Suomi 2011
160 sivua. Avain
MISTÄ?: Kirjaston uutuushyllystä.
MIKSI?: Yksi tämän vuoden blogisuosikkeja.
LYHYESTI: "Näinkö se menee, äiti kysyi kun astuimme ovista ulos ja kävelimme alas parkkipaikalle. Maa oli märkä ja taivas oli tumma, en ollut huomannut sadetta tullessani. Niin kai, sanoin kun en muutakaan osannut ja avasin äidille oven. Äiti istui etupenkille, painoi kasvot käsiinsä ja huusi niihin."
FIILIS: Tämä kirja jatkoi tismalleen samaa teemaa kuin Konstig, enkä voi olla vertaamatta. Kirjat on kuitenkin kirjoitettu aivan eri kielillä. Lumouduin Valinnasta heti. Sanotaan mitä sanotaan siitä onko olemassa mies- tai naiskirjallisuutta, mutta tämä oli selvästi naisen kirjoittama, siinä missä Kaikki on sanottu ei ole. Totean olevani nainen, joka nauttii sanojen rytmistä, merkityksistä ja kuvatuista tunteista kirjan sivulla, ilman että kaikki täytyy lukea rivien välistä. Kekkonen kirjoittaa ihanasti, olkoonkin että aiheena on isän kuolema ja perheen salaisuudet.
Pidin Aavan kertojanäänestä, hänen lisäkseen Ruut-äiti ja Helena-sisko kertovat omasta näkökulmastaan. Kirja on oikeastaan sydäntäraastavan surullinen kertomus siitä, miten salaisuudet ja menneet haavat vievät meitä kauaksi toisistamme läheisissä ihmissuhteissa. Tämä sai minut miettimään paljon sitä, millaisia meidän tarinamme, muistomme ja sisäiset maailmamme olisivat jos ne kirjoitettaisiin kaikkien nähtäville.
Ihmettelen, että Valinta on niin lyhyt. Olisin voinut lukea tätä paljon pidempäänkin. Kirja pakottaa kuitenkin lukijan malttamaan mielensä ja kulkemaan perheen mukana heidän tahdissaan. Jotain selviää, mutta aika paljon jää vielä auki.
MUUTA: Konstig- kommenteissa päästiin puhumaan Suvi Aholan kritiikissä esille tuomasta aiheesta, eli miten nykykirjailijat kirjoittavat jatkuvasti aikuisten lasten suhteesta omiin vanhempiinsa. Se on muuten totta! Oletteko huomanneet saman?
TÄHDET:
+ + + +
---------------------------
Aika kuluu aivan käsittämätöntä vauhtia. Melkein suutuin 6v:lle kun hän väitti, että tänään saa avata luukun nro.10!?! Äitiyslomalainen on mennyt lupailemaan kaikenlaista "kun on nyt tätä aikaa". Lisäksi minulla on menossa kolmas tiiliskivehkö romaani kuukauden sisällä, se toinen tämän syksyn "suuri amerikkalainen avioliittokertomus".
Tiivistit hyvin Valinnan: kauniisti kirjoitettu, "sydäntäraastavan surullinen kertomus siitä, miten salaisuudet ja menneet haavat vievät meitä kauas toisistamme". Juuri niin!
VastaaPoistaTiivis ilmaisu taitaa olla luonteenomaista Kekkoselle; esikoisteoshan oli hyvin lyhyistä teksteistä koostuva novellikokoelma, ja Valinnan piti alunperin olla yksi novelli tuossa kokoelmassa. Uskon silti, että Kekkonen kirjoittaa vielä pidempiäkin romaaneja.
Taidat lukea Shriveriä ;) ?
VastaaPoistaSiis tosiaan, Valintaa olisi lukenut mielellään vielä enemmänkin, paksummankin kirjan!
Aikuisten lasten muistomatkat lapsuuteen ja suhteen peilaaminen omaan vanhempaan/ omiin vanhempiin, ovat kyllä aika yleisiä esikoiskirjailijoiden teoksia. Ja muuten varmaan siksikin minusta niin kiinnostavia. Omani on muhinut päässäni ja muutaman sivun aloituksena koneella jo monia vuosia...ehkä joskus ;)
Huomasin juuri postaustasi lukiessani, että meidän neidit ovat unohtaneet avata suklaakalenterinsa tänään. Mitä ihmettä?!?
VastaaPoistaTiiliskivehkö - hih :) Minä kaipaan luettavaksi tiiliskiveä, nyt on vain tuollaisia lipareita kesken ;)
Susa, kuulostaa hienolta! Toivottavasti löydät aikaa tuohon projektiin!
VastaaPoistaMaria - kiitos, ja lyhyetkin kirjat voivat olla hyviä juuri sellaisenaan ja Valinnasta pidin, mutta tuntui silti että siitä olisi riittänyt pidemmälle. aivan kuin kirjailija olisi jostain syystä ajatellut, että tämä pitää nyt vaan lopettaa?! Toivotaan tosiaan, että Kekkonen kirjoittaa jotain pidempää seuraavaksi. Tuota esikoista en tosin ole lukenut.
VastaaPoistaSusa - Shiveripä hyvinkin. olisi varmaan pitänyt lukea se ennen Vapautta...
Ja tosiaan, tuo on se esikoiskirjojen vakioaihe. Kirjoita ihmeessä omasikin!
Villasukka - tuota ei kyllä usein tapahdu :) onneksi suklaat odottaa kalenterissa. Otahan Vapaus lukuun, niin tiiliskivi kaipuu on sillä hoideltu!
Kekkonen on ollut minulla jo aika kauan sellainen "pitäisi ehkä joskus lukea" -kirjailija, mutta nyt on alkanut tuntua tosi vahvasti, että pitäisi pian, ja onneksi saankin tämän Valinnan ystävälliseltä Kirsiltä jossakin vaiheessa lahjana!
VastaaPoistaJa Shriver on mullakin tulossa toivottavasti vielä tämän vuoden puolella lukuun. Samoin kuin Franzen. Ja niin moni muu, että saattaa myös jäädä ensi vuoteen... :)
Mulle tuli Konstigin alusta samoin heti Valinta mieleen, joskin käsittelytapa on ihan erilainen. Aholan kommentti oli kyllä osuva!
VastaaPoistaItse käytän Helmin kirjoista tylsän tasaisesti aina vain ilmausta "ihana". Niin että musta on aina ihanaa, kun joku hurmaantuu samaan ihanuuteen. ;)
no hauskaa, että Karoliinakin pääset Kekkoilemaan :) mä aion kanssa lukea ensitilassa sen alkuvoimat vai mikä se franzen nyt olikaan suomeksi.
VastaaPoistaIna - ihanan on kyllä kerrankin täydellisen osuva termi kuvaamaan tätä kirjaa. ei ehkä kauhean analyyttinen, mutta riittävän kuvaava :D
Tämä kuuluu niihin kirjoihin, joista jo etukäteen lukemattakin uskon pitäväni. Onneksi tämä löytyy kirjahyllystä valmiina, toivottavasti pääsen pian sen pariin!
VastaaPoista