LAHJAVINKKI NUORELLE KESÄN JUHLIIN Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää
Yhdysvallat 2010
412 sivua
genre: nuoret aikuiset

KENELLE: Rippilahjaksi tai ylioppilaalle tai ammattiin valmistuvalle tms. Kirjassa on jonkin verran alkoholin käyttöä ja pilven polttoa ja viittauksia seksiin, eli harkinnan mukaan nuoremmille.

MIKSI: Tämä on ollut melkoinen kirjailmiö Yhdysvalloissa ja saanut valtaisan suosion. Ennakkovarasin kirjastosta. Luin jostain jenkkiblogista kirjan alun ja halusin lukea lisää (teille vain ensimmäinen lause):
"Sanotaan että juuri ennen kuolemaa koko elämä välähtää silmien editse, mutta minulle ei käynyt niin."

LYHYESTI: Lukiotaan päättävä Samantha kuolee illan bileiden päätteeksi. Ja sitten hän saa elää saman päivän 7 kertaa uudellen.

FIILIS: Tuo ylläoleva tiivistelmä ei ole mikään spoileri, vaan tulee ilmi kirjan ensilehdiltä alkaen. Asetelma on erittäin kiinnostava: jos tämä olisikin viimeinen päiväni, valintani alkaisivat näyttäytyä aivan toisessa valossa. Samantha saa mahdollisuuden tarkastella elämäänsä aivan eri perspektiivistä ja ehkäpä korjatakin jotain mikä on mennyt pieleen.

Kirjassa on tavoitettu mielestäni aitous nuoruuteen ja nuoren elämään. Vaikka Samantha kasvaa ja muuttuu päivä päivältä hän ei kuitenkaan saarnaa. Uudelleen elämisen rakenne on saatu kirjassa toimimaan, eikä lukija kyllästy samaan päivään. Kirja herättää miettimään valintoja joita teemme päivittäin ja se innostaa pysähtymään raikkaalla tavalla. Ykkösaiheiksi nousee ystävyys, suosittuna oleminen ja siihen liittyen kiusaaminen sekä tietysti rakkaus. Miten tyhmältä monet jutut näyttävätkään ikuisuusperpekstiivistä. Ja miten montaa ihanaa ja kaunista hetkeä ei osaa arvostaa tai niitä ei edes huomaa, ihmisistä puhumattakaan. Kirjassa ei silti erityisemmin pohdita kuolemaa itsessään, siinä ei surra tai synkistellä, eikä myöskään puhuta uskonnosta. Loppuratkaisu on hieno.

TEKSTINÄYTE:

"Minua häkellyttää tajuta, miten helposti asiat muuttuvat, miten helppoa on lähteä kulkemaan pitkin tuttua tietä ja joutua aivan uuteen paikkaan. Riittää kun ottaa yhden väärän askeleen, pitää yhden tauon tai valitsee yhden kiertotien, niin saakin uusia ystäviä, huonon maineen, poikaystävän tai lemput. En ole koskaan ajatellut asiaa; en ole osannut hoksata sitä. Ja minulle tulee omituinen ole, että ehkä kaikki eri mahdollisuudet ovat olemassa yhtä aikaa, että jokaisen hetken alla on kerroksittain tuhansia muita hetkiä, jotka näyttävät erillaisilta."

ERITYISTÄ: Kirjan kansi on minusta valtavan kaunis. Tytön silmät kuvassa ovat aivan lumoavat.

MUUTA: Kirjan suomennos on hävettävän kökkö. Väkisin tulee mieleen, että se on tehty aivan liian nopeasti. Harmillista, mutta paremman puutteessa näin.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Lastenkirjasunnuntai #10

Mervi Lindman: Urhea pikku Memmuli
Suomi 2005
30 sivua

LYHYESTI: Memmuli on iso tyttö. Päivän pelottavista jutuista hän selviää, mutta yöllä alkaa pelottaa liikaa. Memmulista tulee ihan pieni ja hän pääsee aikamoiselle seikkailulle. Onneksi äiti sanoo lopulta, ettei haittaa vaikka pelottaa.

