Chris Cleaven tapaaminen alkoi keskustelulla siitä, olimmeko me bloggaajat pitäneet hänen kirjoistaan. Ja olimmehan me. Cleave kertoi saaneensa elämänsä kauheimman arvion englantilaiselta bloggaajalta. Hän toivoikin, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa blogeissakin.
Olen periaatteessa samaa mieltä. Useimmiten blogeissa näkeekin kiittäviä arvioita, koska suurin osa meistä lukee viihtyäkseen ja ns. huonot kirjaa tulee jätettyä kesken tai unohdettua vähin äänin. Itse olin kuitenkin juuri samana päivänä tehnyt 2,5 tähden arvion Anna-Leena Härkösen kirjasta ja tunsin omantunnon piston.
Tuleekin mieleeni kaksi periaatetta, jolloin kirjasta ainakin saa sanoa negatiivista:
1) Kirjailija on laajalti tunnettu ja luettu. Yksi arvio sinne tai tänne ei hetkauta mihinkään suuntaan.
2) Kirja on kovasti suosittu ja hypetetty, mutta siitä tulee itselleni pettymys.
Olisiko vielä joku muukin tilanne?
Olen myös miettinyt esim. esikoiskirjailijoita, joiden kirjat jäävät lähes kokonaan vaille huomiota (tosin eipä sellaisia kirjoja tule usein itsekään löydettyä). Mutta olisiko parempi, että niistä yrittäisi sanoa jotain, vaikka se ei olisi positiivista? Onhan se varmasti niinkin, että kirjasta voi kertoa rakentavasti, siis kertoa mistä piti ja mistä ei ja jättää vaikka tähdet antamatta?
Mitä mieltä olette?
Totta kai negatiivisiakin asioita saa sanoa, ja pitääkin sanoa, kunhan vain esittää kritiikkinsä asiallisesti.
VastaaPoistaKaikki lukemani bloggaajat ovat sitä paitsi kilttejä ihmisiä, jotka aina yrittävät sanoa myös jotakin kaunista kirjasta, vaikka eivät siitä olisi niin kovasti pitäneetkään. Kuka edes lukee kirjaa loppuun, jos ei pidä siitä lainkaan, kun ei siitä lukemisesta kuitenkaan saa mitään rahallista korvausta? Ehkä joku masokismiin taipuvainen.
Hankala, mielenkiintoinen ja tärkeä aihe. Itse liputan rehellisyyden puolesta. Olen kirjoittanut aika paljonkin negatiivisia arvioita, jos sellainen kirja on kohdalle osunut. Blogini alkuaikoina olin hyvinkin suorasanainen. Sitten kun lukijoita alkoi tulla lisää ja ymmärsin, että esimerkiksi kirjailija itse saattaa hyvinkin lukea kirjoitukseni muutuin tarkemmaksi ja (mielestäni) ammattimaisemmaksi arvioissani.
VastaaPoistaYritän olla kritiikissäni rakentava ja tehdä selväksi, että kyseessä on minun subjektiivinen mielipiteeni ja mieltymykseni. Vanhempia klassikkoja ruotiessa voi olla ronskimpi, kirjailija itse kun ei kritiikistä enää masennu :)
Kirjailijan kannalta on tietysti epämiellyttävää saada negatiivista palautetta, mutta toisaalta jo kirjablogiin "pääsemistä" voi tuntemattomampien kirjailijoiden kohdalla pitää myönteisenä.
Minusta olisi aika tylsää arvioida kirjoja tai lukea toisten arvioita, jos ne olisivat aina pelkästään kiittäviä. Jotakin olennaista jää mielestäni puuttumaan kirjallisesta keskustelusta, jos kaikki vain huokailevat ihastuksesta. Ja kun nyt ajattelen asiaa tarkemmin, olisiko kirjailijan kannaltakin parempi arvioida kirjaa kriittisesti ja selittää, että tästä ja tästä en pitänyt kuin vaieta kirja kuoliaaksi? Joku muuhan saattaa kielteisenkin arvion perusteella kiinnostua kirjasta! (olettaen tietenkin, että arviossa on joku taso, eikä arvio ole tyyliä "tämä on ihan p***a, älkää missään nimessä lukeko!" ;)
Ohoh! Hämmentävää, että kansainvälisesti menestynyt kirjailija ottaa nokkiinsa jonkun bloggaajan tekstistä ja toivoo bloggaajien olevan hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Periaatteessa minusta jokaisesta julkaistusta kirjasta luulisi keksivän jotain hyvää, vaikka että "höttöisen huumorin ystävät saattaisivat pitää tästä" tjsp., ja muutenkin voi keskittyä enemmän teemoihin jos kerronta takkuaa tms. Mutta varsinkin laajasti hypetetyistä kirjoista on aiheellistakin osoittaa heikkouksia, jos sellaiseen on tarvetta.
VastaaPoistaAinoastaan jos kyseessä olisi joku (ei hypetetty) esikoisteos, niin en kyllä kehtaisi lytätä. Vaikka kuten sanoit, negatiivinenkin arvio voi olla hyvää julkisuutta, jos mitään muuta julkisuutta ei saa. Sitten tässä on sekin puoli, että jos on täysin amatöörikriitikko, saattaa "kritisoida väärin" eli tulkita ihan metsään ja sillä perusteella lytätä epäoikeudenmukaisesti (siis oikeita ja vääriä tulkintoja on, kirjallisuudessakin!). Eli jos ei pidä kirjasta, voi toki sanoa, että nyt ei napannut syystä että, mutta ei jos haukkuu kirjailijaa kielitaidottomaksi koska tämä on tarkoituksella jäljitellyt vaikka lapsen/maahanmuuttajan kieltä niin silloin arvostelija tekee virheen.
Minusta Onnen tunti -arviosi oli hyvin perusteltu ja asiallinen, älä ihmeessä jätä sellaisia kirjoittamatta!
Tämä kuulostaa melkein kornilta, mutta luen todella mielenkiinnolla myös sellaisia "en todellakaan pitänyt" -arvioita, jos mielipide on hyvin perusteltu. Myönnän kyllä, että ketään nuorta suomalaiskirjailijaa en uskaltaisi kovin kovasanaisesti ruveta lyttäämään, muta olen todella yllättynyt tuosta kirjailijan reaktiosta yksittäisen bloggaajan kommenttiin.
VastaaPoistaMielestäni olisi vähän hassua, jos aina kaikista kirjoita olisi vain hyvää sanottavaa, vaikka totta kai suurimmasta osasta on enimmäkseen hyvää sanottavaa. Kaikki yrittävät varmasti kuitenkin valita luettavakseen kirjoja joista pitävät.
