1965. Suomalaisen kirjallisuuden seura.
256 sivua
MIKSI?: Mieheni rakastaa tätä kirjaa. Enkä kyllä ihmettele miksi. Katjan satuhaaste innosti palaamaan näihin.
LYHYESTI: "Jälleen he suutelivat toisiaan ja elävät vielä tänäänkin, elleivät ole kuolleet."
FIILIS: Nämä ovat aivan hulvattomia klassikoita. Alussa ei voi koskaan tietää minne juttu päättyy. Ihan oikeasti on mahdotonta arvata. Jossain määrin näistä tulee mieleen Liisa Ihmemaassa - mutta siinä minua on joskus turhauttanut se, ettei mikään kerronnallinen sääntö pidä paikkaansa eli missä kohtaa tahansa voi tapahtua mitä tahansa epäloogista. Näissä lukijana kuitenkin nautin yllätyksellisyydestä. Sadut ovat erillaisia ja vaihtelevan mittaisia omia kokonaisuuksia.
Nämä viihdyttävät, pistävät miettimään, naurattavat, hämmästyttävät ja kauhistuttavat. Mitäpä sitä muuta hyvältä kirjallisuudelta vaatimaankaan?! Satuina mietin, että en taitaisi lukea näitä kaikkia 6v:n kanssa, sen verran arveluttavia jotkut kertomuksista olivat (Vai mitä sanotte iltasadusta nimeltään "Arkkuun pantu poika", "Mustalainen taivaassa ja helvetissä" tai "Kolme hullua"?) Useassa sadussa esiintyy Jeesus.
MUUTA: Kirja sisältää 43 satua ja niiden sanotaan muistuttavan monia suomalaisia kansansatuja. Itse olen elänyt niin vähän satujen maailmassa, että en tällaisia yhteyksiä osaisi paljoakaan huomioida.
Nämä ovat tutustumisen arvoisia klassikoita! Suosittelen! Unkarilaisia kansansatuja on julkaistu myös nimellä Puolitoistavuotias kuninkaanpoika (1981). Onko teillä näistä kirjoista kokemuksia?
Mahtavaa, tämähän on etsittävä käsiin! Rakastan Suomen kansan satuja.
VastaaPoistaKiva, että osallistuit haasteeseen ja vielä näin kiinnostavalla kirjalla. En tunne unkarilaisia kansansatuja, mutta olen samaa mieltä siitä, etten niitä eskarilaiselle lukisi - tai ainakin joutuisin sensuroimaan melkoisesti. :)
VastaaPoistaPaula - etsi ihmeessä! Minäkin meinasin etsiä tuon Puolitoistavuotias kuninkaanpoika - kirjan miehelle joululahjaksi.
VastaaPoistaKatja - Kiitos! nuo ovat tosiaan vähän isompien satuja.
Ei ole minulle tuttu. Sensuurin tarvetta taitaa tosiaan olla ainakin satujen nimien perusteella ;) Tulee mieleen omasta hyllystä löytyvä satukirja (en muista koskaan nimeä), jossa on melkoisen pelottavia satuja ja kuvia. Ei ihme, että Stephen King on suosikkikirjailijani kun erilaiset kauhutarinat ovat ihastuttaneet jo lapsena!
VastaaPoistavillasukka: mun tytö on kanssa ihan oudon viehättynt kummitus yms. tarinoihin. mä taas en ole koskaan oikein innostunut Kingistä, enkä kauhusta muutenkaan. En tiedäonko nuo tuossa kirjassa oikeastaan pelottavia vai vaan vähän erillaisia kuin perinteiset sadut :)
VastaaPoistaUnkarilaisia kansansatuja oli minun vakiolukemistani noin 10-vuotiaana. 1970-luvulla ei tainnut fantasia olla vielä muodissa, mutta nää sadut oli – ah, niin ihanan pelottavia! Ja tuo kansi!
VastaaPoistaEn ole vielä ehtinyt tähän, mutta tulin kertomaan, että blogissani on haaste sinulle! :-)
VastaaPoista