Me muut.

Me muut. Kirjoituksia yhteiskuntaluokista.
Toim. Hiidenheimo, Lång, Ritamäki & Rotkirch
Suomi 2009
268 sivua

Kirjaan ovat kirjoittaneet oman artikkelinsa useat kirjailijat ja vaikuttajat, kuten:  Maria Björnberg-Enckell, Sofi Oksanen, Merete Mazzarella, Arne Nevanlinna, Markus Drake, Monika Fagerholm, Tuomas Nevanlinna, Kjell Westö, Kreeta Onkeli, Henrika Ringbom, Kaarina Hazard, Leo Löthman, J. P. Roos, Roy Michelsson, Niklas Herlin, Fredrik Lång, Sauli Niinistö ja Merja Virolainen.

Joitain kirjasta nousevia ajatuksia:
1) luokkaeroista/jaosta on vaikea puhua. Kukaan ei halua kuulua mihinkään luokkaan.
2)  onko luokkia edes enää olemassa tai onko niillä merkitystä? (eikö toisaalta puhuta myös kasvavasta elintasokuilusta?)
3) jos luokkia on, niin löytyy monia perusteluja sille, miten niitä ei voi määritellä varallisuuden perusteella. Toisaalta on myös näyttöä, että varallisuudella on oma merkityksensä luokkajaossa.
4) muita luokitteluperusteita: sivistyneisyys tai sen puute, (koulutus), välittävät - piittaamattomat (ilmastonmuutos, syvenevä elintasokuilu, energiapula jne.) ulkomaalaisuus, terveys, kulttuuriharrastukset, asuinalue, ruotsinkielisyys jne.
5) on olemassa myös köyhiä suomenruotsalaisia (!!!!)

Tällaisessa kirjassa samaistuu niihin, jotka muistuttavat eniten itseään. Toisaalta melkein kaikki kirjoittajat ovat kirjailijoita, mitä en itse ole. Minua ärsytti ruotsinkielisten ja ns. ylemmän keskiluokan taustaisten suuri osuus kirjoittajissa, mutta toki se on myös ymmärrettävää. Kirjan artikkelit ovat epätasaisia. Vaikuttaa siltä, kuin kirjailijoille olisi annettu artikkelin aiheeksi "yhteiskuntaluokka elämässäsi" ja näin saadut materiaalit printattu editoimatta kirjaksi. Ihan kiinnostavia juttuja, mutta pyrkimys jää vähän epäselväksi.

PARHAAT ARTIKKELIT:  Minna Lindgren, Reetta Onkeli, J.P. Roos, Merja Virolainen, Niklas Herlin (ehkä sen takia, että luin vasta Koneen ruhtinaan) ja itsellenikin yllätykseksi: Sauli Niinistö.

LUKUNÄYTE: Minna Lindgrenin artikkelista: "Taiteilijat ja tutkijat, entinen sivistyneistön sisällöntuottajatiimi, ovat valuneet modernissa luokkaliukumäessä ylimmän kerroksen erkkeriasunnoista jätekuilua pitkin kellariin. Siellä he ovat harvojen duunarien kanssa sulassa sovussa. Muusikko elättää itsensä jakamalla postia, taidemaalari museon vahtimestarina. Tutkija ajaa taksia, näyttelijä siivoaa yliopiston käytäviä ja suomentaja toimii puhelinmyyjänä."

MUUTA: Suomessa aiheesta ei ole juurikaan julkaistuja kirjoja. Se toinen, tämän lisäksi, jota suosittelen aiheesta kiinnostuneille on: 
Laura Kolbe ja Katriina Järvinen: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa

TÄHDET:
+ + +
(tuntuu hassulta antaa tälle tähtiä, mutta menköön nyt vanhasta tottumuksesta)