Olen Marian kanssa 100 % samaa mieltä! Miten edes kehtaa sanoa, että vain kehuja saa kirjoittaa?? Lehtikriitikoita ei voi suitsia, niin yritetään edes sitten bloggaajia, vai?? Olisipa ihanaa, jos voisi itsekin määrätä, että minusta saa ajatella tai ainakin kirjoittaa vain mukavia asioita. Ei kuulkaa onnistu! Rehellinen saa ja ehdottomasti pitää olla, mutta perusteltava on myös. Jos ei jostain pidä, kerrotaan, mistä pitämättömyys johtuu. Syyhän voi olla aivan kirjan ulkopuolellakin. Blogeissa on sana vapaa, se minusta on ihan ykkösperiaate. Erikseen on sitten tarkoitushakuinen lyttääminen tai haukkuminen, mutta sellaista en ole vielä löytänyt.
VastaaPoistaHuh, oli ikävä kuulla että Cleave suhtautui kielteiseen blogiarvioon tuolla tavalla...
VastaaPoistaOlen kovasti miettinyt tuota saako haukkua -juttua, koska kirjoitan aika usein ainakin jotain negatiivista kirjasta. Sellaisistakin, joista olen pitänyt, löytyy ärsyttäviä puolia. Niistäkin kertominen kuuluu lukukokemuksesta kertomiseen ainakin minun sabluunassani.
Toisaalta huolestuttaa ajatus, että joku kirjailijaparka sitten ahdistuu kauheasti juuri minun juttuni takia. Mutta ajatelkaa tätä... Ei kai kukaan kirjailija voi olettaa, että jokainen lukija tykkää hänen tekstistään? Että se on jokaiselle aivan mahtava lukukokemus?
Tällaiset amatöörimäiset kirjablogit, jollaisia lähes kaikki suomalaiset kirjablogit ovat, kertovat tavallisten kirjallisuuden harrastajien lukukokemuksista.Vaikka voittopuolisesti kokemukset ovat positiivisia, onhan siellä väkisinkin negatiivista seassa. Jokainen lukukokemus on henkilökohtainen... ja peesaan Ammaa, joskus kielteinen juttu saa kiinnostumaan kirjasta.
Ehkä kirjailijan pitäisi yrittää, negatiivisen jutun lukiessaan, nähdä siinä tilaisuus oppia jotain uutta siitä, miltä hänen tekstinsä voi jonkun yksilön silmissä näyttää? Ja muistaa, että bloggaaja ei puhu kuin omasta puolestaan - hän ei edusta mitään kirjalliskulttuurista valtaeliittiä tai massaliikettä.
Argh. Saan tästä taas unettomia öitä. Mutta uskon kyllä, että monet kirjailjat arvostavat enemmän rehellisiä kuvauksia lukukokemuksista kuin tyhjää makeilua. En tiedä pettääkö muisti, mutta luulen että tästä on jossain blogissa tänä vuonna keskusteltukin. Sallan lukupäiväkirjassa?
Olen samoilla linjoilla kuin te muut eli kyllä kritiikkiä pitää saada esittää. Mihin suuntaan kirjallinen keskustelu menee, jos kaikki ihastelevat kaikkia kirjoja tai jos blogeissa kirjoitetaan vain kirjoista, joista on pidetty? Mutta tietenkin kritiikin pitää olla perustelua, rakentavaa ja asiallista.
VastaaPoistaMinä olin samoilla illallisilla kuin Anni. Mielestäni Cleave _ei_ ottanut asiasta lainkaan nokkiinsa, vaan hän vitsaili. Hänhän sanoi kuitenkin ilahtuneensa kritiikistä Hänen pohdintaansa samasta aiheesta voi lukea täältä
VastaaPoistahttp://www.guardian.co.uk/books/booksblog/2011/feb/21/writers-met-bloggers-lunch
Olen myös hieman eri mieltä siitä, ettei kirjablogeissa uskalleta arvostella kirjoja kielteisesti. Toki suurin osa bloggaajista - minä ainakin - lukee sellaisia kirjoja, joista pitää. Vaikea niitä on mennä moittimaan. Mutta olen huomannut, että suurin osa kirjoittaa arvioissaan myös loistavan teoksen negatiivisista piirteistä: nostaa esiin vaikkapa ontuvan henkilökuvauksen, kielen ongelmapiirteitä, pieniä yksityiskohtia. Hyvästäkin kirjasta voi näitä löytyä. Ja jokainenhan saa kirjoittaa blogiinsa mitä haluaa.
Luulen, että nyt ilmassa on ollut hieman painetta kirjabloggaajia kohtaan kirjoittaa negatiivissävytteinen arvio. Sitä varten voisi toki lukea jonkun huonon kirjan ja "kalastella" pisteitä siitä, että uskaltaa haukkua jonkun. Mutta olisiko se sen arvoista? Itselleni ei. Olen sitä kyllä miettinyt. :)
Itse lopetan mielestäni huonot kirjat yleensä kesken muutaman ensimmäisen luvun jälkeen enkä osaa niistä blogatakaan. Olen tosin tuonut muutamia kahden tähden kirjoja blogiini, joista yksi oli kotimainen esikoiskirja (Elina Tiilikan Punainen mekko), josta en sitten millään pitänyt. Koetin silti löytää kirjasta hyvääkin.
Mielestäni on taito tarkastella kirjaa monelta kantilta. Huikeassa kirjassakin voi olla sellaista, josta ei pidä ja heikommassa kirjassa paljon hyvää ainakin teemoissaan tai siinä, että kirja auttaa joitakin.
Yleensä tällaisia bloggaa-vain-jos-on-hyvää-sanottavaa -tyyppejä (usein firmojen edustajia) vaivaa täydellinen sosiaalisen median ymmärryksen puute. Periaatteessa haluaisin olla armollisempi kirjailijalle kuin bloggaajia markkinointikanavana käyttävälle puulaakille ... Mutta mutta. Blogi - ainakaan omani - EI ole mainoskanava millekään. Itse kirjoitan kaikesta, minkä luen, ja jos jotain vihaan, kirjoitan siitäkin. Myönnän, kirjoitan pehmeämmin jos otaksun kirjailijan mahdollisesti lukevan postaukseni, mutta silloinkaan en kirjoita muunneltua totuutta. Jos kirjailija ei tätä kestä, hänen kannattanee selata vain kustantamonsa mainoslehteä.