FIILIS: Tämä on tosi kiva! Kuvat ja tekstit ovat hauskoja, tapahtumat yllättäviä ja sopivasti kummallisia. Tässä kerrotaan fiksusti siitä, että vaikka haluaa olla jo iso, niin joskus voi silti olla pieni ja pelokas. Kuvat on söpöjä, yksityiskohtaisia ja viihdyttäviä.

TEKSTISTÄ:

"Äiti lohduttaa: - Urheaa on juuri se, että uskaltaa vaikka pelottaa. Ja se vasta urheaa onkin, että uskaltaa sanoa, jos pelottaa. Moni iso ihminen ei uskalla."

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Suomi 2005
221 sivua

MIKSI: On jäänyt aiemmin lukematta ja osui nyt käteen. Onneksi. Olin kai ajatellut etten tykkäsi, kirja olisi tusinatositarinaa. Olin erittäin väärässä.

LYHYESTI: Kirjailijan pikkusisko tekee itsemurhan. Ja elävien olisi sitten vaan selvittävä. Suruvuoden päivät kuluvat, vaikka aika tuntuu välillä pysähtyneen.

FIILIS: Haluaisin julistaa tämä tältä istumalta parhaaksi itsemurha-tositarinaksi. Olen lukenut useita. Kirjan arvo on kuitenkin siinä, mitä kukin lukija siitä itselleen saa. Se voi olla lohdutusta siitä että tässä maailmassa myös annaleenahärkösten siskot tekee itsemurhia, mutta luultavammin kuitenkin se ajatusten sekamelska jonka Härkönen näyttää meille. Miten avoimena ja raakana elämä näyttäytyy kuoleman läheisyydessä. Miten hienosti hän osaa siitä kirjoittaa. Kirja on kaunis ja ristiriitainen ja traaginen ja epätoivoinen. Monen mielestä myös ilmeisesti ahdistava - minä en kokenut niin.

Olen pitänyt Härkösestä useiden kirjojen osalta, muidenkin kuin kiistattoman erinomaisen Häräntappoaseen. Jos Heikosti positiivinen oli henkilökohtaista, niin tämä on sitä myös aivan äärimmäisellä tavalla. Jos henkilökohtaisuuden tekee näin hyvin, niin siitä ei voi moittia - tällaiset kirjat kiistatta myös auttavat monia. Kirjan yhteiskuntakritiikki häviää ikävä kyllä surun alle, niin kuin monella surevalla. (Tästä tulikin mieleeni, että tänään suututtaa aivan erityisesti kun asiantuntijat lausuvat yksi toisensa jälkeen, ettei kukaan tehnyt mitään virhettä ennen Sellon joukkosurmaa, vaikka päätekijä oli vuosikaudet pyytänyt apua. Ei tehty mitään virhettä!??!)

Minulla oli tilausta tälle kirjalle. Suosittelenkin tätä niille, jotka miettivät suhdettaan kuolemaan tavalla tai toisella. Itsemurhan tehneiden omaisille ja läheisille suosittelen myöskin, mutta vasta sitten ajallaan. Sitten kun on tämmöisten aika.

TEKSTINÄYTE:

"Ihmisten kanssa oleminen on vaikeaa. Kuulun itse siihen ihmisrotuun, joka möläyttää rehellisen vastauksen 'mitä kuuluu?' kysymykseen. - Kiitos paskaa, mun sisko tappo itsensä just sopivasti joulun alla. Ei mikään erityisen rakentava keskustelunavaus. (...) Onko kuolemasta puhuminen uhkaavaa? Pelkäävätkö he, että jos sellaiseen aiheeseen alkaa paneutua, se sattuu omallekin kohdalle?Uuvuttavaa puhua yhdentekeviä ja ympäripyöreitä asioita, kun en kykene ajattelemaan muuta kuin sinua."

TÄHDET:
Tästä ei voi antaa tähtiä. Sanon vain että suosittelen.

LoMaLoMa

ethän kopio kuvia!

Loma alkoi!

