttäjistä ja olen hänelle siitä ikuisesti kiitollinen.
Minä olen kova Meriluoto-fani, vaikka juuri hänen runonsa ovat jääneet etäämmälle (kirjoitinpa tästä uudesta kokoelmasta muuten minäkin: http://kirjavakammari.blogspot.com/2011/05/meriluoto-maanantai-osa-4-lasinkirkas.html). Varmaankin vain siksi, että luen runoutta vähän. Prosaistina, persoonana ja muistiinmerkitsijänä olen Ailaan kovasti ihastunut!
VastaaPoistaOih! <3 Mitä runoja, tuo jälkimmäinen etenkin! Minäkään en ole koskaan lukenut Meriluotoa, selkeästi ryhtiliikkeen paikka! :)
VastaaPoistaTsemppiä järkäleen selätykseen! :)
leena - ihana tuo äidin takavarikoima kirja:) minulta takavarikoitiin vain tupakkaa... Minä aloitin lukemaan taannoin Tältä kohtaa (pitkälti sinun suosituksesta), mutta kun se oli minun melkeinpä ensikosketukseni Ailaan, niin en osannut lukea sitä. Tuntemattoman päiväkirja on liian yksityistä? joten päätin tutustua tuotantoon ja palaan kyllä päiväkirjoihin. mutta ne ensimmäiset 100 sivua jotka luin sisälsivät kyllä tätä samaa rehellisyyttä ja avoimmuutta - runossa se on helpompi ottaa vastaan.
VastaaPoistakaroliina - minä muistan tuon sinun arviosi myös. jännä juttu tuo suhde runoihin, mutta jotenkin voin silti ymmärtää sen.
sara - eikö olekin mieletön? ehkä sinäkin kerrot jossain kohtaa tutustumisestasi näihin.
Lueskelin muutamia kertoja sellaista päiväkirjan tapaista, kun "Vaarallista kokea" eli Aila Meriluodon päiväkirjaa. Minulla jäi tuottis kesken, ei siksi, että se olisi ollut huono, mutta minua alkoi joten lukuhalut häviämään, joten jätin sen kesken, aloitin toistekin, ja luultavasti kolmas kerta taas todensanoo :)
VastaaPoista