VastaaPoistaNegatiivinen arvio blogissa tahi jollain foorumilla ei nimittäin yleensä tarkoita, että kaikki arvion lukevat sen myös sumeilematta nielevät; tähän vaikuttaa moni muukin seikka, kuten kirjoittajan aiemmat arviot, arvion perusteet ja kommenttilootan keskustelut. Parhaassa/pahimmassa tapauksessa murskatuomion antava bloggaaja asettaa kyseenalaiseksi itsensä eikä arvioitua kirjaa tai muuta tuotetta. Avoin keskustelu on aina hyvästä ja siihen kannattaa suhtautua rauhallisesti vaikka kirpaisisikin.
KÄÄK,mä kirjoitin tän nopeasti ja julkaisin yhtä nopeasti ja lähdin käymään ulkona ja tämmöinen keskustelu olikin sitten jo odottamassa. Naama punaisena ja hikoillen luin että apua. Siis tosiaan: Cleave sanoi, että jos ei ole MITÄÄN hyvää sanottavaa, niin sitten voisi olla hiljaa. HÄn myös puhui siitä, ettei arvostelut saisi mennä henkilökohtaisuuksiin ja esim. kirjailijan yksityiselämän tms. ruotimiseen. Näistä olen hänen kanssaan samaa mieltä ja ihan kuten Katja sanoi aiheesta myös vitsialtiin. Minä olen tämmöinen kärjistäjä ja keskustelun aloitukseksi tuo näköjään sopikin hyvin, vaikka ei kuulosta nyt ihan siltä mitä tarkotin ja halusin tuoda esiin. Cleave on varmasti saanut paljon negatiivistakin palautetta ja oppinut siihen suhtautumaan. Mutta tosiaan: pitäisi olla edes jossain määrin rakentava. Huoh, apua, sainko selitettyä nyt? En siis halunnut, että keskustelu jotenkin henkilöityisi Cleaveen, siitä sai nyt vaan hyvä alun tälle...
VastaaPoistaKiitos Katja kun otit tuon linkin, se selventää osiltaa varmasti myös tätä humorististista puolta asiasta.
Silti olen Booksyn kanssa samoilla linjoilla, että keskustelu sai miettimään hitusen kauhulla joitain omia arvioitani ja mahdollisia mielensä pahoittamisia. Ja AMman kanssa toki itsekin tajusin jossain kohtaa, että kirjailijatkin saattavat näitä lukea (! aika hassua ettei se heti tullut mieleen ;))
Kiitos Kirsi myös kun tulit keskusteluun mukaan. Onhan se totta, että jos jotain julkaistaan niin se on rajoittamattomasti kaikkien ulottuvilla ja kommentoitavissa. Ja syyt todella voivat olla monet - eikä edes aina liity kirjaan...
Kyllä minustakin on hyvä lukea ei niin kiittäviä arvioita. On kovin mielenkiintoista myös miksi joku tykkää jostain kirjasta mahdottoman paljon ja toinen taas ei lainkaan. enpä montaa kirjaa ole vielä löytänyt josta KAIKKI olisivat tykänneet.
Ja sanotaan nyt tosiaan vielä se, että brittien suuret bloggaajat ovat erittäin AMMATTIMAISIA ja heillä on paljon vaikutusvaltaa, eikä varmasti ole kiva tulla sellaisen taholta totaalisen haukutuksi...
palaan pian, täytyi tämän verran nyt selventää tätä...
MUTTA silti tuo jäi kummittelemaan
Liina oli kommentoinut väliin: nauran nyt katketakseni tuota "kirjailija selatkoon vain oman kustantamonsa mainoslehteä! :D :D
VastaaPoistaja edelleen, jos lukee tuon minun lauseeni, se menee että JOS EI OLE MITÄÄN HYVÄÄ SANOTTAVAA. ei siis että pitäisi olla VAIN HYVÄÄ SANOTTAVAA. :)
Minä kieltämättä myös ihmettelen tätä edelleen vellovaa keskustelua kirjabloggaajien kritiikittömyydestä tai liian positiivisista arvioista..Olen itse asiassa jo vähän väsynytkin siihen ;)
VastaaPoistaSiis melkeinpä kaikissa blogeissa, mitä seuraan, on kyllä tullut esille, jos kirja ei ole ollut lukijalleen mieleinen tai joku asia on häirinnyt. Esimerkiksi kritisoitu liian pinnallisia henkilöhahmoja, ennalta-arvattavaa juonta tai sitten vain kirja ei ole ollut niin mieleinen kuin toivoisi. Edelleenkin väitän, että kyllä suurin osa meistä sanoo sen kritiikin arvosteluissaan kun on sen paikka. Kun näistä (en nyt tarkoita juuri tätä keskustelua ;D), tulee yhä se tunne, että moni kirjabloggaaja on tahdoton laumasielu, joka ei uskalla muuta tehdä kuin ylistää aina kaikkia lukemiaan kirjoja. Tai sitten minä vaan luen ihan eri blogeja ;)
Olen itse miettinyt välillä samaa kuin Katja, että pitää varmaan lukea oikeasti niin oman maun vastainen kirja, että ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin ehkä sitten saanee sitä uskottavuutta ;) No ei sentään..
Siis on tosi hyvä/kiva/tärkeä, että kirjablogeissakin pohditaan tätä aihetta kritiikistä tai sen puutteesta ja tarpeellisuudesta. Itsestä vain tuntuu, että tämä on jo nyt niin monesti käyty läpi, etten enää keksi edes sanottavaa.
Harmittelen kovasti, etten itse päässyt illalliselle kutsusta huolimatta mukaan, olisin kovasti halunnut tavata Cleaven livenä :)
Tästä aiheesta on tosiaan keskustelu aika ajoin eri paikoissa (mikä ei toki tarkoita etteikö saisi keskustella lisääkin). Minäkin olen pyöritellyt aihetta mielessäni sen jälkeen kun Juuri tällaista -blogissa käytiin pitkää keskustelua arvostelukappaleista. Ja Booksylla oli varmaan minun blogistani mielessä kevättalven Pahat kirjabloggaajat -keskustelu.
VastaaPoistaTuolta Juuri tällaista -blogin keskustelusta mieleen on jäänyt loppupäässä kommentoivan Heidin mielipide. Heidi kirjoittaa kustantamon edustajana (joo, tunnistamattomia käyttäjiä ei tietenkään voi jäljittää, mutta olen nyt luottavainen ja oletan että hän todella on kustantamosta) näin: "Itse toivon kovasti, että myös blogeissa kirjoja todella arvioitaisiin. Niistä saa siis kirjoittaa myös kriittisesti (toki perustellen ja asiallisesti). Myötäsukainen, vain positiiviset puolet esiin tuova kirjoittaminen on karhunpalvelus kirjoista kiinnostuneille lukijoille ja koko kirja-alalle."