Aah, en oikein tiedä miten päin olisin tässä innostuksessa. Moni on kysynyt että eikö harmita pitää loma näin aikaisin kesällä? Ehkä se harmittaa, mutta vasta sitten heinäkuussa, ei tänään :) Olo on kuin kuvassa - hetki juuri ennen uloshengitystä.

Lapsen loma alkoi mummolassa ja minulla on juuri nyt aikaa. Odotan jopa innolla, että pääsen siivoamaan. Ja saan lukea rauhassa. Ja urheilla. Ja sitten olemmekin lähes 4 viikkoa reissussa. Blogiinkin on luvassa taukoa, mutta sitäkin enemmän päivityksiä sitten juhannuksen jälkeen. Pääsette nojatuolimatkailemaan eurooppaan ja uusia kirjoja on sitten myös runsaasti raportoitaviksi! 

Olisikos muuten vinkkejä kirjatuliaisiksi Ranskaan? Pitäisi olla suomalaista ja suomeksi kirjoitettua. Kyseinen henkilö piti kovasti Siilin eleganssista ja on tykännyt paljon myös Hämeen-Anttilasta.

Vielä en tosin viikkoon aio kadota mihinkään. Ja anteeksi hehkutukseni, se nyt vaan oli välttämätöntä kaiken tämän raatamisen päätteeksi :)

Image 5/2010

Olin vuosikaudet Imagen uskollinen tilaaja ja pidin sitä parhaana Suomessa ilmestyvänä lehtenä. Sitten meni hermo, ei kerran vaan monta monta kertaa ja lopetin tilauksen. Nyt sitten muutaman vuoden jälkeen taivuin kokeilemaan uudellen jonkun hyvin harjoitelleen puhelinmyyjän soittaessa.

En ole ehtinyt lukea lehdestä kuin osan reunoja, mutta en ainakaan kamalasti pettynyt vielä. Kirja-arviot ovat aina kiinnostaneet minua:  Kuukauden kirjaksi oli valittu Kreetta Onkelin  Kutsumus, jota luen parhaillaan. Tiina Lymin Susi sisällä jonotuttaa itseään kirjastossa ja Audrey Niffeneggerin Hänen varjosa tarinasta olen lukenut blogeissa viime aikoina lukuisia arvosteluja. Tiina Raevaaran En tunne sinua vierelläni kirjasta olen lukenut mm. Hesarista ja kirjavinkeistä (kiinnostuin!). Hmm. Kirja-arvio muutamalla rivillä lehdessä on kyllä vaikea alue. Useimmiten niistä löytyy yksi lause, jonka kautta innostuu kirjasta tai saa siitä jonkun käsityksen. Tuppaavat menemään juonenkuvauksiksi, mikä on varsin epäkiinnostavaa - mutta tämmöinen varsin paljon lukeva ei varmaankaan ole heidän ykköskohderyhmänsä.

Kirjakolumni kertoo Margo Jeffersonin Michael Jackson elämänkerrasta (Tapaus Michael Jackson), jonka taannoin lainasin miehelleni, mutta hän ei sitten jaksanut lukea sitä. Kolumnin kirjoittanut Miina Supinen kuitenkin tykkäsi ja minua alkoi harmittaa etten itse lukenut kirjaa.

MUUTA: Kuukauden leffaksi oli valittu "Youth in Revolt" joka tulee ensi-iltaan 18.6.

TÄRPPI: Joskus käyn läpi vanhoja Imageja ja keräilen niistä kirjavinkkejä: silloin löytyy usein monia hyviä jo "unohdettuja" kirjoja.

Geraldine Brooks. Kirjan kansa

Geraldine Brooks: Kirjan kansa
Australia 2008
419 sivua

MIKSI: Leena Lumi valitsi tämän viime vuonna vuoden kirjaksi. Brooks on myös voittanut Pulizerin, ei tosin tästä kirjasta.

LYHYESTI: Lyhyesti? Hmm. Tässä kirjassa on kaikkea. Se kertoo vanhan ja arvokkaan juutalaisen kirjan Haggadan tarinan. Kerronnalla on liittymäkohtia historiaan, mutta se on kuitenkin fiktiivinen.

