Yhdysvallat 2004
ei ole nyt kirjaa tässä, mutta n.620sivua
LYHYESTI: Perheen syöpään sairastunut lapsi tarvitsee yhteensopivan luovuttajan. Vanhemmat saavat tehtailluksi tämmöisen sisaruksen lääketieteen keinoin. 13-vuotiaana Anna päättää, ettei luovuta enää mitään siskolleen ja hakee itsemääräämisoikeutta oikeudessa. Koko perhe on hurjassa kriisissä isosiskon tehdessä kuolemaa ja muun perheen istuessa oikeussalissa.
FIILIS: Kuten mainitsin, olen keksinyt Picoultille ihan oman kategoriansa, eli "vakavahenkinen chic-lit". Luin aiemmin "19 minuuttia" ja hämmennyin miten kepeästi voi kirjoittaa kouluammuskelusta. Tämä ei ollut aivan yhtä hyvä, mutta välipalakirjana ihan oivallinen. Anna on minusta vähän liian pikkuvanha ja perheen sekä kirjan henkilöt muutenkin vähän liian sterotyyppisiä. Juoni on jokseenkin ennalta-arvattava, loppu vähän överi jne. MUTTA kyllä tämän lukee oikein mielellään. Picoultilla on taito kirjoittaa vahvasti eteenpäin vievää tekstiä, sekä upottaa hauskoja oivalluksia yllättäviin kohtiin. Kirja ei myöskään saarnaa mihinkään suuntaan.
MUUTA: Picoult kirjoittaa siis tämmöisistä vakavista aiheista ja hänellä on varsin laaja tuotanto ja suosio omassa genressään. Häneltä on suomenettu tämän lisäksi 2 kirjaa, eli tuo "19 minuuttia" sekä "Koruton totuus". Varmasti luen senkin jossain kohtaa. Tästä on tehty myös leffa.
Ootteko muut lukeneet Picoultia?
TÄHDET :
---------------------
Luin "Punaisen mekon" eilen, siitä lisää myöhemmin.
Tuo keksimäsi kategoria on oikein osuva. Luin tuon Sisareni puolesta ja se oli viihdyttävä ja eteni sujuvasti, vaikka aihe olikin rankka.
VastaaPoistaTuo Koruton totuus ei kuitenkaan jaksanut pitää otteessaan yhtä tehokkaasti, vaikka kurkistus Amishien elämään periaatteessa olikin ihan kiinnostavaa.
en nyt sitten kiirehdi tuon koruttoman totuuden kimppuun. joku noista ei-suomennetuista vois olla ihan jees kanssa: "change of heart" on ollu NYTimesin best sellerinä ja esim. "handle with care" on aiheeltaan ihan kiinnostava.
VastaaPoistaKiva mari kun löysit tänne ja jätit kommentia - täytyykin tutustua sun blogeihin!
Picoult kirjoittaa viihdyttävästi ja vaikka kirjat tiiliskiviä onkin, ne lukee ahmimalla. Pakko kai minunkin on Picoult-faniksi ilmottautua :)
VastaaPoistaMulla on pari Picoultia (englanniksi) odottamassa, mutta en ole saanut aloitettua ehkä juuri siksi, että en ole ollut varma onko ne pelkkää hömppää (kansikuvat vihjaa vähän siihen suuntaan) vai "vakavaa" kirjallisuutta. Ehkä kokeilen kuitenkin jossain vaiheessa :-)
VastaaPoistaRachelle: olen samaa mieltä - minusta kannattaa tarttua picoultiin kun kaipaa taukoa "vakavammista" kirjoista. Viihdyttävyydessä Ja sujuvuudessa ovat varmoja, vaikkei mitään merkkiteoksia olekaan.
VastaaPoistaReetta Karoliina: onhan ne hömppää, mutta luettavaa sellaista :) suosittelen kokeilemaan ku tulee sellainen hetki. Sen 19minuutia mun mieskin luki mikä on jo ihan hyvä suositus.