Minä jätin jokin aika sitten Morren blogissa kommentin, että kehut tuntuvat oikeasti kehuilta, kun kaikkea ei automaattisesti kehuta. Olen tätä mieltä entistä enemmän, on helpompi uskoa että joku kirja on maailman ihanin, jos kyseessä ei ole sadas maailman ihanin kirja peräkkäin. Tai tietty hyvä asia ko. lukijalle itselleen, jos hän kokee sata kirjaa peräkkäin maailman ihanimpina, mutta lukuvinkkejä etsivää kanssalukijaa tällainen ei välttämättä auta tekemään valintoja.
Susa - joo, mä oon tämmönen valopää, että aihe on mennyt minulta monin osin ohi tai en ole jotenkin ITSE alkanut niin paljon miettiä sitä vasta kuin nyt, niin en ole ehtinyt kyllästyä :) tuo olikin hauska ajatus että pitää välillä lukea kirjoja joista EI YHTÄÄN tykkää niin sitten sataa krittiikiä, heh. en kyllä halunnut yleistää/syyttää tms. ketää liian kitettävistä arvioista vaan tämä nyt oli sitä keskustelua... silloin sen henna-haluan-kirjailijaksi-mikä-sen-nimi-nyt-olikaan kohdalla muistan että kävimme kyllä tätä keskustelua...
VastaaPoistaSalla - kiitos tosi paljon kun linkitit noita niin voin palata niihin. erityisesti tuo Heidi kustantajan edustajana sanoo viisaan sanan. Ja on kyllä niinkin, että jos on vaan ihnia kirjoja niin on vaikea saada tolkkua onko se tosiaan niin.
Minun täytyy myöntää nyt tässä kohtaa, että joistain suomalaisista esikoiskirjoista en ole halunnut kirjoittaa, koska en vaan ole halunnut pahoittaa kirjailijan mieltä.
Minulle tuli vielä mieleen kirjablogien yleiskehuna, että mielestäni suurimmalla osalla seuraamistani blogeista on vahva oma äänensä.
VastaaPoistaPainotukset voivat olla "kriittisempiä" (hyväkin kritiikki on kritiikkiä!), ihanuutta hakevia tai suoranaisesti kielteisiä, välillä aika reippaitakin, mutta yleisesti ottaen bloggaajat osaavat analysoida kirjoja monipuolisesti ja osaavat kyllä kertoa hyvien/"ihanien" kirjojen kohdallakin ne piirteet, jotka ovat kirjassa hieman heikompia.
Kirjojen "liiasta" kehumisesta oli keskustelua blogissani
http://luminenomena.blogspot.com/2011/08/liikaa-blogisavuja-ja-vaaria-arvioita.html
On hyvä muistaa, että suurimmalle osalle kirjabloggaajista blogi on varmastikin lukupäiväkirja. Parasta on se, että jokainen kirjoittaa omalla tyylillään olipa se sitten yleissävyltään kehuva tai moittiva. Kun kirjoittaa omalla äänellään, pysyy rehellisenä itselleen ja lukijoilleen. :)
Joo siis kuten kirjoitin tuossa, en tarkoita nyt tätä keskustelua vaan yleensäkin niitä monia, mitä kirjabogistaniassa on aiheen tiimoilta esille noussut. Mutta kuten itse sanoit, ei kaikki seuraa kaikkia keskusteluja ja siten moni asia tavallaan nousee tiuhaan esille kun jokainen ns. herää siihen aiheeseen omalla ajallaan.
VastaaPoistaTuo on muuten tuttu tunne, että varsinkin kotimaisten kirjailijoiden kohdalla sitä ehkä herkemmin miettii, miten mahdollisen kritiikkinsä muotoilee, koska ei halua tuottaa mielipahaa. Toisaalta kun mietin, olen lukenut ehkä sen...2-maks 3 kotimaista teosta, joista en ole pitänyt juuri lainkaan. :)
Tuo Katjan tuoma pointti blogista ns. omana lukupäiväkirjana on hyvä!! Koska niinhän se ainakin mulla itsellä menee, että en ole tosiaankaan mikään kriitikko vaan tavallinen lukija, joka jakaa lukukokemuksensa.
VastaaPoista:D Hyvä jos ilahdutin.
VastaaPoistaMun mielestä silloinkin saa kirjoittaa, vaikkei kirjasta olisi mitään, siis yhtään mitään hyvää sanottavaa, mutta siitä olen ehdottoman samaa mieltä, ettei kirjailijan yksityiselämään ole aihetta puuttua. (Ei se kyllä olisi mielenkiintoistakaan; ja jos joku tällaista kirjoittaisi haukkujen yhteydessä, olisin varmaan itse taipuvainen suhtautumaan kirjaan vallan positiivisesti arvion asiattomuuden vuoksi.)
Itse asiassa sitä on tutkittukin, että hyvin negatiiviset arviot eivät välttämättä vaikuta arvion lukijoiden mielikuviin yhtä negatiivisesti - vaikutus voi olla positiivinenkin.
se on totta että blogit on erilaisia ja niistä voi sitten etsiä ne mitkä miellyttää. monihan sanookin sitä, että lukee vain kirjoja, jotka vievät mennessään ja joita haluaa suositella tosille, eikä siinä mitään pahaa olekaan. onneksi on erilaisia blogeja ja kirjoittajia. kiitos myös tuosta linkistä katja, pitää käydä kurkkaamassa.
VastaaPoistasusa - ei minullakaan usein ole kirjoja joista en pitäisi, varmaan saman verran kuin sinullakin ;)
LIIna - on totta, että itse esimerkiksi luen monia kirjoja, koska olen nähnyt niiden vilahtavan blogistaniassa ilman että tiedän/muistan mitään mitä niistä on sanottu. siis paljonhan me teemme sellaista tiedostamatonta valintaa monen muunkin asian suhteen, miksei siis kirjojenkin. Ja jos joku on haukkunut tms. voi olla että kirja on jäänyt vielä paremmin mieleen, vaikka haukut ei jäisikään.