FIILIS: Kirjojen konservointiin erikoistunut Hanna pääsee tutkimaan Haggadaa: pienten löydösten avulla seurataan kirjan tarinaa aina 1400- luvulle asti. Samalla myös Hannan elämä mullistuu.

Kirjassa on toisaalta Da Vinci - koodi meininkiä, toisaalta suurta historiallista kertomusta ja rakkauttakin ja uskontoa ja vaikea suhde vanhempiin ja jossain määrin myös novellimaisuutta.  Kirjan tietyistä vaiheista poimitut historialuvut ovat kokonaan irrallisia, eikä niihin palata.Pidin myös siitä, että lukija tietää enemmän kuin päähenkilö.

Tämä on erittäin taidokas. Vaihtuvuudesta ja moninaisuudesta huolimatta kirja pysyy hienosti kasassa ja tarina vie mukanansa kauas historiaan ja toisaalta vahvasti tähän päivään, monikultuurisuuden ja -uskontoisuuden jännitteisiin. Brooks osaa yllättää hienosti, vaihdella paikkoja, viedä lukijan mukanaan ja olla ajankohtainen. Kirjan taustoitustyö on täytynyt olla valtava ja herättää ehdottomasti kunnioitusta.

Henkilöhahmot on mielestäni rakennettu hyvin. Pidin monista heistä, vaikka suretti ettei kaikissa tarinoissa voikkaan olla onnellista loppua. Toisaalta kirja ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita. Kyseessä on kuitenkin erittäin hieno romaani, jonka monet käänteet jää kulkemaan mukana.

Tästä tarinasta on jotenkin hankala kertoa kun siinä on niin paljon kaikkea, joten ehdottomasti suosittelen lukemaan sen itse. 

Kirja taustoittaa myös vähän 2. maailmansodan juutalaisvainokatastorifin juuria. Minua kiinnosti ja innosti erityisesti se, miten uskonnoista ja niiden harjoittajien yhteistyöstä puhuttiin. En ole vielä googlannut, mutta arvelisin, ettei kaikki ole olleet ihan tyytyväisiä kirjailijan valitsemaan loppuun haggadan alkuperästä. Minusta se oli loistava. Ja on kyllä käsittämättömän surullista, että vanhoja korvaamattoman arvokkaita kirjoja on poltettu taivaan tuuliin ilman mitään järkeä. Onneksi nykyään on sähkökirjat :)

MUUTA: Aion ehdottomasti lukea Brooksin muutkin kirjat.

TEKSTISTÄ POIMITTUA:
"Kristityt perustavat sotajoukot, muslimit pystyttävät rakennukset, juutalaiset hankkivat rahat."

TÄHDET:
+ + + + (+)

Leena Lumella arvonta! + Rilke

Eli Leena Lumi - blogissa alkoi osallistuminen hienoon arvontaan. Ei tekisi mieli edes linkittää kun MÄ haluan voittaa, mutta kerrottakoon nyt sitten teille muillekin :D

Ja mä oikeastaan jo voitin kun Leena ystävällisesti lähetti minulle "Tahto tahtojen" - runokirjan Rilke käännöksiä (kääntänyt Eve Rehn ent. Kuismin). Tuttavuus on minulle uusi ja oikein kiehtova. Näiden runojen (ja runojen ylipäätään) sanotaan olevan hitaasti aukenevia kun niitä ei meinaa ihan heti ymmärtää. Runojen kääntäminen on myös todella haasteellista kun kaikki merkitykset tulee sanojen vivahteista, tavuista ja äänistä. En osaa saksaa tarpeeksi hyvin lukeekseni näitä saksaksi, mutta arvostan kovasti tällaista käännöstyötä (kirjassa on rinnakkain alkuperäiset ja käännökset, mikä on hienoa ja avointa niille jotka ymmärtävät).

Ensimmäiseltä lukemiselta ihastuin eniten runoon "Sininen hortensia". Taidan julkaista sen täällä toisella kertaa, jonkun hyvän kuvan kera. Kiitos paljon Leena!!