Suomi 2008
351 sivua, Otava
MIKSI?: Härköseltä ilmestyi äskettäin uusi kirja Onnen tunnit, jota esitellään juuri nyt monessa blogissa. Minulta oli tämä Ei kiitos lukematta ja bongasin sen kaverin hyllystä.
LYHYESTI: Vaimo ei saa ja sit se saa ja mies on vaan ihan pihalla.
FIILIS: Ei kiitosta heru tälle kirjalle. Olen pitänyt (pidän!) Härkösestä, mutta jostain syystä tässä kirjassa on paljon sellaista, mikä tökkii.
En pitänyt hahmoista. Molemmat avioliiton osapuolet ovat jotenkin harvinaisen säälittäviä ja myötähäpeää aiheuttavia. En ymmärtänyt sanomaa. Avioliitto paranee pettämällä? Come on. Avioliitto on vaikeaa? Ai ihanko tosi?
Härkönen on parhaimmillaan nasevissa dialogeissa tai osuvissa huomioissa, kuten aina. Ja jotain kertoo tietysti sekin, että luin kirjan loppuun asti. Toivoin tosin koko ajan, että tarinaan olisi tullut enemmän sisältöä tai jotain.
Ääh ja höh. Maailma näytti jotenkin hölmömmältä kuin aikaisemmin tämän luettuani ja sellaista en kirjoilta kaipaa.
TÄHDET:
+ + (+)
Heh, sä olet melkein yhtä närkästynyt tästä kuin Härkönenkin aina välillä milloin mistäkin...
VastaaPoistaErja sen sanoi, härkösmäinen kommentti Härkösen kirjasta :)
VastaaPoistaMinäkin olen pitänyt Härkösen kirjoista, mutta tuon Ei kiitos-kirjan jätin tietoisesti väliin, sillä siitä tuli juuri tuollainen kuva mistä sinäkin kirjoitit, siis ei kiitos minulle.
Voi ei! Minulla odottaa tämä edelleen hyllyssä, sarjassa kesäkirjoja, mutta negatiivisista arvioista johtuen tekisi mieli palauttaa se lukemattomana. Vähän hirvittää aloittaa sitä kun en kuitenkaan tykkää jättää kirjoja kesken. Toisaalta saatanhan minä olla se toinen puoli kolikosta, ja tykätä tästä...
VastaaPoistaLuin tämän noin vuosi sitten ja olin vähän yllättynyt, että tyylilaji oli niin musta farssi. Huumori ei minuunkaan ihan kolahtanut, tykkään vähän kauniimmasta ja vakavammasta lähestymistavoista vaikeisiin aiheisiin.
VastaaPoistaJos Onnen tunti on samaa tyylilajia, en halua lukea sitä.
Härkös-fanina totesin tämän olleen "ihan ok", mutta kauheasti en tykännyt. Tämä ja Juhannusvieras ovat minulla ehkä niitä vähiten tykkäämiäni Härkösiä. Juhannusvieras tosin oli tätä parempi ehdottomasti.
VastaaPoistaHärkösen dialogin on nokkelaa, kyllä vain, mutta kun se on aina samanlaista. Ja tuntuu, että on ihan sama lukeeko Härkösen kolumneja, omaelämäkerrallisia kirjoja vai romaaneja: aina ääni on sama.
VastaaPoistaEn ole lukenut kaikkia Härkösen kirjoja, mutta tämän nappasin joskus kirjaston pikalainoista. Minäkään en oikein tajunnut, mikä kirjan pointti oli? Ja minua rasitti se, että päähenkilö oli koko ajan niin hirveän kiukkuinen.
Tuon Liisan kommentin voin kyllä allekirjoittaa aivan täysin. Ei oikeastaan muuta sanottavaa.
VastaaPoistaPaitsi, että kiitti edellisestä ;D
Josko tämä kännykkäkommentointi vihdoin toimisi!?!
VastaaPoistaKiitos kaikista kommenteista - huomaan et kirjasta tulee helposti kirjoitettua kirjan tyylillä ;) toisaalta tuntuu kurjalta kirjoittaa ns. negatiivista, mut Härkönen varmadti kestää tämän? Samoilla linjoilla olen minäkin teidän kanssa tuodta tuotannosta... Ja siitä että kirjan päähenkilö oli kyllä liian vihainen koko ajan . Ehkä me ollaan liian nuoria tän kohderyhmäksi?