No musta blogimaailmassa on se hyvä asia, että täällä kritiikin, päiväkirjan ja miksi kukakin haluaa sanoa kirjablogeja, äänet ovat moniäänisiä; sen sijaan minua harmittaa tosi paljon yksi kritiikki valtakunnan suurimmassa lehdessä, jossa lytättiin eräs kirja, josta sattumoisin itse pidin. Lyttäys oli selkeästi vain lukijan/kirjoittajan oman lukufiiliksen perusteella kirjoitettu, eikä siinä yhtään perusteltu, miksi kirja nyt oli niin lukukelvoton ja mitäänsanomaton. Siis itse asiassa siinä kirjoituksessa ei yhtään esitelty kirjaa.
VastaaPoistaMulle kävi itselleni niin viimeisimmän kirjan kanssa, etten keksinyt siitä mitään sanottavaa, ja ajattelin ensin, että en lue kirjaa loppuun tai unohdan sen kaikessa hiljaisuudessa. Kirjoitin kuitenkin juuri niin mitäänsanomattomasti kuin tuo edellä mainittu kirjoittaja.
Myös muuten silloin, kun luen tosi hyvän kirjan, jään ihan sanattomaksi kirjan suhteen, enkä osaa siitä mitään kirjoittaa, tällainen tilanne oli Iida Rauman kirjan kohdalla.
Mä luulen, että mun blogini on varmaan siitä päästä, jossa on paljonkin negatiivista kirjoitusta. Jotenkin mulle jäi sellainen ammattitauti päälle esim. esseiden lukemisista, että vaikka joku olisi tosi hyvä essee, niin etsin jonkun kohdan, jossa olisi voinut vielä miettiä asiaa eri kantilta. Kirjoissa aina mietin vähän samalla tavalla. Esimerkiksi Cleaven kirjan kohdalla mietin, että olipa tosi hyvä kirja, mutta eikö sittenkin hieman liian selkeä. Tai jos kirjaa ei voi lukea kuin kerran läpi, niin onko se sittenkin hieman liian kepoinen (niin kuin Cleaven kirja - en voi kuvitella lukevani sitä toista kertaa, kun yllätysmomentti on poissa - mikä ei tarkoita sitä, etteikö se olisi ollut ekalla kerralla loistava kirja).
Meitä ihmisiä on myös niin moneen junaan, toiset eivät haluakaan kertoa omista ajatuksistaan, joillekin niitä ei synny eikä ole niin väliskään, toisten pitää kertoa taas kaikki lukukokemuksestaan ja ajatuksistaan asian ympäriltä. Voi olla, että sitten nämä toiset ääripäät eivät ihan hyvin ymmärrä toisen ääripään kirjoituksia - ja alkavat kritisoida toisten tapaa kirjoittaa kirjoista.
No, mutta itselleni kirjablogit ovat kiinnostava media, koska täältä puuttuu sellainen akateeminen minä olen oikeassa ja jos olet eri mieltä, olet väärää mieltä - ajatus. Myöskin sellainen oikea tapa kirjoittaa kirjoista puuttuu: jokainen kirjoittaa omalla tyylillään. Myöskin pidän siitä, että monella on omat kiinnostuksenkohteensa ja vaikka en kovin usein ja moniin kommentoi, varsinkin jos on minulle tuntematonta genreä, niin käyn lukemassa ja saan lisää tietoa sellaisesta kirjallisuudesta, josta en muuten saisi tietoa.
Ainoa mikä pelottaa kirjablogeissa on se, että niistä tulee pienien piirien toistensa selkääntaputtelemista ja toisten dissaamista. Siis, jos kirjoittajat alkavat lukea ja kommentoida vain niiden kirjoituksia, joissa ollaan samaa mieltä kaikesta. Pianhan siitä tulee sellainen piiri, joka hyljeksii toista, joka kitisee aina vastakarvaan. Tai ehkä joku myöntelee vain siksi, että kuuluisi samaan sarjaan ja settiin.
Olen huomannut sellaisenkin, että uudet kirjablogit ovat tuoreita näkemyksiä täynnä ja sitten jossain vaiheessa blogisti alkaa lukea samaa kuin muutkin - ja olla samaa mieltä. Näin on käynyt myös mulle: jotenkin tuntuu, että jos lukee aina vain outoja kirjoja, joista kukaan toinen ei ole kuullutkaan, niin mitä niistä kirjoittamaankaan, koska aika pientä joukkoa se kirjoitus kiinnostaa. Samalla myös haluaa lukea sitä, mitä muutkin, joskus ihan senkin takia, että tietää, mistä toiset puhuvat.
Mutta siis, itse ihan henkilökohtaisesti pidän siitä, että joku kirjoittaa niistä ajatuksista, joita kirja herättää mielessä. Se kai kirjallisuuden tarkoitus on: herättää ajatuksia lukijassa. Mikä muuten voisi olla myös blogien lukijan ideana: lukea joskus oikein ärsyttävän kirjoittajan tekstejä ja miettiä asiaa sen toisen silmin ja näkökulmasta. Myönnän itse lukevani aika monia blogeja, joiden kirjoittajien kanssa olen aivan eri aaltopituuksilla. Auttaa ajattelemaan toisenväristen silmälasien avulla.
Jos ajattelen lukijan näkökulmasta, niin minä ainakin haluan tietää ihan rehellisesti jos joku kirja on yksinkertaisesti ollut täysin paska.
VastaaPoistaSama pätee siihen, kun kirjoitan itse. En halua sensuroida ajatuksiani, joten negatiivistakin tulee sanottua. Toisaalta taas ainakin itse automaattisesti kirjoitan negatiivisetkin jutut sillä mielellä, etteivät ne pahottaisi kenenkään mieltä. Voihan asian ilmaista niinkin, että "tämä kirja ei minuun kolahtanut" tms. Kaikki ei pidä kaikesta.
Jos kirjoittaa blogia, jota lukee vaikka useampi tuhat ihmistä, niin siinä tapauksessa kannattaa jo ihan itsensäkin takia kirjoittaa kaikki mahdollisimman asiallisesti ja jättää äärimmäisyydet pois. Kun taas kirjoittaa pienelle lukijakunnalle, niin minusta mielipiteensä voi melko suoraankin ilmaista.
Ja se, että arvosteleeko kirjaa vai kirjailijaa ovat kaksi eri asiaa. Minä ainakin pyrin olemaan arvostelematta kirjailijaa negatiivisesti, vaikka kirjasta en pitäisikään.
