Suomi/Venäjä 2011
190 sivua. Helsinki-kirjat
MIKSI?: Kun täällä meillä päin tulee harjoiteltua naapuruutta venäläisten kanssa päivittäin, niin täytyyhän siitä kertova kirja lukea.
LYHYESTI: Suomalainen pariskunta saa uusrikkaat venäläiset mökkinaapurit Saimaalle.
FIILIS: Kaikenlaisten häirikkönaapurieden jälkeen saapuu pahin mahdollinen katastrofi Leppästen mielestä: venäläiset naapurit. Voiko roskakatokseenkaan mennä enää kuin luotiliiveissä?
Patrakova rakentaa tarinansa leikitellen stereotypioilla. Kyytiä saavat niin suomalaiset kuin venäläisetkin: tässä onkin kirjan ehdoton vahvuus. Kirjailija on Suomessa asuva venäläinen, joten hän tietää mikä tällä puolen rajaa vaikuttaa täysin kummalliselta (esim. roskien lajittelu) ja hänellä on myös riittävästi tietämystä siitä, mikä suomalaisia vastaavasti ihmetyttää rajanaapureissaan. Kumpikaan osapuoli ei pääse loistamaan tässä asetelmassa. Yhteistä löytyy lähinnä viinanjuonnissa, mutta onneksi myös hädässä autetaan. Yksi näkökulma lisää tulee Leppästen tyttärestä, joka vanhempiaan ärsyttäkseen opiskelee venäjää yliopistossa. Päästäänpä tarinassa vierailemaan Pietariinkin varsin rajuin seurauksin.
Kirja on varsin lyhyt ja sopiva välipalakirjasi. Siinä on tavallaan kaksi tarinaa, joiden yhteenliittäminen ei ihan onnistu. Kärjistykset toimivat hauskuuttajina, mutta toisaalta olisin toivonut menemistä pintaa syvemmälle.
(Itse olen vieraillut Venäjällä useasti, tosin pitkälti avustustarkoituksissa, mutta myös lomilla. Tyttäreni aloitti Suomalais-Venäläisen koulun eskarissa. Minulla on venäläisiä ystäviä jne.. SILTI on myönnettävä, että väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja löytyy itseltä ja lähipiiristä vaikka muille jakaa. Niiden niittämiseen tarvitaan paljon lisää kanavia.)
MUUTA: Aihe on ehdottoman tärkeä! Mahtavaa, että Suomessa julkaistaan tällainen kirja. Tuntuu ikävältä luokitella, mutta minä en ainakaan tiedä yhtään venäläisen maahanmuuttajan kirjoittamaa kirjaa tämän lisäksi. Löysin muuten sivuston ruslania.com jossa myydään kirjoja, jotka liittyvät Venäjään tai ovat venäläisten kirjoittamia. Kannattaa tutustua!
JA VIELÄ: Kansi on minusta hauska ja tarkasti kirjalle tehty. Takakantta en sijaan suosittle lukemaan. Ikävä kyllä siinä on taas hyvä esimerkki siitä, miten pieleen takakansitekstin voi kirjoittaa. Kommenteissa Mari A. kertoi lukeneensa kirjailijan esikoisen(?) Tulkki. Onko muut lukeneet sitä?
TÄHDET:
+ + + (+)
Tämä kuulostaa mukavan leppoisalta ja kepeältä, mutta silti sellaiselta, josta voisi jotain oppiakin. Täytyy laittaa nimi muistiin :)
VastaaPoistaKiinnostavaa. Mä luin Patrakovan Tulkki-teoksen ja siitä jäi mieleeni korkokengät venäläisillä naisilla ja niiden puute suomalaisilla naisilla. Oletko lukenut sen teoksen? Oliko tämä samanlainen?
VastaaPoistaMyös tuossa aiemmassa kirjassa oli paljon kyse stereotypioista ja ymmärtämättömyydestä. Ihan mukava välipalakirja sekin. Aina välillä ihmettelen, miksi mun blogiini tulee niin paljon lukijoita kirjailijan nimellä.
Minua myös kiinnostaa venäläisten eläminen Suomessa, kun joka päivä kohtaan heitäkin ;D
Maija - välipalana tämä on hyvä, mutta en tiedä vavistaako tämä enemmän streotypioita kuin murtaa niitä? Suosittelen kokeilemaan kuitenkin!
VastaaPoistaMari A. - mä oon taas lukenut läksyni huonosti: luulin tämän olevan esikoisteos? täytyykin goolata tuota Tulkkia. Muutaman rivin kuvauksen perusteella kuulostaa samantyyppiseltä kirjalta. En tiedä mistä tuo Patrakova olisi niin tunnettu, että haut ohjautuvat blogiisi?
Onhan tässä meidän yhteiselossa opettelua, eilen kaupoilla ei taas voinut olla varma missä maassa itse on :D
Minä sain luettua eilen ja pidin kovasti, paljon enemmän kuin Tulkista. Olen samaa mieltä, että aihe on tärkeä.
VastaaPoistaPatrakova on varmasti lukemisen arvoinen, näin ajattelin kun luin hänen haastattelunsa muistaakseni Kodin kuvalehdessä silloin kun Tulkki ilmestyi. Oletteko lukeneet Anna-Lena Lauren: Hulluja nuo venäläiset TAI Outi Parikka: Äiti-Venäjän aapinen? Luin ne yhdelle kurssille ja tykkäsin kovasti!
VastaaPoistaBlogissani sulle haaste.
VastaaPoistaKuulostaa kivalta kirjalta, tällaisia kulttuurien kohtaamisen iloja ja ihmetyksiä on aina hauska lukea!
VastaaPoistaLurun luvuissakin sinulle tunnustus!
Minä luin Tulkin ihan hiljattain, tavallaan ihan viihdyttävä välipala, ei mitenkään järisyttävä. Mutta tämä vaikuttaa ihan kiinnostavalta, pistän korvan taakse...
VastaaPoistaBlogissani on sinulle vielä yksi tunnustus :)
susa p - jään odottamaan mielenkiinnolla mitä sanot kirjasta! Sulla oli tota vertailupohjaakin :)
VastaaPoistatikru - kiitos vinkeistä! onko nuo enemmän tietokirjoja?
Mari ja luru ja Norkku - KIITOS haasteista!! ihania olette!
Lauren ja Parikka ovat molemmat toimittajia, joilla on pitkä kokemus venäläisestä kulttuurista ja yhteiskunnasta. Kirjat eivät ole kaunokirjallisuutta, mutta eivät mitään kuivia tieto-opuksiakaan. Jotain siltä väliltä. Suosittelen niitä lämpimästi kaikille, joita venäläisyys kiinnostaa tavalla tai toisella. Kirjat avaavat silmiä näkemään myös venäläistä kirjallisuutta :)
VastaaPoista