Yhdysvallat 2008
301sivua
MIKSI: Olin lukenut kirjasta useita positiivisia arvioita, mutta en oikeastaan odottanut tältä mitään.
LYHYESTI: Guernsey-saaret, II-maailmansota ja kirjojen tervehdyttävä vaikutus.
FIILIS: On jotenkin vaikea saada hyppysiin, että mikä tässä kirjassa on niin äärimmäisen viehättävää. Ainakin tykästyin todella päähenkilöön, kirjailija Julietiin.
Kirja koostuu kauttaaltaan kirjeistä, joita on kirjoitetttu Julietille ja joita hän kirjoittaa muille. En muista onnistunutta "kirjekirjaa", mutta tässä rakenne toimii erinomaisesti. Minun on pakko myöntää etten edes tiennyt koko Guernsey-saaren olemassaolosta, joten taustahistoriakin kiinnosti. Selvisi, että Guersnsey-saari oli Saksalaisten miehittämä sodan ajan ja paljon ikävää tapahtui.
Varmaankin minua suuresti ihastutti se, että kirja kertoo synkistä asioista niin kepeästi eikä kuitenkaan yhtään vähättele kauheutta. Keskushahmoksi muodostuva Elisabeth on jonkinlainen kaikkien haavekuva sodan todellisesta sankarista, traaginen tarina rohkeasta naisesta, jota mikään ei lainnistanut miehityksen aikana eikä vielä keskitysleirilläkään.
Kun tähän yhdistetään kirjallisuuspiiri, joka perustetaan pakosta ja sattumalta ja tuntemattomat ihmiset joiden elämät liittyvät yhteen peruuttamattomasti muodostuu sydämeen käyvä kokonaisuus. Kirjassa on sopivassa suhteessa monenlaista: rakkautta, draamaa, jännitystä, epätoivoa ja toivoa. Kirjat toivat toivottomuuteen valoa ja jokainen perunankuoripaistos- kirjallisuuspiirin jäsen koki tuon lohdun eri tavoin.
Ehkäpä samaistun siihen, että kirjat tuovat minullekin lohtua, vaikka omat surut ovatkin ihan eri kategoriassa sodan kauhujen kanssa. Ja mietin myös, että kirjeistä syntyvä ystävien verkosto on oikeastaan hyvin samanlainen kuin bloggauksessa syntyvät ihmissuhteet! Tai ainakin voisi olla.
Jos tarinaa tarkastelisi oikein kriittisesti ja etsisi siitä ennalta-arvattavuutta ja kliseitä, niin niitä toki löytyy. Minä luin ilman, että mikään häiritsi minua ja tästä muodostui juuri nyt aivan ihana lukukokemus.
ERITYISTÄ: Kirjailija Shaffer kuoli ennen kuin sai kirjan aivan lopullisesti muokattua. Hänen siskontyttärensä Annie Barrows viimeisteli kirjan.
TÄHDET:
+ + + + +
Minua ensin häiritsi se kirjemuoto, mutta yhtäkkiä olin jutun imussa ja samaistuin vahvasti Julietiin, joka oikeastaan pakeni saarelle epäkiinnostavaa kosijaansaa. Lopulta kirjassa ei häirinnyt yhtään mikään ja kun mukaan tuli oikean historiallisen tragedian kosketus, olin mennyttä.
VastaaPoistaTämä kirja on sekä viehättävä ja kiinnostava lukea että myös suuri tragedia. Ylimääräiseksi plussaksi voi laskea vielä sen,että kansikin on hämmästyttävän onnistunut.
Minusta piti tulla hissanope ja olen lukenut mm. Grimbergin Kansojen historian koko sarjan! Silti en ole ikinä ennen kuullut tämän saaren tapahtumista, mutta jäihän sitä muitakin tarinoita sota-ajoilta hukkaan ja niitä voi tulla pintaan vieläkin.
Mukava yhteenveto sinulla, Anni!
Mäkään en ollut kuullut koko saaresta aiemmin, mutta kirjasta syntyi halu käydä saarella. Mutta jos se ei olekaan sellainen kuin kirjassa...
VastaaPoistaLeena - kivaa olla kanssasi samaa mieltä tästä kirjasta :) Itsestänikin tuntuu että olen lukenut sodasta "kaiken mahdollisen" ja aina huomaa kuitenkin vain raaputtaneensa pintaa...
VastaaPoistamarjis - minun ystäväni oli käynyt siellä! Vaikutti samanlaiselta kuin kirjassa... mutta ihmiset aina tekevät paikan, joten en tiedä olisi matka niin viehättävä.
Hienosti kirjoitettu arvio, jolla onnistut tavoittamaan kirjan fiiliksen niin täysin! Minuakin kirjeromaanimuoto häiritsi alussa, mutta lopulta pidin siitä. Perunankuoripaistos tuntuu raikkaalta ja lämpimältä kuin tuulisen aurinkoinen päivä saarella pitäen kuitenkin sisällään sodan kaikki kauheudet.
VastaaPoistaMinulla oli ennakkoon paljonkin mielikuvia Guernseyn saaresta, koska eräs suomalainen ystäväni asuin ja työskenteli siellä aikanaan. Häneltä kuulin tarinoita saaresta sekä näin kuvia. Tämä ehkä osaltaan helpotti sisäänpääsyä saarelaisuuteen. (Ja muistelen, että Nicole Kidmanin tähdittämä "The Others" tapahtui tällä tai jollain muulla kanaalisaarella)
No nyt ehkä muutan mieleni ja sittenkin luen tämän, jos tulee vastaan. Olen kuullut hyvää ja sitten vähemmän mairittelevaa. Ja tuo kansi... se näyttää ihan vääränlaiselta. Hmm, sanonko? No, okei, viihteelliseltä. :)
VastaaPoistaLumiomena - en ollenkaan muista että The others ois ollut noilta saarilta?!? jännittävää mihin sitä huomiotaan kiinnittää.
VastaaPoistaIlse - kirja on jokseenkin viihteellinen. Tämä voi olla myös semmoinen kevyehkö välipala raskamman lukemisen ohessa. Minulle tämä avautui nyt valloittavana, vaikkei mikään "suuri" kirja olekaan.
Tarkastin juuri The Othersin (kaikkea sitä ihminen saakin aikaan työpäivänsä aikana!): Se sijoittuu Jerseyn saarelle, joten kanaalisaarilla liikutaan. Leffassa on hieno tunnelma.
VastaaPoistaTämä on lukulistalla, uskoisin pitäväni. Minusta kirjemuoto on usein ihan hyvä ratkaisu. Esim. Lionel Shriverin mahtavassa Poikani Kevinissä kirjemuoto teki muuten raskaasta aiheesta sopivan kevyen. Ehkä mieltymykseni johtuu osittain sosiaalihistorian (mikrohistorian) opinnoista ja mieltymyksestä päiväkirjoista ja kirjeistä koottuihin elämäkertoihin.
VastaaPoistaNiinkö tuo pitänee uudestaan lainata. Oli se jo pitkään yöpöydälläni, mutta kirjemuoto häiritsi kovasti, enkä saanut luettua alkua pidemmälle. Jospa tämän innolla :)
VastaaPoista