Kiitos annille avauksesta ja kaikille hienosta keskustelusta ja Sallalle linkityksestä vanhaan blogiini! :)
VastaaPoistaErityisesti jäin miettimään tuota, mitä Mari A. tuossa sanoi: kyllä kirjabloggaajilla ON pieniä paineita kirjoittaa samoista kirjoista kuin joka toinen muukin kirjabloggaaja, koska onhan mukava, että postaukset joku lukeekin. Uutuuksia luetaan hirveästi ja välillä tuntuu, että niidenkin joukosta vain joitakin. Skaalaa sopii siis laajentaa - tämä muistutukseksi itsellenikin. En minäkään halua, että kirjabloggaajien pikkuisesta piiristä tulee selkääntaputtelun ja samanmielisyyden kerho, koska eihän sekään mistään mitään kerro, siis muille lukijoille. On virkistävää, että joku väittää vastaan, mutta se pitää tehdä perustellen - tässäkin maailmassa.
Heipat kaikille, palaan kirjan ääreen, ja se on IHANA, vaikka olenkin varmaan epäuskottava, kun taas väitän niin. :)
Kiinnostavaa!
VastaaPoistaAjattelen asiasta ihan nopeasti ajateltuna seuraavaa: a) Hyvässä kirtiikissä on myös jotakin, mikä kyseenalaistaa kirjaa. Tämä ei missään nimessä tarkoita HAUKKUA, vaan jotakin, mitä lukija on jäänyt miettimään tms. Pelkkää kehua ja hehkutusta on jos ei epäuskottavaa vaan puuduttavaakin lukea. b) Hanna van der Steenin blogissa "Hannan mietteitä" oli kesällä esillä lehtikritiikeistä sellainen ajatus, että on ylipäätään HYVÄ, jos kirja on ylipäätään esillä - olkoon hyvässä tai pahassa. No, tämän ajatuksen voi toki helposti kyseenalaistaakin. c) Itse en usko yhtäkään (blogi)kirjoitusta täysin, vaan luen kritiikit mielipiteinä. Eniten haluan tietää, mitä kirja käsittelee ja miten, en niinkään, onko lukija siitä ite tykännyt. Meitä kritiikin lukijoitakin on tietysti monta erilaista, mutta olisi kai tarpeen muistaa, että viihde ei sovi yhdelle siinä missä esim. realismi kyllästyttää toista. d) Kukaan ei saisi määritellä toisen puolesta, mitä tai miten kirjoista kirjoitetaan.
Suomalaiset kirjallisuuspiirit ovat aika pienet, joten täällä äkkiä lytätään joku "hengiltä", pahoitetaan mieliä. Muun muassa Riikka Pulkkisen tyylistä ja kirjoista on käyty aika laajasti blogikeskustelua hyvässä ja pahassa. Olisi mielenkiintoista tietää, lukeeko esim. Riikka Pulkkinen (enää) itse lainkaan näitä blogeja.
Myös minun mielestäni kirjoista saa kirjoittaa negatiivisia asioita, mutta perustelut ovat suotavaa. Ei tee kovin vakuuttavaa kuvaa, jos kirjoittaja sanoo kirjan olevan hirveää paskaa, mutta ei kerro miksi.
VastaaPoistaJos Cleave tosiaan on vakavasti sitä mieltä, että "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa blogeissakin", niin huh. Minusta on kiva lukea sellaisia kirja-arvioita, joissa huonostakin kirjasta on saatu revittyä myös jotain hyvää (ja päinvastoin), mutta jos ei saa, niin miksi yrittää väkisin?
mari a - minuakin harmittaa tavattomasti, jos joku kirja josta olen kovasti pitänyt lytätään lehdessä! kaikista kauheinta on kun huomaa sitten, että sitä samaa(!!) arviota kierrätetään muissakin lehdissä. Ei siinä voi kuin yhden blogin hentoisella äänellä huudella vastalausetta moiseen.
VastaaPoistaKerrot hauskasti tuosta, miten hyvästä kirjasta alkaa etisä jotain kritiikkiä ja toisinpäin. Tunnistan siitä myös itseni. Ja hyvää pohdintaa myös tästä kirjablogien kirjavalinnosita ja niiden muovautumisista. Eniten kai saa lukijoita, jos kirjoittaisi suosituimmista uutuuskirjoista, mutta siitä pitäisi kyllä saada palkkaa että viitisi sellaista tehdä.
Huomasin myös, että monessa blogissa minullakin on olo, että emme ole välttämättä samalla aaltopituudella, mutta minua kiinnostaa silti paljon miksi kirjoittaja pitää jostain kirjasta ja miten sen perustelee jne.
katri - kyllä minultakin "säästää aikaa" jos muut haukkuvat kirjaa. mutta toisaalta minulta voi mennä joku kirja josta voisin itse pitää ohi, kun luen ns. negatiivisen arvion ja uskon sitä. eipä sitä kritiikkittömästi pitäisi blogiarvioihin suhtautua, mutta välillä ei ehdi olla kovinkaan perusteellinen kun krijoja on niin valtavasti. blogeja seuraamalla oppii toki myös tietämään mistä kirjoittaja tykkää ja miten se suhteutuu omaan makuun.
minna- minua välillä ihan ahdistuttaa kun kirjoja ja uutuuskirjoja ja ilmestyviä kirjoja jne. on NIIN PALJON. Ja niitä tulee vaan koko ajan lisää. Miten paljon HELMIÄ jääkään lukematta ja miten moni kirjailija jää vaille ansaitsemaansa huomiota kun me kaikki luetaan sitä samaa Cleavea täällä (vaikka se olikin niin hyvä!) Mutta otan myös itselleni tästä muistutuksen valita lukemisiani vapaamminen edelleen ja kieltäydyn myös elämsät täysin uutuuksien mukana: haluan kampanjoida kirjojen pidempien elinkaarien puolesta, vaikka ne uutuudet aina kiinnostaakin.
paula - erinomaiset periaatteet. minä ajattelen että olisi pahempaa jos kukaan EI SANO MITÄÄN, kuin että haukutaan. jotenkin vaan hiljaisuus on kamalampi, mutta toisaalta en ole kulkenut niissä kengissä. hyvä pointti on muuten tuo, ettei bloggarin MIELIPIDE sinällään kiinnosta vaan kirja pikemminkin sisällöltään...
laura - kyllä perusteluja täytyy olla, ehdottomasti. joskus nämä tietysti ovat fiilisjuttuja, mutta kai sitäkin pitää pystyä vähän avaamaan. ja minä ajattelen, että Cleave yritti sanoa tuon sellaisena ystävällisyyden ja myötätunnon osoituksena. Että joku on kuitenkin parhaansa yrittänyt kirjoittanut kirjan ja jos siinä ei ole mitään hyvää niin ehkä sen voi antaa olla. Tämä mielipide hänelle suotakoon ja itsekin olen joissain tapauksissa samaa mieltä. Itse tosin kerron jos joku kirja on minusta ollut juuri niin kamalan huono :)
Pahoittelen, että jatkan vielä Cleave-asiasta, mutta haluan jotenkin "oikeutta" hänelle. :)
VastaaPoistaIllallisen kulusta en kerro sen enempää, mutta oman muistini mukaan _joku toinen_ keskustelija ihmetteli ensin tuota Clevaen kirjan lytännyttä bloggaajaa sanoen juuri tuon "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa" ja Cleave vastasi siihen, että "Exatcly". Näin Cleavea tavallaan johdateltiin keskustelun kautta. Ja tämä on siis on oma, täysin subjektiivinen muistoni tuosta keskustelun käänteestä.
