19. marraskuuta 2011

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet
- matkoja aikaan ja taiteeseen
Suomi 2011
169 sivua. Kirjapaja

MIKSI?: Björkman kiinnostaa ja välillä kaipaa pysähdystä romaanipinon realismista ja seikkailuista.

GENRE: Kirjallista (ja kristillistä) meditaatiota.

LYHYESTI: Kirjailijan mukana katsomassa taidetta ja tarkastelemassa vähän elokuvaa ja kirjallisuuttakin - niiden hengellistä ulottuvuutta.

FIILIS: Tämän kirjan esipuhe puhuu kolmannesta syntiinlankeemuksesta. Se voi kuulostaa terminä vieroksuttavalta, mutta on paras tiivistelmä mitä olen tästä ajasta aikoihin lukenut. Kyseessä on "hengellisen muistin menetys".

Björkman lainaa Rainer Maria Rilkeä viime vuosisadan alusta: "Onko mahdollista, että keksinnöistä ja edistysaskeleista, huolimatta kultuurista, uskonnosta ja maailmanviisaudesta on jääty elämän pintaan? Onko mahdollista, että vieläpä tämä pintakerros, joka toki sentään olisi ollut jollekin jotakin, on verhottu jollakin uskomattoman ikävän näköisellä, niin että se alkaa näyttää sellaiselta kuin salongin huonekalut kesälomalla? Kyllä se on mahdollista."

Björkman vie lukijan maisemaan, jossa ei ole verhottuja huonekaluja - siellä taide erotetaan viihteestä. Sisällöstä suurin on pintaa syvemmällä ja hengellistä. Kirja sinällään on hajanainen tutkielma taiteesta, muistoista ja oivalluksista. Se sisältää paljon lainauksia. Kirjailijan useat havainnot värittyvät ortodoksisen perinteen kautta ja hän nojaa myös vahvaan teologiseen tuntemukseen. Kirja on hengellinen ja vahvasti kristillinen.

Pidin kirjan rauhallisesta temposta, tuttavallisuudesta ja viisaudesta. Samaistuin siihen, miten taideteoksen edessä voi kokea sielullisen järkytyksen tai miten kirjaa lukiessa voi tuntua kun päälleni valutettaisiin puhdasta, kirkasta vettä. Teokset tai kirjat eivät ole samoja mistä kirjailija kertoo, mutta Henki on.

MUUTA: Björkmanilta on julkaistu myös Valkoista valoa 2007.

TOISAALLA: Tämän luki äskettäin myös Minna ihanasta Ilselästä.

TÄHDET:
+ + + +
(Mahdoton tehtävä tähdittää tämmöistä, mutta teen sen silti.)

3 kommenttia:

  1. Minäkin haluaisin lukea tämän, sillä Hannu-Pekka Björkmanissa jo pelkässä olemuksessaankin jotain tavattoman viisasta ja rauhoittavaa. Lisäksi tämän kirjan teemoissa on paljon kiehtovaa: taide, kirjallisuus, elokuvat, rauhallisuus.

    Ortodoksinen perinne (vaikkei kirja sinänsä ortodoksiteos ilmeisesti olekaan, mutta viittailee sinne suuntaan) kiinnostaa minua myös aika paljonkin, koska isänäitini oli ortodoksi ja nyt minulla on ilo olla ekaluokkalaisen ortodoksitytön kummi. :)

    VastaaPoista
  2. Minä taas arvon tämän ja yhden toisen Kirjapajan kirjan (joulurauhan julistuksesta kertovan) kanssa, kumman ostaisin vanhemmilleni jouluksi. Mitä enemmän tästä kuulen, luulen, että lahjakirja on tämä - tai sitten pitää antaa molemmat.:)

    VastaaPoista
  3. katja - se on hassua että joku osaa kirjoittaa "rauhottavasti", mutta Björkman tosiaan osaa. Ja kirja ei ole mitenkään allviivatun ortodoksinen, mutta tulkinnoissa on selvästi sen perinteen kaikuja enemmän. lue ihmeessä tämä!

    jenni - ihana kun joku osaa jo miettiä joululahjoja!! hmm. mietin tätä lukiessa, että onko tämä kuitenkin enemmän miesten kirja. että ne kuvat ja sanat joista puhutaan iskee paremmin miehen sieluun? en tiedä. tämä on kyllä ihana lahjakirja johon palata ja kuvatkin on hienoja (vaikkakin pieniä)

    VastaaPoista