Suomi 2010
237 sivua
MIKSI: Kaikki puhuu tästä ja ihastuin Onkelin kirjoitukseen kirjassa Me muut.
LYHYESTI: Kirjailijan kutsumuksesta, että onko sitä ja jos, niin onko sillä mitään väliä.
FIILIS: Alku lähtee hyvin, mutta kirja oli kuitenkin pettymys. Onkelin kieli on mahtvaa, lyhyistä lauseista ja niiden yhdistelmistä syntyy suuria oivalluksia. Tarina ei vaan oikein kanna. Aluksi nauratti ja lopuksi olisi tehnyt mieli harppoa.
Onkeli on kiistattoman lahjakas kirjoittaja. Kuitenkin täysin ulkopuolisena kirjallisuus- tai kustantamoalasta miettinyt, että onkohan kirja saanut niin paljon huomiota kirjallisuuspiireissä, koska se kertoo ja kritisoi niitä? Kirjailijan itsesäälinen ruikutus huonopalkkaisuudesta ja syrjäytymisestä - siitä että olisi voinut valita tavallisen elämän, omakotitalon ja asuntolainan ja työpäivät 8-16 - ei herätä niin kauheasti sympatiaa ainakaan minussa. Onhan se toki tavallaan epäreilua, että toinen puurtaa läpi elämänsä teoksia joita kukaan ei lue ja toinen saa valtaisan menestyksen terveyskeskusrunoilla. Tavallaan ei. Kun sen sanoo näin niin se tietysti naurattaa:
"Olisipa minullakin tutkinto ja kuukausipalkka. Olisipa minulla työ, joka tehtäisiin samalla tavalla joka päivä. Nyt kirjottaisin kirjan kirjan perään. Näivettyisin. Ilman apurahoja päätyisin Mannerheimintielle pahvimukin kanssa kerjäämään. Toisin kuin Romanian romaneilla, minulla olisi ikonin tilalla kirja."No kannattahan tämä lukea. Että voi sanoa lukeneensa. Ja toki jos haaveilee kirjailijan urasta. Onkeli on hauska ja raikas ja ainakin vähemmän köyhä tämän kirjoittamisen jälkeen. Mutta tämä on siis fiktiivinen tarina Sanelma Salmisesta ja hänen elämästään kirjailijana.
TÄHDET:
+ + +
Vilkaisen, kirjastosta ehkä löytyisi.
VastaaPoistaEhdottomasti ei minun kirja! Jo pieni lukunäyte sekä arvostelu sisälsi kaiken sen, mikä tökkii minua.Kiitos, että pelastit minut Onkelilta!
VastaaPoistaKuulostaa kiinnostavalta ja kovin raadolliselta. Minäkin ihailen Onkelin tyyliä.
VastaaPoista