Ei mulla muuta. Uskon, että Cleave arvostaa kirjabloggaajia hyvinkin paljon, koska on ainakin Britanniassa ja Suomessa tavannut heitä lounaan / illallisen yhteydessä. Kuinka moni menestyskirjailija tekee saman? :)
En luultavasti tuo keskusteluun juuri mitään uutta, mutta minunkin mielestäni rehellinen kannattaa olla. Minä ainakaan en pidä läheskään kaikista kirjoista ja minä yleensä vielä hampaat kiristellen luen huononkin (tai korrektimmin ilmaistuna omaan makuuni sopimattoman) kirjan loppuun, koska en osaa oikein jättää kirjoja kesken. Toki hyvät perustelut kirjan lyttäämiselle on aina paikallaan: ei varmaankaan kukaan arvosta "kirja oli ihan paska, annan nolla tähteä!" -tekstejä.
VastaaPoistaTietenkin on olemassa kirjabloggaajia, jotka varmasti oikeasti nauttivat jokaisesta lukemastaan kirjasta, mutta oma makuni on kuitenkin melko tarkka. Olen bloggailun aloitettuani huomannut lukevani enemmän, mutta löytäväni vähemmän loistavaa mahtavaa lukemista. Suurin osa lukemistani kirjoista päätyvät kolmen tähden porukkaan. Neljää tähteä ja varsinkin viittä tähteä lähtee vain niille kirjoille, joita suitsuttaisin silmät loistaen muillekin kirjoista innostuneille ihmisille. Tosin en arvostele tähdin kirjoja blogiini, mutta kyllähän sitä aina kirjan luettuaan automaattisesti sijoittaa sen tiettyyn lokeroon mielessään.
Elämän aikana keskustellaan melko paljon erilaisista asioista ja siitä mikä on ollut hyvää ja mikä huonoa. Jos tutulleen voi todeta saaneensa huonoa ruokaa yksityisomistuksessa olevasta ravintolasta x, jos voi arvostella vaatemerkki x:n vaatteiden laatua, voi lytätä elokuvateattereissa menevän kotimaisen elokuvan jne niin kyllä kirjoistakin pitäisi voida sanoa mielipiteensä nöyristelemättä. Ovathan ne toki tekijänsä hengentuotteita, mutta kun arvostelun tekee hyvällä maulla, niin silloinhan se on vain yksi mielipide muiden joukossa.
Minäkin haluan puolustaa vapaamuotoisilla illallisilla off the record -puhunutta Cleavea, joka oli hyvin blogimyönteinen. Siis todella, todella blogimyönteinen, ja etenkin menestykseensä nähden vaatimaton, nöyrä ja "tavallinen". Hän suhtautui meihin hyvin kunnioittavasti ja kiinnostuneesti.
VastaaPoistaMuistan keskustelun kulun samoin kuin Katja, ja muistan kirjailijan vain ihmetelleen yleisesti, miksi kukaan harrastuksena haluaisi lukea kirjoja, joita inhoaa. Lisäksi hänkin mainitsi sellaisen asian, joka on mielestäni hyvä ohjenuora kaikille, että jos kirjoittaa julkisesti toisen ihmisen työstä, olisi oltava valmis sanomaan samat asiat tuolle ihmiselle kasvokkain. Netti mahdollistaa niin monelle suuren yleisön, vaikkei sitä välttämättä osaa ajatella, kun juttuaan kirjoittaa. Vaikkei jollakin blogilla olisi paljon vakituisia lukijoita, yksittäinen arvio voi levitä laajallekin esim. Googlen avulla, tai jos se nostetaan jossakin keskustelun aiheeksi. Suomalaisista kirjabloggaajista valtaosa kirjoittaa anonyymeina ja kasvottomina, ja etenkin silloin minusta on hyvin tärkeää miettiä, mitä sieltä verhon takaa heittelee.
Cleave myöskin sanoi, että se yksi negatiivinen blogiarvio, josta keskustelu lähti, oli monella tapaa hyvä ja oikeassa. Hän siis nauroi itselleen ja sille, kuinka pahoitti mielensä, sillä kyseessä oli hänen mielestään pääosin asiallinen kritiikki. Olen lukenut tuon arvion, ja Cleaven kanssa keskusteltuani uskon arvaavani, mikä siinä erityisesti sattui hänen sydämeensä. Kyseessä on kuitenkin oikeat ihmiset ja heidän hengentuotteensa, ja minusta se olisi arvioidessa hyvä muistaa, vaikkei kirjasta tai kirjailijasta pitäisikään.
Puhun tässä myös katumuksen äänellä, sillä olen aikoinaan lehtiarviossa lytännyt rumasti inhoamani kirjan, vieläpä kotimaisen esikoisen. :/ Blogissani sellaista ei voisi edes tapahtua, sillä en olisi lukenut tuota kirjaa alkua pidemmälle, ellei kyseessä olisi ollut palkattu työtehtävä. Mutta muutenkaan en enää nykyisin kirjoittaisi niin ilkeästi. Arvio oli rehellinen, ja ilkeästi on tavallaan helppo kirjoittaa. On helppo olla hauska. Mutta en välitä kerätä irtopisteitä olemalla inhottava, ja negatiivisen arvionkin voi kirjoittaa asiallisesti.
Toivoisin myös sitä, että bloggaajat saisivat blogeissaan lukea ja arvioida niitä kirjoja, joita itse haluavat. Blogeja on jo niin paljon, että kaikille löytyy varmasti jotakin. Minä en ainakaan halua jättää kovasti odottamaani kirjaa lukematta sen vuoksi, että siitä on mahdollisesti jo ilmestynyt viisi aiempaa blogiarviota.
