7. joulukuuta 2010

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia
Suomi 2010
144 sivua, Otava

LYHYESTI: Pakinamaisia kirjoituksia kirjailijana ja miehenä olemisesta.

FIILIS: Jos ja kun pääsee yli siitä, että taas yksi kirja käsittelee sitä miten ah voih onkaan niin raskasta olla ujo kirjailija (ja mies!) niin tämä oli oikein viihdyttävä. Hykertelin monille lauseilla, ajatuksille ja kiteytyksille ihastuneena. Tamminen on minulle uusi tuttavuus ja mielelläni lukisin lisää. Ilmeisesti tämä teos on jonkun asteinen jatko-osa 6 vuotta sitten ilmestyneelle Muistelmat nimiselle kirjalle.

Kirjoitukset liittyvät väljästi toisiinsa, jos ollenkaan. Monet käsittelevät kirjoittamista ja ilmeisesti kirjailijaa itseään antaen tragikoomisuudessaan aidon vaikutelman. Tamminen kertoo siitä, miten todellisuus ja eläminen on ristiriidassa kirjailijanuran kanssa ja muistakin kuluneista ja arkisista aiheista, mutta kirjoittaa myös miten kirjailija joutuu jatkuvasti pelkäämään plagiointia ja toisten aiheiden varastamista. Vaaraan kätketty armollinen puoli osoittautuu todeksi: vaikka kaksi kirjailijaa kirjoittaa tismalleen samasta aiheesta, tulee lopputuloksesta aina eri.

Suosittelen tätä bussilukemiseksi ja siihen väsyneeseen iltaan kun haluaa jotain lyhyttä ja raikasta. Kirjan kanssa on myös tarpeellista kantaa mukanaan alleviivauskynää tai muistivihkoa. 

Haluaisin lainata paljon, mutta lainaan vain yhden.
"Ajatus on pallo tai se on maisema, kolmiulotteinen joka tapauksessa. Lause on jana. Siihen janaan ajatuksen pitäisi mahtua. Menee tunkemiseksi. Niin suoraa asiaa ei olekaan, ettei sitä kirjoittaessa joutuisi vääntämään suoremmaksi."

MUUTA: Kirjan nimi on aivan maino. Kolmella sanalla mielenkiinnon ja uteliaisuuden herättäminen on poikkeuksellista. Parasta on se, että lauseen esiintyminen kirjassa tulee silti yllättäen ja hauskuuttaa.

TÄHDET:
+ + + +

Onko kokemuksia Tammisesta, tästä tai muista kirjoista?

6 kommenttia:

  1. Tunnistin kannen fontista kirjailijan, sillä nappasin Suomalaisen kirjakaupan löytöhyllystä muutama viikko sitten Mitä onni on -kirjan, joka on myös Petri Tammisen kirjoittama. En ole vielä lukenut sitä, mutta nyt odotan vain suuremmalla mielenkiinnolla! :)

    VastaaPoista
  2. En ole lukenut yhtään näistä "kirjailijan-elämä-on-aika-kamalaa"-kirjoista, koska aihepiiri alkaa kieltämättä tympiä jo ennen kuin pääsee edes lukuvaiheeseen. Harmillista sinänsä, koska tämäkin olisi varmaan hyvä kirja, mutta kun ei vaan j-a-k-s-a... :)

    VastaaPoista
  3. En ole (varmaan?) lukenut muita kuin tuon Janninnankin mainitseman Mitä onni on -kirjan, jossa on vähän samoja teemoja ja se legendaarinen ajatus siitä, miksi Suomessa ruokakauppojen ikkunoissa on jättimäisiä hedelmien kuvia... :)

    Pidin siitä. Aion lukea tämänkin. Tammisen kuivakka ja itsensä likoon pistävä huumori tehoaa minuun, vaikka se voi kuulostaa turhalta narinalta lukemattomalle. :)

    VastaaPoista
  4. Janninna - joskus muuten kirjailijat tunnistaa samoiksi juuri tuollaisen kannen fontin perusteella. Joskus nimet sitten muistaa paremmin. Jään odottelemaan arvioitasi kirjasta ja etsin itsekin käsiini lisää Tammista.

    Amma - Onneksi maailmassa riittää kirjoja. Tässä kirjassa tapahtuu se, minkä luulen houkuttelevan lukutoukkia lukemaan näitä kirjoja: eli kirjailijaan ja hänen pakoonsa maailmasta kirjoihin samaistuu välttämättä.

    Ilse - Hauskaa kun jää jokin tuollainen yksittäinen ajatus mieleen. Luulen, että Tammisen lahja ja iskevyys on juuri tuollaisissa havainnoissa maailmasta.

    VastaaPoista
  5. Mulla on tämä kesken, ollut aika kauan. Tulee kivat sakot kirjastoon ;D En osaa jättää kesken, mutta luen hieman harppoen. On ihan hauskaa kieltä, mutta kuten kirjoitit, pitää päästä sen yli, että mieskirjailija voivottelee ujouttaan ja muita juttuja, jotka eivät hirveästi liikuta minua...

    Olen lukenut aiemmin Tammisen Elämiä (-94) ja meni vähän aikaa tajutessa, että tässä on kyseessä sama Tamminen... Elämiä on mininovelleja, ne ovat noin sivun mittaisia ja olen käyttänyt niitä joitakin koulussa - ovat sopivan lyhyitä, ja niitä voi aiheensa puolestakin käyttää. Niissä on esim. ihmisen elämäkerta sivun mittaisena ja sitten oppilaiden on pitänyt hieman täydentää.

    VastaaPoista
  6. Sain vaivoin luettua kirjan tuossa jo kuukausi takaperin. En kiellä, etteikö Tamminen olisi taitava kirjoittaja, mutta minä en päässyt yli tuosta voivottelusta. Tunsin jo suoranaista inhoa tuota päähenkilö kohtaan! Voivoi, on kamalaa olla suomalainen mies, kirjailijakin vielä! Ja se alituinen ujoiden ja nolouden puinti alkoi totaalisesti kyllästyttää! Ja kirjan sisältö.. niin. Oliko sitä?

    VastaaPoista