4. elokuuta 2011

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka
Suomi 2011
237 sivua, Tammi

MIKSI?: Että tietäisin. Ja vähän uteliaisuudestakin. Blogisavujen johdattelemana.

LYHYESTI: Yhden parin (pitkä) tie äidiksi ja isäksi.

FIILIS: Tällaisia omaelämänkerrallisia päiväkirjakirjoja on melkeinpä mahdoton arvioida. Ainakaan näin onnistuneita ja koskettavia. On tärkeää, että näitä kirjoitetaan. Että tämä on kirjoitettu. Hotkaisin kirjan eilen. Itkin, nauroin ja kauhistelin.

Kirjan rehellisyys saa kiitolliselle mielelle. Pihlajaniemi jakaa omat tunteensa ja koko adoptioprosessin kaunistelematta ja silti kauniisti. Monesti en voinut uskoa: onko joku voinut oikeasti sanoa noin tyhmästi? Ystävät ja läheiset möläyttelee jatkuvasti sammakoita?! Ja heti perään pelästyin - mitähän sanoin tuttavalleni kun kuulin adoptiosta ensi kerran? Kuinkahan monta kertaa olen kysynyt tyhmiä, satuttanut? Kirja haastaa paitsi omat ajatukset adoptiosta niin myös vanhemmuudesta. Kaikki lapsen odotukseen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset ovat jollain tapaa läsnä jokaisen äidin (ja isän) arjessa. Biologisten lasten kanssa niitä ei vaan joudu selittelemään viranomaisille tai kirjoittamaan lomakkeille.

Kirja pysyy tiukasti adoptioaiheessa. Siitä mikä tie kuljettiin ennen tätä matkaa mainitaan vain sivulauseessa. Odotuksen pitkittyessä lukijakin vähän turhautuu kirjailijan mukana: mitään ei tapahdu!! Joko seuraavalla sivulla vihdoin?

(Ja vaikka se ei ole ollenkaan sama, niin minäkin olen kirjoittanut kirjeitä lapselleni, sille jota en vielä tuntenut ja jota niin kovasti odotin. Joka oli jo läsnä. Minunkin odotukseni kesti yli viisi vuotta. Se sanoinkuvaamaton ilo ja kiitollisuus on sitten ehkä eniten sama, minun lapseni! Minun oma lapseni! Se asuu meillä, se on vihdoin täällä!)

Niisk!

MUUTA: Kirja perustuu osiltaan blogiteksteihin. Blogissa eletäänkin nyt uutta odotusta. Kirjasta tuli mieleen Ihmeet tapahtuvat muille lapsettomuuspäiväkirja. Muita aiheeseen liittyviä kirjoja tunnisteilla adoptio ja lapsettomuus.

TOISAALLA: mm.
Ilse
Susa
Maria

TÄHTIÄ:
+ + + + (+)
(Vetäisin turpaan, jos joku antaisi tähtiä minun elämälleni. Tämän kirjalliset ansiot ovat kuitenkin niin ilmeiset, että kirja on tähtensä ansainnut.)

8 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä monella tapaa upea ja tärkeä kirja. Monin tavoin se kosketti minuakin henkilökohtaisella tasolla vaikken adoptioprosessissa mukana ole ollutkaan.

    VastaaPoista
  2. Minä odotan tätä. Kiitos sinunkin arviostasi, tätäkin tippa silmässä vaikken ole kirjaa hipaissutkaan vielä.

    VastaaPoista
  3. Minulla tuli samat tunteet noista ihmisten typeristä kommenteista - eli "voi kauhea!" ja sitten "mitäköhän sammakaita sitä itse...". Ajatuksia herättävä, tunteita liikauttava kirja.

    VastaaPoista
  4. Todella koskettava ja hieno kirja. Ja ihmisten typeriä kommentteja kummastelin minäkin -kauheaa:/

    VastaaPoista
  5. Minäkin pidin Adoptiomatkasta paljon. Varmasti yksi parhaista, puhuttelevimmasta kirjasta tänä vuonna.

    VastaaPoista
  6. Jep kaverit. Harvinaisen yksimielistä täällä :)

    VastaaPoista
  7. Minä aloitin tämän juuri tänään. Voisin kuvitella lukevani tämän hyvin nopeassa tahdissa. Tällaiset tarinat ovat aina koskettavia, ja Pihlajaniemi osaa kirjoittaa yhtä aikaa eleettömästi ja koskettavasti. Meille biologiset lapset tulivat heti kun "tilattiin", mutta löydän tästä muuta samastuttavaa.

    VastaaPoista
  8. Minäkin mietin tuota, että miten voi arvoida kirjaa, joka on toisen ihmisen elämää. No eihän sitä oikein voikaan, mutta totesin saman kuin sinä, että onneksi päiväkirja on myös kaunokirja, selvästi.

    Olen jotenkin tosi iloinen aina, kun tämä nousee jostain esille. Kiva kun luit ja toivottavasti lukee moni muukin!

    VastaaPoista