Mä jatkan vielä tätä "tuleeko sille paha mieli" aihetta. Jos ajatellaan kirjailijuutta työnä, niin työelämän perussääntöihin kuuluu, että pitää osata ottaa palautetta vastaan ja myös antaa palautetta. Tähän kuuluu se, että pitää osata kuunnella sitä negatiivistakin palautetta. Asiallisen aikuisella tavalla.
VastaaPoistaSitä paitsi ison osan negatiivisista arvioista voi katsoa olevan kustantamoon suunnattua asiakaspalautetta. Joskus lukiessa tulee sellainen olo, että kustantaja ajattelee kirjan kohderyhmän olevan idiootteja, jotka hyväksyvät mukisematta kuinka kehnoa laatua tahansa. Se on raivostuttava tunne! Huolimaton viimeistely, kehno suomennos, oudot laatunotkahdukset kirjan tasossa tms. touhut ovat sellaisia, joista syyttävää sormea voi heristää kustantajan suuntaan. Hyvä kustannustoimittaja / kustantaja jalostaa "käsisraaka-aineesta" paljon paremman kirjan kuin huono kustannustoimittaja / kustantaja.
Tottakai täytyy osata ottaa vastaan rakentavaa kritiikkiä (vaikka ainahan se on ihmisille vaikeaa), ja juuri siksi otin esiin tuon, että kirjoitettu teksti tulisi olla valmis esittämään kirjailijalle/kustannustoimittajalle myös kasvotusten, että ei työpaikallakaan (toivottavasti) haukuta ketään anonyymisti ja vaikkapa henkilökohtaisuuksiin mennen.
VastaaPoistaLisäksi harva työ on sellainen, jota kuka tahansa saa ruotia julkisesti ja anonyymisti. Asiakaspalvelussa ehkä on vähän samaa.
Silti kaikki tämä on kirjailijan/toimittajan tiedossa, joten sen kanssa täytyy vain elää. Ja toivoa, että työtä julkisesti arvioivat antavat asiallista palautetta, vaikka se olisi negatiivistakin.
Myönnän että joskus käy mielessä, koska minähän olen juuri sellainen paha bloggaaja...olen usein negatiivinen ilman että aina jaksan tarkemmin perustella ja olen kirjoittanut monestakin sellaisesta kirjasta mitä ei kai kauhean moni bloggaaja ole käsitellyt.
VastaaPoistaToivon mukaan tekstistä, blogikuvauksesta ja muusta käy ilmi ne minun pikku idiosynkratiani ja viimeistään ne kai selviävät jos lukee useamman merkinnän mutta saattaa se silti olla tyly havainto jos vaikka kirjailija googlaa omaa nimeään ja päätyy suoraan oman kirjansa kommentointiin...
Mutta kun olen tuon blogin projektiksi tehnyt niin siihen kuuluu että mainitsen kaikista havaintopisteistä, myös niistä huonoista. Myönnän joustaneeni hieman tässä, vastaan on tullut pari kirjaa joista ei ihan oikeasti ole keksinyt mitään sanottavaa, ja niiden kohdalla pohdin että pitäisikö ne mainita kommentilla "minulla ei ole mitään sanottavaa" mutta se tuntui jo aivan liian tylyltä (varsinkin kun ensimmäinen tällainen oli aika tuntematon kirjoittaja, etabloituneempaan olisin voinutkin jo niin tehdä).
Oikeasti minäkin olen kiva ihminen ja juttelen mieluiten asioista joista pidän.
Olen aina ajatellut, että kehun blogissani kaikkea koko ajan, mutta tämän keskustelun myötä alkaa tuntua, että minähän olen tainnut lytännyt aika paljonkin kirjoja. En juuri koskaan pyydä kirjoista vapaakappaleita, vaan ostan/lainaan kirjani ihan itse, joten siksikään en koe olevani vastuussa mihinkään suuntaan. Mielestäni kirjoitan rehellisesti, mutta en todellakaan pyri erityiseen ilkeilyyn.
VastaaPoistaEn oikein tiedä tuosta, että pitäisikö kaikki kritiikki kirjoittaa niin, että voisin mennä sanomaan sen kirjailijalle päin naamaa. Kirjasta kirjoittaessani en oikeastaan edes ajattele kirjailijaa. (Tiedän, että jotkut kirjailijat ovat blogissani käyneet, mutta ei nyt varmaan kovin moni kuitenkaan.) Minä ajattelen ennen kaikkea blogia lukevia ystäviäni (sekä virtuaalisia että niitä perinteisiä) ja kerron heille mitä kirjoja kannattaa lukea ja mitkä mielestäni kannattaa jättää välistä. Viime kädessä kirjoitan blogia kuitenkin itselleni.
Reeta Karoliina, minusta arvostelukappaleesta kirjoittaminen ei voi mitenkään tarkoittaa vastuuta johonkin suuntaan. Silloinhan kaikkiin mediassa ilmestyviin kritiikkeihin tulisi suhtautua hyvin epäilevästi.
VastaaPoistaEn minäkään arvioita kirjoittaessani ajattele ensisijaisesti kirjailijaa, mutta mielestäni se on vain korrektia ja hyvien tapojen mukaista, ettei kirjoita etenkään anonyymina mitään sellaista, mitä ei pystyisi kirkkain silmin toistamaan kirjailijalle kasvokkain. Samalla pysyy kuin automaattisesti rehellisenä, mielestäni, eikä lähde kalastelemaan hauskuuspisteitä ilkeillä sivalluksilla.
Ymmärrän hyvin pointtisi Karoliina, mutta silti minä ainakaan en kehtaisi mennä jossain kutsuilla kirjailijan luo töksäyttämään, että en muuten tykännyt kirjastasi. Eli en edes puhu ilkeylystä, vaan ylipäänsä negatiivisesta arviosta. En koe, että minulla olisi pokkaa mennä sellaista sanomaan jollekin vasten naamaa. Tai jos kirjailija minulta suoraan kysyisi, että mitä pidit, niin varmaan silloinkin siloittelisin vastaustani hieman (siis olettaen, että en tykännyt).
VastaaPoistaMutta kun en ole mikään "oikea" kriitikko, vaan kirjabloggari, niin koen kyllä, että voin sanoa blogissani suoraan, jos en jostain kirjasta tykännyt. Ei se ole mielestäni mitään hauskuuspisteiden keruuta,vaan nimenomaan rehellisyyttä. Jos koko ajan täytyy miettiä mitä kirjailijaraukka tästä miettii, niin aika hymistelyksi menisi koko blogi. (Varsinkin kun melko harva kirjailija blogiani lukee.)